 |
| Tummanharmaa vohvelikankainen päiväpeitto löytyi Annon valikoimista. Tyynyt ovat itse tehtyjä ja matot mummun kutomia. |
Näin jälkikäteen hämmästyttää, kuinka pitkään selvisimme lapsiperhearjesta 140 senttiä leveällä parisängyllä. Vaikka esikoinen oli jo pitkään vaeltanut epäsäännöllisen säännöllisesti aamuyöstä väliimme nukkumaan, niin me vain sinnittelimme – ja heräsimme aamuyöstä lapsen varpaat tyynyllämme, 30-senttiseltä kaistaleelta sängyn reunalta.
Joskus keväällä sitten havahduin, että tähän täytyy tulla muutos – etenkin, kun niitä pieniä sänkyyn kömpijöitä kohta on kaksi. Siispä päivitimme sänkymme kerralla 180 senttiä leveäksi, ja ah, mitä luksusta se on ollut. Viikonloppuaamuina on ihanaa köllötellä porukalla sängyssä, kun esikoisen lisäksi mukaan mahtuu myös virnistelevä vauvanpullukka.
Sängyn runko on Ikean Nordli, jonka simppeli ja ajaton muotokieli miellytti. Samalla saimme sängyn alalaatikoista reilusti säilytystilaa vauvan vaatteille ja varusteille, joille ei muuten olisi ollutkaan mitään paikkaa. Patjan suhteen olin puhdas blogimainonnan uhri: jokunen vuosi sitten useampikin bloggaaja hehkutti porilaisen Villa & Peite -nimisen yrityksen kotimaisia futon-patjoja, ja sellaisen mekin ostimme. Satsaus kannatti, sillä olemme nukkuneet jämäkällä patjalla oikein mainiosti.
Ja mikäs tässä on nukkuessa, kun Leo-vauvakin on ainakin toistaiseksi jatkanut hyviä uniaan. Aika usein selviämme yhdellä yöheräämisellä, vaikka ikää hepulla on vasta kaksi kuukautta. Se on luksusta jos mikä.
