Satunnaisia asioita ja otoksia

Edellisen postauksen kommenttiboksissa Oili mainitsi, että olisi kiva nähdä enemmänkin kuvia meiltä kotoa. Hahaa, saamasi pitää – luvassa kunnon kuvatykitystä! Yhdistän nämä satunnaiset räpsyt hiljattain Kerän naisilta saamaani haasteeseen, jossa kuului kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

1. En kestä epäjärjestystä – tietyissä paikoissa kotia. Minun on mahdotonta mennä nukkumaan, jos keittiön pöydällä lojuu likaisia astioita, mutta kestän ihan hyvin sen, että olohuoneen matolla on aikakauslehtiä.

2. Luen juuri Patti Smithin omaelämäkertaista teosta Ihan kakaroita. Kirja on ihana mutta ahdistun ihan vähän siitä, miten tylsältä, keskiluokkaiselta ja keski-ikäiseltä se saa oman elämäni näyttämään.

3. Haluaisin oppia tekemään linssiruokia, sillä (ihme kyllä) linssit ovat raaka-aine, josta en ole koskaan kokannut mitään. (Tämän kohdan pointtina oli oikeastaan vihjata, että jos tiedätte pettämättömiä linssireseptejä, saa kertoa.)

4. Olen sisustustekstiilimäen naisia. En voisi kuvitella kotia ilman verhoja, vaikka se nykyisin muodikasta onkin.

5. Olen pikku hiljaa alkanut hyväksyä sen, etten enää erityisemmin viihdy baareissa (ellei niissä saa myös ruokaa ja ole riittävän rauhallista juttelemiseen). Harvoin enää itsekään uskon itseäni, kun vaahtoan kavereille, miten "pitäisi mennä kunnolla tanssimaan".

6. En omista ruokakauppojen bonus- ja plussakortteja. Se on surkea ja minimaalinen kapinani kohdassa 2 mainittua keskiluokkaistumista ja -ikäistymistä vastaan.

7. Jos ihan rehellisiä ollaan, menen yleensä mieluummin elokuviin kuin teatteriin. Hyvä teatteriesitys voi olla mahtava elämys, mutta keskinkertainen teatteri on vain piinallista. Keskinkertaisia elokuvia taas pystyn hyvin katsomaan.

8. Rakastan tyttöjen iltoja ja tyttöjen matkoja. Kuulostaa kammottavan sukupuoliroolittuneelta ja stereotyyppiseltä, mutta välillä on äärimmäisen mukavaa jättää miehet kotiin ja tehdä jotain ihan vaan likkojen kesken. (Mistä päästään taas aasinsillalla seuraavaan asiaan, johon kaipaan vinkkejä: Suunnittelemme tyttöjen viikonloppua Hangossa toukokuussa. Mikäli tiedätte ihania majapaikkoja siltä suunnalta, kertokaahan!)

Koska minusta on aina yhtä kivaa lukea täällä blogissa teidän kommenttejanne, haastan mukaan ne viisi viimeisintä tyyppiä, jotka ovat jättäneet puumerkkinsä tontilleni:

Oili

Pitko

Milla

Tuuli

Iikku

Kertokaa siis tekin kahdeksan asiaa itsestänne ja pankaa haaste kiertämään!

Yksi murheenkryyni vähemmän

Asunnossamme on muutamia ikuisuusmurheenkryynejä, joihin en vain osaa tarttua. Makkarista esimerkiksi uupuvat kunnon yölamput, ja eteisenkin valaistus on mitä on. Jotenkin niihin ankeisiin kohtiin lopulta tottuu niin, ettei enää edes tajua, että niille voisi tehdäkin jotain.

Esimerkiksi tämä keittiön nurkkaus. Se on yksi toimistosta asunnoksi muutetun kämppämme improvisoiduista säilytysratkaisuista, jonne on sijoitettu siivoustarvikkeet. Vielä jokin aika sitten nurkkaa peitti (huonosti) yksi liian lyhyt ja jotain muuta tarkoitusta varten ommeltu verho. Ja aina mua ärsytti, kun sen takaa repsotti imurinletku tai mopinvarsi. Kunnes sitten koin sen mullistavan oivalluksen, että tosiaan, mähän voin hankkia siihen pidemmän verhon – tai jopa kaksi!

Nyt nurkkaus on siisti ja asunnossa yksi sisustusongelma vähemmän. Kankaana on Artekin Siena (sitä varsinaisesti olin hakemassa, kun mukaan tarttui se törkykallis saippua).

Jospa seuraavaksi ne makkarin lamput?

Myssy kuin mehiläispesä

Yllätin itseni oranssilla värivalinnalla: alkuperäisessä ohjeessa värinä oli nimittäin kestosuosikkini harmaa.

Neulon harvoin pipoja, koska niiden istuvuus on sukuperintönä kulkevassa isossa päässäni aina vähän kysymysmerkki. Nyt kuitenkin bongasin Kotiliedestä (3/2013) sen verran veikeän ohjeen, että oli pakko taas kokeilla. Lisäsin myssyyn vähän leveyttä ja syvyyttä, ja hyvä tuli. Lankana mulla oli Abuelita Merino-Silk, alkuperäisessä ohjeessa SMC Extra Merino.

Nuo poimut syntyivät pyöröpuikoilla tähän tapaan:
1.–2. krs: Neulo 1 o 1 n joustinta.
3.–10. krs: Neulo kaikki oikeat silmukat oikein ja nosta nurjat neulomatta lanka työn edessä.

Kotiliedessä on muuten usein yllättävänkin kivoja neuleohjeita. Luen sitä joskus äidin luona, vaikka muuten en ole ihan kohderyhmää. Tällä samalla tyylillä oli lehdessä tehty myös huivi, ja hauskalta näytti sekin. Itse voisin kokeilla soveltaa poimuja vaikka sisustustyynyihin paksulla puuvillalangalla.

Lopputuloksesta tulee mieleen vähän Alvar Aallon Mehiläispesä-valaisin.

Kuva täältä.

Aesop ja eräs blogimainonnan uhri

Joskus sitä katsoo omaa toimintaansa vähän niin kuin ulkopuolelta. Että:
"Aijaa, nyt se tekee tolleen: ostaa 33 euron saippuan."
"Siis hetkinen, 33 EURON SAIPPUAN!?!"

Eihän tässä hirveästi järkeä ole. Mutta kun olin tarpeeksi kauan ihastellyt Aesopin tuotteita esimerkiksi täällä ja täällä, ja sitten viime viikonloppuna olin Artekissa ihan muilla asioilla ja tiesin, että meillä on käsisaippua loppu... No, arvaatte loput. Ja tuoksuuhan se ihanasti mandariinille ja vaahtoa ylellisesti. Ja on siinä sentään puoli litraa saippuaa.

(Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että Aesop on australialainen kosmetiikkamerkki, jota hiljattain alettiin Suomessa myydä Artekin myymälässä. Nättejä ovat ja laadukkaitakin kuulemma. Mutta kun tuo loppuu, taidan silti vain täyttää pullon perus-Bliwillä.)

Kotiseutusukat

Junasukkien ohje on varsin täydellinen: näyttää monimutkaiselta mutta onkin helppo tehdä.

On oikeastaan vähän kummallista, etten tätä ennen ollut neulonut ainoitakaan junasukkia – se lienee yksi käsityöbloggaajien lempiohjeista. Sitäkin oudompaa se on siksi, että junasukat ovat minulle suorastaan kotiseutuneule: alkuperäinen ohjehan löytyy täältä, Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisyys ry:n sivuilta, ja se tarinassa esiintyvä Eila on jopa lukioaikaisen ystäväni äiti.

No, nyt päätin vihdoin kokeilla ja neuloin sukat eräälle juuri maailmaan saapuneelle tamperelaisneidille. Koska arvelin, että kevättalven vauva ei villasukkia kauaa kaipaa, tein ne tarkoituksella hieman suuriksi, jotta olisivat sopivat ensi talvena. Eilen tein -blogista löytyi hyviä vinkkejä junasukkien kasvattamiseen: nämä neuloin alkuperäisellä ohjeella mutta Novitan Nallesta. Värinä aina-niin-ajankohtainen ja pienellekin tyyliniekalle passeli harmaa.

Tehkääs vauvoja, ystävät, niin Maija-täti saa neuloa sukkia!

Disney-lauantai

Jos jokin asia menee oikein idyllisesti, kivasti ja kaikkien kannalta onnellisesti, se saa kaveripiirissäni etuliitteen Disney. (Ensimmäisen kerran kuulin termiä käytettävän eräänä juhannuksena tasapeliin päättyneen mölkkypelin jälkeen. Disney-peli on siis sellainen, jossa kaikki voittavat eikä kenellekään tule paha mieli.).

Eilinen oli ehkä vähän sellainen iloisten sattumusten Disney-päivä.

Kävelläänkö jäätä pitkin Tervasaareen? 
Kävellään vaan!  
Ihana auringonpaiste. Mennäänkö vielä Katajanokallekin? 
Joo! Siellähän on se kiva kahvila, josta Cosy Home -blogissa kirjoitettiin.
Ai Johan & Nyström? Tuossahan se onkin. 
Ostetaanko voisilmäpullaa? 
Ostetaan vaan!
(jne.)

Tuota Johan & Nyströmiä pitää kyllä vielä kehua erikseen. Meidän taloudessa asuu sekä papuja jauhava kahvihifistelijä että irtoteellä läträävä teenörtti, mutta harvoin löytyy sellaista kahvilaa, jossa molemmat olisi otettu huomioon. (Ja valitettavan usein asia menee niin päin, että upeiden erikoiskahvien rinnalla tarjotaan Liptonin pussiteetä).

Johan & Nyströmillä kuitenkin sai keskustella sekä robustan ja arabican suhteesta että vihreän teen ihanteellisesta haudutteluasteesta. Ostin pussillisen omena-selja-teetä mukaankin. Sisustus oli viihtyisä, aikakauslehtiä paljon, palvelu ystävällistä ja voisilmäpulla hyvää. Kannattaa piipahtaa!

P.S. Kiitos myös Kerän naisille blogihaasteesta! Pannaan kahdeksan satunnaista asiaa hautumaan.