torstai 31. maaliskuuta 2011

Sponsored by

Kuvassa käsityöharrastajan paras ystävä: terävät sakset. Mieluiten klassista fiskarssinoranssia.

Muistan mielelläni ystäviäni käsitöilläni, sillä yksi ihminen nyt vain ei tarvitse määräänsä enempää neulevaatteita. Välillä tosin mietin, alkaako lähipiirillä tulla jo lapasia, mattoja ja kangaskasseja korvista ulos. (Älkää silti kertoko, jos tulee, koska tahdon tehdä niitä kuitenkin. You just have to live with it.)

Toisinaan myös minua muistetaan käsityötarvikkeilla: äskettäin ihanainen Salla sponsoroi harrastustani kassillisella vanhoja rikkinäisiä trikoovaatteita, jotka voin leikata matonkuteiksi. Mustista kuteista olikin puutetta, sillä mielessä kytee vähän isompi virkkausprojekti. Mutta siitä lisää, jos ja kun se todellistuu...

Kuteiden saksiminen lienee sopivaa ajanvietettä samalla, kun seuraan Yleltä illan vaalitenttiä. Mulla on maailman alhaisin myötähäpeäkynnys, ja siksi kaikenlaisten suorien lähetysten ja etenkin poliitikkojen jaarittelun seuraaminen on tuskaa. Mutta kai tämä kansalaisvelvollisuus täytyy kerran vaalikaudessa suorittaa.

Tosin alkuviikosta näkemäni Ryhmäteatterin Eduskunta meinasi viedä kaiken uskon politiikkaan. Erinomaista teatteria, suosittelen! Esityksiä näyttäisi olevan vielä koko huhtikuun.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Luottoruoka, pelastajani


Jokaiselle ihmiselle lienee annettu tietty määrä luovuutta, ja minulla se on kanavoitunut enimmäkseen muualle kuin ruuanlaittoon. Pidän kyllä kokkailusta ja hallitsen sen kohtuullisen hyvin - kunhan on ohje. Siinä vaiheessa, kun reseptiä pitäisi alkaa luovasti soveltaa tai kehittää uusia ruokalajeja, aivoni sanovat seis. Jos ohjeessa käsketään lisäämään puoli teelusikallista juustokuminaa ja juustokumina on loppu, ruokaa ei voi tehdä. Olen myös se tyyppi, joka harhailee ruokakaupassa ja yrittää keksiä, mitä kokkaisi - ja lopulta ostaa karjalanpiirakoita.

Tämän sanottuani: onneksi minulla (kuten varmaan jokaisella) on muutama luottoresepti, joiden ainekset muistan ulkoa ja joita voin tehdä silloin, kun mielikuvitus ei riitä muuhun. Esimerkiksi viime viikonloppuna. Tässä siis hyväksi havaittu pesto-valkohomejuusto-pitsan ohje. Idean olen varastanut joltakulta lähipiiristä, en enää muista keneltä (kunnian voi vapaasti vaatia itselleen).

Pesto-valkohomejuusto-pitsa

Taikina:
2 dl vettä
1/2 pakettia hiivaa
1 tl suolaa
3 rkl öljyä
5 dl vehnäjauhoja (täysjyvää, jos haluat)
Täyte:
vihreää pestoa
tuoreita herkkusieniä
aurinkokuivattuja tomaatteja
pinjansiemeniä
paketti valkohomejuustoa

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon öljy, suola ja jauhot. Anna kohota liinan alla noin 15 minuuttia. Kaulitse taikina uunipellille yhdeksi isoksi pitsaksi ja jätä kohoamaan vielä siksi aikaa, kun uuni lämpenee.

Pilko sienet ja valkohomejuusto paloiksi. Levitä pitsapohjalle pestoa tomaattikastikkeen tapaan (mä tykkään laittaa paljon). Lisää sitten viipaloidut herkkusienet, pinjansiemenet, aurinkokuivatut tomaatit ja lopuksi valkohomejuusto. Paista 250 asteessa 13-15 minuuttia.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Koko on vain numero


Yksi kirppislöytöjen kirjoittamattomista säännöistä: älä katso kokolappua. Kevään luottotakkini löytyi SPR:n kirpputorilta ns. isojen tyttöjen rekistä. Niskassa lukee 44/46, vaikka oikeasti olen mallia 36/38. Kavensin hihoja ja yläosaa hieman sivusaumoista, ja voilà - takista tuli oikein käypä jättianorakkimikälie.

Huivi ja lapaset omaa tekoa, laukku Valtterin kirppis, farkkuleggingsit Vila, tennarit Ash, pää hukassa.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Asioita, jotka tekivät perjantaista kivan



1. Uusi kynnysmatto. Olen etsinyt tällaista jo pitkään edellisen maton likaannuttua pesukelvottomaksi. Kauppojen valikoimat näyttivät lähinnä muovisilta markettien tuulikaappimatoilta tai sitten niissä oli jokin raivostuttava "Welcome home" -teksti. Tänään piipahdin muilla asioilla Reilun kaupan tähdessä, ja sieltähän se löytyi: simppeli, yksivärinen, punottu ja vielä reilukin (24 e).


2. Punainen kynsilakka. Saa tietokoneen näpyttelyn ja teemukin pitelyn tuntumaan huomattavasti spesiaalimmalta.


3. Stowford Pressin alkoholiton siideri. Huomasin tänään ilokseni, että sitä on lähikaupan valikoimissa. Ehdottomasti ainut kelvollinen alkoholiton siideri, vahva kilpailija jopa alkoholillisille siskoilleen. Ja ei, en ole raskaaana. Joskus vaan ei tee mieli pämpätä.

Lunkia viikonloppua ihmiset! Soundtrackiksi suosittelen tällaisia levyjä: Elbow'n Build a rocket boys ja Keren Annin 101.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Nolla ideaa


Neulomisinspiraatio on viime viikkoina ollut hukassa. Villapaitaprojekti ei ole edistynyt, koska lankakauppaan lähteminen tuntuu ylivoimaiselta, ja pää on tyhjä muista ideoista. Koetan tolkuttaa itselleni, että tämä on vain vaihe, kyllä mun ja puikkojen suhde on ihan kunnossa.

Koska kädet kaipaavat kuitenkin tekemistä, olen neulonut ylijäämälangoista peruslapasia Vaaka ry:n keräykseen. Järjestön tämän vuoden teemana on lapanen, eli he keräävät erikokoisia lapasia tai sormikkaita kummikohteisiinsa. Jos lähipiirin ihmiset on jo lapasilla kyllästetty, tässä on helppo tapa kanavoida tikkuamisintoa. Ja tuleehan siitä hyvä mieli, kun ajattelee, että jonkun pikku kätöset ehkä pysyvät ensi talvena lämpiminä minun pikku kätösteni ansiosta.

Jos sitä inspiraatiota löytyisi vaikka pinosta sisustuslehtiä? Sadasta ja yhdestä ideasta luulisi liikenevän jokusen tännekin.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Viileitä heeboja


Siippa kävi pari viikkoa sitten Manchesterissa ja toi tuliaisiksi setin postikortteja. Niiden kuvat esittävät kaupungin takavuosikymmenten poppiskeneä, muun muassa Oasista, The Smithsiä, Joy Divisionia ja Stone Rosesia. Kuvat on ottanut legendaarinen valokuvaaja nimeltä Kevin Cummins. Minuun kolahtaa sekä kyseinen musiikki että kuvien estetiikka, siispä sommittelin poppareista kollaasin jääkaapin oveen.


Itse piipahdin eilen päiväretkellä Tallinnassa, ohjelmassa vanhan työporukan kokoontuminen. Mainio matka, joka koostui pääasiassa ravintoloissa istumisesta ja nauramisesta vedet silmissä. Lounasta söimme Von Krahli Aed -nimisessä ravintolassa vanhassakaupungissa. Suosittelen: hinnat olivat edulliset, ruoka hyvää ja ulko-oven plakaatti julisti paikan olevan "Embassy of pure food". Kannattaa käydä myös Boheemissa, joka puolestaan oli viehko hipsterikahvila Kalamajan alueella.

Tänään olenkin sitten tehnyt krapulaisia katumusharjoituksia eli käynyt bodypumpissa, siivonnut vaatekaapin ja leiponut pannukakkua. Tasapaino saavutettu.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Seniori? Ai mää vai?


Työpaikka muutti, ja siivoustalkoissa kaapeista löytyi kaikenlaista ylijäämätavaraa. Ja mitä mä toin kotiini? Pärekorin. Tuossa se nyt nököttää lattialla ja odottaa sopivaa käyttötarkoitusta (ideoita otetaan vastaan).

Pärekori tosin taitaa - kaikesta kalevalaisuudestaan huolimatta - olla nykyään suht trendikäs tuote. Ainakin sisustuslehdissä niitä on esiintynyt viime vuosina paljon. Ja onhan tuo disaini jotensakin sympaattista. Tärkeintä lienee yhdistää kori johonkin mahdollisimman ei-perinteiseen (mental note: ei matonkuteita).


Seuraava ostos sen sijaan menee selkeästi mummokategoriaan. Viimeisellä kotimatkalla vanhasta työpaikasta täytyi tietysti piipahtaa tutuksi tulleella Vapaaseurakunnan kirppiksellä. Ihastelin kahtakin kenkäparia eräällä hyllyllä, kunnes huomasin lapun: "Seniorijalkineet". Minä kun näin näissä trendikästä herrainkenkätyyliä. No, ainakin ne ovat mukavat.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Verhoille kaveri

Tässä kori...

Ystävä toivoi virkattua koria, joka sopisi heidän Marimekon Siirtolapuutarha-kankaasta ommeltuihin verhoihinsa. Kudevarastostani löytyi valkoista, vihreää ja harmaata, ja tällainen syntyi. Oli oikeastaan ihan hauskaa saada vaihteeksi valmiit raamit tekemiselle.

...ja tässä inspiraation antanut verhokangas. Kuva täältä.

Muuten viikonloppu on kulunut lähinnä Japani-uutisia seuratessa. Niin käsittämättömän kauheaa, ettei siitä voi oikeastaan mitään edes sanoa. Meillä on varattuna kuukauden päästä matka Tokioon ja Osakaan - saa nähdä, mikä on tilanne ja tunnelma maassa silloin.

Jotenkin japanilaista kansanluonnetta kuvaavaa, että eräs tokiolainen kaverinkaveri (jota emme koskaan ole edes tavanneet mutta joka on antanut meille matkavinkkejä), laittoi tänään FB-viestiä, että olettehan yhä tulossa ja kertoi, että Tokiossa alkaa olla kaikki kunnossa. Maa on kaaoksessa, ja silti tyyppi miettii tuntemattomien Suomi-turistien lomaa...

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Perjantaihaaveita

Perjantai-iltana punaviinilasillisen ääressä voi muun muassa pohtia, mitä sisustuslehdissä esiteltyjä ihanuuksia ostaisi, jos raaskisi ja kehtaisi. Nämä ovat miellyttäneet silmää viime aikoina.

Northern Lightingin veikeää Snakkes-lamppua myy Designverkkokauppa.

Street-säilyttimiä valmistaa ruotsalainen A2. Viherkasvien ystävää viehättävät nuo kukille suunnitellut omat kolot.

Illan soundtrack on myös varsin skandinaavinen: soittolistalla ovat ruotsalaisen Lykke Lin uusi levy Wounded Rhymes ja tanskalaisen Treefight for Sunlightin esikoinen. Suosittelen molempia!

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Pientä ja sievää

Olen korujenhypistelijä. Jos kaulassani tai käsissäni killuu jotain ylimääräistä, minä heiluttelen, näpelöin, kierrän ja naputtelen. Tänään aktiviteettia löytyi kummastakin ranteesta. Nimittäin...
...vasemmasta maailman epäkrumeluurein rannekello (Stockmann, 49 e).


...ja oikeasta ohut hopeinen rannekoru (Fida, 6 e). Tuoreita ja mieluisia hankintoja kumpikin.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Welcome to the jungle


Viherkasvit ovat niitä asioita sisustuksessa, jotka näyttävät minusta parhailta isoina ryhminä. Meillä oli muutaman kuukauden ajan hoidossa pari ystävien kasvia, ja sinä aikana ehdin tottua kunnon viidakkoon. Kun kukat (onneksi hengissä säilyneinä) palasivat oikeille omistajilleen, oli pakko hankkia täydennystä. Eilen sitten ostin Stockan puutarhaosastolta ison peikonlehden.

Intaannuin myös sumuttelemaan ja lannoittelemaan viherkasvejani, joita on aika lailla laiminlyöty koko talven. Vielä kun saisi karstaiset ikkunat pestyä: toisen kerroksen asunto ja Helsingin Hämeentie on lievästi sanottuna haastava yhdistelmä. Viime keväänä ulkoistimme ikkunanpesun siivousfirmalle, ja tänä vuonna taidetaan tehdä samoin. (Äidille tiedoksi, että muuten kyllä siivoan edelleen ihan itse. Ikkunanpesua vain en erityisemmin rakasta.)

Myös viime kesänä hankkimani iso kaktus kukoistaa. Pikkukaktukset viihtyvät kirppikseltä ostetuissa kahvikupeissa.
Ehkä vihreyden kaipuu liittyy myös tähän vuodenaikaan. Vaikka ulkona ei vielä viherrä, mun päässäni versoo jo kevät. Mervi-ystäväni taisi sen aavistaa, kun toi perjantaina kyläillessään mukanaan heleänpunaisen kevätesikon.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Kevättä helmoissa

Eikö näitä jo pääsisi käyttämään?
Mitenkäs se talouden helmaindeksi menikään? Nousukaudella käytetään miniä, laman aikaan maksia. Vissiin talous on kohenemaan päin, sillä tämän kevään trendikkäimmän helmanpituuden pitäisi olla polven alle ulottuvat midi - eli viime kesän maksihameista on noustu ainakin parikymmentä senttiä parempaan päin.

Itse päivitin tyylini Vapaaseurakunnan kirppiksellä, josta löytyi kauniinvärinen vekkihame neljällä eurolla. Jalassa uudet kevättossut, joilla toistaiseksi uskaltaa tepastella vain sisätiloissa.

Hameen miinus on se, että materiaali on niin sähköistä, että helmat liimautuvat jalkoihin. Onko vinkkejä, millä sähköisyydestä pääsisi eroon? (Huuhteluainetta en ole tottunut käyttämään).

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Pikkuvirkkuut


Haa, enpäs virkannutkaan sitä iänikuista mattoani. Mutta sinne päin kyllä - lähipiirissä kaipailtiin pannunalusia, joten tekaisin kuteidenjämistä tällaiset kirjavat. Nopsaa ja kivaa, näitä voisi tehdä enemmänkin. Syntyvät samalla ohjeella kuin matto tai korin pohja, pienempinä vain.

Kaipasinkin pientä välityötä, sillä torkkupeiton valmistuttua elelen parhaillaan isojen projektien välistä aikaa. Kutkuttaisi pitkästä aikaa alkaa neuloa paitaa, nyt vain hauduttelen kaikessa rauhassa, että minkälaista. Helmikuun Suuressa Käsityölehdessä oli tällainen venytetyistä silmukoista tehty malli, josta voisi soveltaa pois raidat ja pastellivärit (yritän olla sanomatta sitä sanaa, mutta no: harmaahan tässä taas houkuttelisi).