Pari oivallusta äitiydestä

Tilkkupeitto on vilahtanut aikanaan täällä blogissakin: tein sen pötköttelyalustaksi veljentytölle kolmisen vuotta sitten, ja nyt se palasi kiertoon Elsalle.

Vauva täytää kaksi kuukautta. Hän on kasvanut paljon, ja niin olen minäkin. Muun muassa nämä asiat äitiys on minulle opettanut.

Tiettyjä tunteita ei voi ymmärtää, ennen kuin ne kokee. Tokihan kaikki varoittivat, että voi olla ahdistavaa, miten sidoksissa vauvaan ensialkuun on. Ja silti en mitenkään voinut oikeasti kuvitella, miltä tuntuu, kun se pieni on mielen taustalla koko ajan – silloinkin, kun itse istuu nauramassa kavereiden kanssa pitsan ja viinilasillisen ääressä toisella puolen kaupunkia. Ahdistavaa, ihanaa, ahdistavaa, ihanaa. Ja kuulemma loppuu ehkä siinä vaiheessa, kun lakkaa imettämästä.

Välineurheilussa on puolensa. Luin syksyllä Anu Silfverbergin Äitikortin. Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen ohje: hanki hyviä imetyspaitoja. Minä hankin, monta kappaletta. Se oli hyvä neuvo

Se todellakin muuttuu koko ajan kivemmaksi. Vaikka Elsa ei varsinainen koliikkivauva olekaan, oli toinen kuukausi tässäkin taloudessa aika itkuinen – ja välillä kieltämättä tuli mieleen, että onko elämä tästä eteenpäin pelkkää huutavan vauvan kanniskelua. Viikot kuluivat ja yhtäkkiä ne iltakitinätkin kestää jo huomattavasti paremmin, kun huutokonserttien välissä saa osakseen hurmaavia hymyjä ja intensiivisesti nappisilmillään tapittavan pienen ihmisen. Ja kun aamulla työntelee vaunuja aurinkoisessa lähiössä, huomaa oikeastaan olevansa aika onnellinen.

Kaiken tämän alla minä olen silti minä. Tykkään edelleen ihan samoista jutuista kuin ennen plussaa raskaustestissä: kaipaan jumppaan, skumpalle ja kirppikselle, suunnittelen ensi kesän festareita enkä edelleenkään ole yhtään kiinnostunut lastenvaatteista.

Ja lopuksi: kaikesta voi syyttää hormoneita. Esimerkiksi siitä, että alkaa itkeä, kun katselee kaupungilla penkkariautoja. Ja ajattelee, että tuollako se meidänkin tyttö 18 vuoden päästä seisoo. (Kyllä, mua alkoi taas itkettää. Tiedätte, mitä syyttää.)

Lautanen seinälle, kas näin se käy

Meidän koti sijaitsee Mäyrätiellä – siksi juuri tämä pikku dj.

Joskus jokin maailman pienin projekti voi tuntua kerta kaikkiaan ylivoimaiselta ja jäädä siksi roikkumaan kuukausiksi. Niin kävi tämän lautasen kanssa, jonka siippa toi syksyllä Lontoon-reissulta vauvalle tuliaisiksi. Minä olin sitä mieltä, että se oli liian hieno ja särkyvä uhrattavaksi syömistä opettelevan naperon käyttöön, ja halusin siksi ripustaa sen Elsan huoneen seinälle. Ongelma oli vain se, etten tiennyt a) missä myydään ripustusvälineitä, joilla lautasen saa seinään ja b) miksi niitä edes kutsutaan, eli millä hakusanalla alan moisia googlata. 

Vihdoin viime viikolla googlasin niinkin monimutkaisella haulla kuin "lautanen seinälle" ja tämän rankan salapoliisityön seurauksena selvisi, että koristelautasen kannattimia saa esimerkiksi Tarjoustalosta. Huikeat 1,50 euroa kustansi, ja nyt on lautanen seinällä.

(Kauan haaveiltu) Hayn tarjotinpöytä

Arvoin pitkään mustan ja valkoisen pöydän välillä, mutta päätin, että musta versio mätsää kivasti Mademoiselle-tuolin kanssa.

Olin haaveillut Hayn tarjotinpöydästä jo kuukausi-, ellen vuosikaupalla, ja tällä viikolla vihdoin klikkasin sen itselleni Finnish Design Shopista. Vanha puinen sohvapöytämme alkoi olla pinnastaan tosi kulahtanut, eikä mulla toistaiseksi riittäneet taidot tai energia sen kunnostamiseen. Tykkään Hayn pöydän selkeästä, laatikkomaisesta muotoilusta, ja tarjotinmainen pöytälevy säilöö hyvin kaiken pienen olkkariin kertyvän sälän. Eikä hintakaan ole aivan päätön.

Vasta pöydän kotiuduttua aloin miettiä, että olikohan tämä nyt järkevä hankinta lapsiperheeseen – kovasti riittää metallisessa pöydässä terävää kulmaa, eikä tarjotinosaakaan kiinnitetä kunnolla pöytäkehikkoon.

Enää ei voi sisustaa vaan designin ehdoilla, näemmä. No, kannetaan pöytä vintille varastoon, mikäli se alkaa vaikuttaa liian hasardilta siinä vaiheessa, kun pikkutyyppi ryhtyy opettelemaan pystyyn nousemista.

Huomaa pöydälle lavastettu tee- ja lifestylelehtiasetelma – todellisuudessa siihen tulee kertymään tuttipulloja, huulirasvoja, nenäliinoja ja lankakeriä.