maanantai 27. helmikuuta 2012

Festivo!


Taannoisten ihanien uudenvuodenjuhlien ainoa huono puoli oli se, että juhlahumussa hajosi yksi mummalta perimistäni Iittalan Festivo-kynttilänjaloista. Kynttilä oli päässyt palamaan aivan loppuun, ja lasinen jalka raksahti itsekseen rikki – taisi olla vuosien haurastuttama.

Tilanne korjaantui viikonloppuna, kun äiti lahjoitti minulle kolme omaa Festivoaan, jotka heillä eivät enää olleet aktiivikäytössä. Nyt sain näistä ikkunalaudalle viiden sarjan. Kiitos äiree!

Juhlan tuntua on ilmassa muutenkin, sillä kiltti Nanainen muisti minua tällaisella:


Jos oikein olen ymmärtänyt, tunnustuksen saaneen tehtävänä oli kertoa itsestään seitsemän satunnaista faktaa. Here goes!

1. Olen todennäköisemmin etuajassa kuin myöhässä. Tykkään suunnitella ja aikatauluttaa, enkä ole mikään carpe diem -tyyppi. Syytän tästä geenejä: perheenjäseneni ovat samanlaisia.

2. Inhoan tanssillista liikuntaa (en menisi suurin surminkaan esimerkiksi zumbatunnille) mutta rakastan tanssimista baarissa. Jos DJ laittaa soimaan M.I.A:n Paper Planesin, Outkastin Hey Yan tai Riston Discopallon, olen tanssilattialla sataprosenttisen varmasti.

3. Olen kuluneen vuoden aikana hurahtanut värillisiin kynsilakkoihin. Tällä hetkellä suosikkini on Essien vaaleanharmaa, hieman lilaan taittava lakka nimeltä Cocktail Bling.

4. Jos raapustelen ajankulukseni paperinnurkkaan, piirrän todennäköisimmin hevosenpään – ja osaan tehdä sen aika hyvin. Sen verran jäi jäljelle lapsuuden heppahulluudesta.

5. Normaalisti en koskaan ole koneen ääressä tähän aikaan viikosta, sillä maanantaisin kokoonnumme ystävieni kanssa Huippumalli haussa -kisakatsomoon, jossa laadukkaan tv-viihteen lisäksi syödään ja päivitetään kuulumiset. Tällä viikolla lomat ja flunssat tulivat väliin.

6. Päätin pari vuotta sitten, että vähennän lentämisen ympäristösyistä yhteen matkaan vuodessa. Se on osoittautunut vaikeaksi – viime vuonna päätös tosin piti, mutta tämän vuoden osalta peli on jo menetetty.

7. Bloggaamisessa hankalinta minulle on valokuvaaminen. Omistan järjestelmäkameran, mutta en jaksa opetella käyttämään sitä kunnolla enkä koskaan kuljeta kameraa mukanani. Siksi kuvani on lähinnä otettu kotoa. Minulle olisi mahdoton ajatus kuvata vaikkapa ravintolassa annoksiani ennen syömistä.

Siinä! Tunnustuksen voisin jakaa eteenpäin muutamalle blogille, joita luen säännöllisesti mutta joita en ole muistanut päivittää oikean sivupalkin suosikkilistalleni. Ne ovat keskenään hyvin erilaisia, ja seuraan niitä myös erilaisista syistä:

Laura Loves (hauskaa, oivaltavaa ja kivan arkista)
Dekomekko (kaunista tyylitaiturointia)
Maailman paskin ruokablogi (naurattaa joka kerta)
Karkki (inspiroivia kirppislöytöjä, och här kan jag också öva min svenska)
Lähiömutsi (jaksaa kiinnostaa, vaikka en itse ole äiti).

lauantai 25. helmikuuta 2012

Reppu selässä, elämä edessä vuonna 1995

Tämä reppu pääsi aikanaan lavalle myös yläasteen muotinäytöksessä.

Terveisiä viikonloppuvisiitiltä alkukodista Seinäjoelta! Mietin juuri, että tässä talossa näkyy aika liikuttavalla tavalla henkilökohtainen käsityöhistoriani. Pelkästään huoneessa, jossa nukun, on esillä puukäsityötunnilla tekemäni kukon mallinen (!) kynäteline, kuviksentunnilla tehty kipsireliefi, käsityötunnilla tehty mollamaija sekä pari isosiskon kirjomaa kukkataulua.

Säästän teidät näiltä muilta upeilta tuotoksilta, joilla on arvoa lähinnä puolueellisten katsojien silmissä, mutta eräs muisto on pakko esitellä. Kuvan kirjoneulereppu on omaa designiani kasi- tai ysiluokan käsityötunnilta, ja muistan olleeni siihen tuolloin äärimmäisen tyytyväinen. Inkahenkisen kirjoneulekuosin nappasin jostain käsityölehdestä ja lisäsin siihen itse suunnittelemani sydänkuvion.

Ja jotta tarina ei menisi liian söpöksi, kerrottakoon, että kyseiseen reppuun taidettiin myös pakata jokusia appelsiinilonkeropulloja jokusina perjantai-iltoina.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Neulojan ahaa-elämyksiä

Tässä neulos, joka hämmensi meikäläisen...

Huomasin jokin aika sitten, etten ole koko parikymmenvuotisen käsityöurani aikana tainnut neuloa mitään sisustuksellista – paitoja, lapasia, sukkia, huiveja ja pipoja vain. Se puute korjaantui nyt, kun jatkoin makuuhuoneen sisustusprojektiani neulomalla sängyllä lojuviin kahteen tyynyyn uudet päälliset.

Puuhassa kävi sillä tavalla hassusti, että lähdin alun perin tekemään mustavalkoraitaista neulosta, jossa neuloin valkoisella kaksi kerrosta sileää neuletta ja mustalla kaksi kerrosta ainaoikeaa (näin musta raita nousi hieman koholle). Mutta sitten huomasinkin tykkääväni kovasti myös neuloksen nurjasta puolesta, johon ei tullut yhtä selkeitä raitoja. Pähkäilin aikani, kumman puolen valitsisin päälle, kunnes viisaat ystäväni kysyivät, miksen tekisi tyynyistä erilaisia. Heureka! (Jostain syystä minulla oli ollut päähänpinttymä siitä, että tyynyjä täytyy olla kaksi samanlaista.)

Ja erilaiset niistä sitten tuli. Lankana oli Novitan uutuus Hanko, josta puolet on kierrätyspuuvillaa, puolet akryyliä. Mukavan paksua ja nopeaa neuloa, mutta keinokuitu teki langasta myös vähän sähköistä. 40x40 cm:n kokoisiin tyynyihin kului muistaakseni yhteensä kuusi kerää, kolme kumpaakin väriä. Silmukoita oli 56, ja niillä neuloin siis noin 41x82 cm:n kokoisen pätkän, jonka taitoin kahtia ja ompelin tyynyiksi.

...ja tässä lopputulos: kaksi radikaalin ERILAISTA makuuhuoneen tyynyä. Ne tosin kuvattiin nyt olohuoneen nojatuolissa, koska makkarissa ei aamulla riittänyt valo.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Katse kohti kesää


Sunnuntaita, ja terveiset Turusta! Siellä oli ihania ravintoloita, söpöjä kuppiloita, kivoja putiikkeja, karsea sää ja kauhean kompaktia (on IHANAA, kun yöllä baarista kävelee kotiin – eli hotelliin – viidessä minuutissa.) Dynamossa kävimme läpi kolmekymppisten pakollisen "kauheetakunkaikkitäälläonniinnuoria" -kriisin, mutta viihdyimme kuitenkin kahteen asti.

Kukaan meistä ei tuntenut keskustan kirppiksiä, mutta ihan sattumalta osuimme eilisellä ostoskierroksella Vaatedivari Olga-Neitiin, jossa kartutin kokoelmaani kuvan roosanvärisellä silkipaidalla (3 e). Arvoin pitkään paidan ostamista, koska lyhythihaisesta kauluspaidasta tulee sellainen miesten kesäpaita -fiilis. Sitten pikkusisko ehdotti, että "mitä jos käärisit sen hihat" – ja paidasta tulikin tosi kiva. Visioin jo itseni ensi kesänä farkkusortesissa ja roosanvärisessä silkkipaidassani (noita sanoja on kiva toistella: roosanvärinen silkkipaita.).

Mielikuvaharjoitukset kesästä tekevät muutenkin hyvää tähän aikaan vuodesta.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Taidetta ja Turkua


Meidän olohuoneen liitutaululle on yleensä kirjoitettu vain asiallishenkinen kalenteri tulevien viikkojen menoista. Siksi on aina hauskaa, jos vieraat jättävät siihen puumerkkinsä: viime viikonloppuna pienet kädet taiteilivat taululle jalkapalloilija Cristiano Ronaldon (yllä, tunnistaa hiustupsusta) ja oletettavasti jonkin Tähtien sodan hahmon (alla).

Ensi viikonlopun kohdalla kalenterissa lukee: Turkuun! Olemme lähdössä kaveriporukalla viettämään tyttöjen viikonloppua meille-niin-kovin-eksoottiseen Varsinais-Suomeen. Mistä tulikin mieleeni: jos blogin lukijakunnassa on turkulaisia tai kaupunkia muuten tuntevia, kertokaahan suosituksenne hyvistä kirppiksistä/putiikeista/näyttelyistä/kahviloista. Se tärkein eli ruokapuoli on jo hoidettu (illalliset buukattu Tintåsta ja Mamista), mutta muita menovinkkejä otetaan mielellään vastaan.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Project makuuhuone

Playtypen juliste on Stilleben-sisustuskaupasta Kööpenhaminasta, kehykset Clas Ohlsonilta. Tyynyt on päällystetty kirppikseltä löytyneellä Optinen omena -kankaalla.

Makuuhuone on kodissamme se kohta, jonka sisustus on aina ollut vähän rempallaan. Huone on kummallisen mallinen puolisuunnikas (onkohan se oikea sana?), mikä jättää huonekalujen siirtelylle vain vähän vaihtoehtoja. Lisäksi makkari on syrjässä asunnon perimmäisessä kolkassa, eikä siellä koskaan käy kukaan muu kuin me, joten sisustusmotivaatiokaan ei ole ollut ihan kohdallaan. Makkarissa on aina epämääräisiä vaatekasoja tuolilla (niistä eroon pääsemisen olen 15 viime vuoden aikana todennut mahdottomaksi), puhumattakaan sängyn viereen kertyvistä lehdistä/korvatulpista/kännykänlatureista.

Nyt olen päättänyt ottaa makuuhuoneen kevään projektikseni. Homma alkoi Kööpenhaminan-reissulla, jossa kävin Varpusen blogin innoittamana kirjainjulisteostoksilla. Tämä g ei symboloi mitään sen kummempaa – se vain on kaikessa yksinkertaisuudessaan minusta kaunis. Ja ehkä ihminen, jonka työstä iso osa on kielenhuoltoa, saa yhden kirjaimen ripustaa seinälleen.


Viikonloppuna pistin myös sängynvieruskaaoksen kuriin. Tila sängylle on sen verran kapea, että sen viereen ei kummoisia yöpöytiä mahdu, mutta tyhjensin olohuoneen kirjahyllystä kaksi valkoista Ikean puulaatikkoa ja tein niistä säilyttimet.


Valkoinen Kartellin Companibili ja Seinäjoen kierrätyskeskuksesta ostettu kelloradio ovat makkarissa jo vanhoja tuttuja, mutta en muista, olenko koskaan ottanut niistä kuvaa.

Kyllä tästä vielä kelpo huone saadaan.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Minä sydän alkuvuoden leivonnaissesonki


Tänään meille tulee ruokavieraita, ja sen kunniaksi hain Hakaniemen hallista laskiaispullia jälkiruuaksi. Sekä hillolla että mantelimassalla, kullekin makunsa mukaan. Itse olen näiden suhteen kaikkiruokainen.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: hyvää viikonloppua!

torstai 9. helmikuuta 2012

Kansien väliin

Reseptivihkoni on ostettu Pinosta. Kartonkisivuinen kirja on luultavasti tarkoitettu valokuville, mutta se toimii tässäkin tarkoituksessa.

Lempivertaukseni, jolla olen joskus kuullut internetiä kuvailtavan, menee näin: internet on kuin äiti. Siinä missä ennen soitettiin äidille, kun tarvittiin makaronilaatikon reseptiä, nyt se katsotaan googlesta. Miten totta!

Mietinkin hiljattain, kuinka moni mahtaa vielä tehdä samaa kuin minä: leikellä reseptejä aikakauslehdistä ja liimailla niitä reseptivihkoon. Vai ovatko ruokablogit ja kokkailusivustot korvaamassa tällaisen näpertelyn kokonaan?

Kyllä minäkin tietysti käytän nettiä apuna, kun tarvitsen pikaista ruuanlaitto-opastusta: että miten niitä parsoja kannattikaan keittää tai kuinka kastanjat kuoritaan. Mutta muuten käytän mieluiten keittokirjoja ja lehdistä leikattuja tai netistä printattuja reseptejä: jotenkin se tuntuu aidommalta, eikä tietokoneen näpyttely öljyisin/taikinaisin/märin sorminkaan ole kauhean kannatettavaa.


Reseptivihoista voi sitä paitsi hauskasti seurata omaa ruuanlaittohistoriaansa. Minun vanhimpaan vihkooni, siihen kotoa pois muutettaessa aloitettuun, on koottu kotitalousoppikirjasta kopioituja lihapulla-, pasteija- ja sokerikakkuohjeita. Mitä pidemmälle mennään, sitä kasvispainotteisemmiksi ja haastavammiksi reseptit muuttuvat.

(Vihoista huomaan myös, että minulla on erityisen vahva mieltymys  piirakoihin ja pannukakkuihin.)

tiistai 7. helmikuuta 2012

Köpiksestä kotiin

Kumisaappaiden/-nilkkurien merkki on Tatoosh.

Viikonloppu kului reissussa Kööpenhaminassa, siinä syy blogihiljaisuuteen. Matkaa en voinut etukäteen mainostaa, sillä se oli synttäriyllätys eräälle, joka täällä blogissakin joskus piipahtaa. Lysti reissu oli: rentoa oleilua yhdessä maailman sympaattisimmista kaupungeista ja piipahdus modernin taiteen museo Louisianassa, joka sijaitsee noin 35 kilometriä Köpiksen ulkopuolella – ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, jos noilla kulmilla liikutte!

Ja vähän shoppailtiinkin. Olen viime vuosina aika lailla rajoittanut laajamittaisen kauppojen kiertelyn matkoille. Osittain siksi, että ylipäätään olen alkanut suhtautua kuluttamiseen kriittisemmin, osittain siksi, että sovituskopissa hikoilu ei enää huvita. Toista se oli kymmenen vuotta sitten, kun lauantaipäivän vakio-ohjelmanumero oli toimenpide nimeltä "mennään kaupungille", joka tarkoitti Tampereen Koskikeskuksen vaatekauppojen kiertämistä.

Matkoilla shoppailua tulee kuitenkin yhä harrastettua, koska ulkomailla se vain on hauskempaa – ruokakaupassa käymisestä alkaen. Köpiksessä etuna on vielä se, että tanskalaisten vaatemaku osuu yksiin omani kanssa, joten kivoja putiikkeja on joka kulmassa. Yksi suosikeistani on Vesterbrossa sijaitseva Donn Ya Doll, josta löysin kuvassakin esiintyvät kumisaappaat (tai pikemminkin kuminilkkurit). Näistä toivon loskaisten työpäivien pelastusta, siistimpää vastinetta Hai-saappaille. Sisustusostoksilla kävin puolestaan Varpusen blogista bongatussa Stillebenissä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tämä oli kolmas reissuni Köpikseen muutaman vuoden sisään, joten monia suosikkeja on ehtinyt muodostua. Ravintoloista ja baareista voin kehua ainakin Paté PatétaKalasetia ja Sticks'n'Sushia.

torstai 2. helmikuuta 2012

Joka vanhoja muistelee...

Harmaa kauteni on näemmä kestänyt aika pitkään. Filippa K:n raitapaita on kirppikseltä, farkingsit ystävän vanhat ja villasukat omaa tekoa.

Tämä villatakki on peräisin ajalta e.b.a. eli ennen blogin alkua, mutta koska se on edelleen aktiivikäytössä etenkin kovilla pakkasilla, nappasin siitä kuitenkin kuvan. Villatakin ohje on itse sovellettu Suuresta Käsityölehdestä, eli sitä en osaa tarkemmin selostaa. Kunhan nyt piti päästä pätemään.

Sen voin sentään kertoa, että lanka on Nallea ja pinta helmineuletta tähän malliin:
o n o n o n
o n o n o n
n o n o n o
n o n o n o

Niin ja jonkinlaisena inspiraationa tälle tekeleelle taisi toimia Kurt Cobainin 1990-luvun grungeneule. Klassikko omassa lajissaan.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Sormiharjoituksia


Eihän tämä käsityöharrastaminen tietenkään mitään jatkuvaa luovuuden juhlaa ole. Paljolti se on myös sellaista kuin tänään, kun ompelin olohuoneen pestyt sohvatyynynpäälliset uudelleen kiinni. Siis parsimista, korjaamista, lyhentämistä, suoria saumoja ja nappien kiinnittämistä – rutiinihommia, vähän tylsiä mutta omalla tavallaan myös rentouttavia. Ainakin perustaidot pysyvät yllä ja sorminäppäryys säilyy.

(Puikoilla muhii sitä paitsi jotain luovempaakin, mutta siitä lisää myöhemmin.)

Iloisia ja sinnikkäitä pakkaspäiviä ystävät!