maanantai 20. toukokuuta 2013

Piirakkamakunsa kullakin


No nythän on näitä mustikkapiirakkakoulukuntia. On pullataikinapohjaa ja murotaikinapohjaa, on marjoja kermaviiliseoksella, muruseoksella tai perunajauhoilla.

Itse kuulun niihin, joiden mielestä ainut oikea mustikkapiirakka kuorrutetaan kermaviili-munaseoksella. Tällä kertaa luottopiirakkani joukkoon pääsi tosin myös vähän vadelmanjämiä kaapista, ja joskus teen samalla ohjeella myös raparperipiirakkaa (sellaisen ohjeesta taisin tämän alun perin soveltaakin). Tykkään siitä, että pohja ei ole liian ätläkkä vaan jopa pikkuisen terveellinen kaurahiutaleineen.

Tässä, ollos hyvä:

Mustikkapiirakka


1 kananmuna
1 dl sokeria
1 tl kardemummaa
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
50 g voita sulatettuna
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai maustamatonta jogurttia

3 dl mustikoita (tai muita marjoja tai raparperinpaloja)
2 dl kermaviiliä
1/2 dl sokeria
1 muna
2 tl vaniljasokeria

Vispaa kananmuna ja sokeri kevyesti. Sekoita kaurahiutaleet, vehnäjauhot, leivinjauhe ja kardemumma keskenään ja lisää taikinaan yhdessä maidon/jogurtin kera. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Kaada taikina öljyttyyn piirakkavuokaan. Ripottele pinnalle hieman vehnäjauhoja ja taputtele kevyesti vuoan reunoille asti (taikina on aika löysää, joten se tarttuu helposti sormiin). 

Levitä marjat piirakkapohjalle. Sekoita kermaviili, sokerit ja kananmuna keskenään ja kaada vuokaan raparperien päälle. Paista piirakkaa 175-asteisen uunin alatasolla noin 35–40 minuuttia, kunnes piirakka on kullanruskea ja kypsä myös pohjasta. Jäähdytä hyvin ennen tarjoilua.


(Kuvan piirakka leivottiin itse asiassa jo yli viikko sitten, mutta olen ollut sellaisessa saamattomuuden tilassa, että kuvat ovat jääneet hautumaan kameraan. Asuntoprojekti vie kaiken energian, ja tämän nykyisen kämpän sisustamista taas ei jaksa oikein enää ajatellakaan. Käsityörintamalla olen saanut valmiiksi YHDET MUSTAT LAPASET, mutta päättelin, että niiden kuva ei kiinnosta kiviäkään. Kestäkää siis verkkaista bloggaustahtia vielä tovi – tällä hetkellä on taas tarjous asunnosta vetämässä, ja ehkä kohta pääsen aloittamaan postaussarjan tunnisteilla remontti ja uusi koti.)

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Tulevan talven kauluri

Pintaneuleessa neulotaan kaksi kerrosta ainaoikeaa, sitten kaksi kerrosta 1 o 1 n -joustinta.

Ystäväni Kaisa toivoi "sellaista ihan perinteistä kauluria, joita käytettiin lapsena". Muistin saman tien nähneeni sellaisen Eilen tein -blogissa, josta sovelsin ohjetta hieman: ainaoikean sijaan neuloin lemppari-pintaneulettani. Lankana puolestaan toinen suosikkini, pehmoinen Abuelita Merino Silk.

Jotenkin tuli nostalginen olo, kun vedin tämän päähäni. Sellainen, johon kaulurin lisäksi liittyivät lumileikeissä vettyneet lapaset ja pipon alla hionnut pää.

Josko seuraavaksi puikoille jotain kesäistä ja puuvillaista?

lauantai 4. toukokuuta 2013

3h+k+p Kalliosta, kiitos

Tämän osuvan tsemppaukseen kirjoitti liitutaulullemme tuntematon vappuvieras. 

Anteeksi blogihiljaisuus: pari viikkoa on kulunut kiireessä, ja viime päivinä ohjelmassa on ollut muun muassa yksi ostotarjous asunnosta ja täpärä kakkoseksi jääminen

Olemme asuneet nelisen vuotta kaksin yli sadan neliön kämpässä Kallion ytimessä naurettavan halvalla vuokralla. Koko ajan tiesimme, että jossain vaiheessa tämä loppuu, ja reilu viikko sitten perjantaina niin kävi: postiluukusta putosi irtisanomisilmoitus, jonka mukaan kaikki talon vuokrasopimukset puretaan kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Onneksi olimme miettineet oman kämpän ostamista muutenkin ja käyneet jo lainaneuvotteluissa. Tämä oli vain se lopullinen sysäys, joka esti meitä jäämästä vatvomaan asiaa loputtomasti, "kun tässä on niin kiva olla".

Nyt pitäisi sitten vain päättää, mitä sitä oikeasti tahtoo. Tällä hetkellä olemme kallistumassa vaihtoehtoon kolmio Kalliosta parvekkeella, ja sellaisesta tarjouksen teimmekin. Tuon kokoluokan (ja meidän hintaluokan) kivoja kämppiä vain ei näillä nurkilla ole liikaa: pitäkää siis peukkuja!

Onneksi lähipiirissä on useampia Oikotiehen koukuttuneita, joilta saa vinkkejä ja konsultaatiota. Ja onneksi kuulun niihin harvalukuisiin ihmisiin, joiden mielestä muuttaminen on kivaa.