 |
| Pintaneuleessa neulotaan kaksi kerrosta ainaoikeaa, sitten kaksi kerrosta 1 o 1 n -joustinta. |
Ystäväni Kaisa toivoi "sellaista ihan perinteistä kauluria, joita käytettiin lapsena". Muistin saman tien nähneeni sellaisen Eilen tein -blogissa, josta sovelsin ohjetta hieman: ainaoikean sijaan neuloin lemppari-pintaneulettani. Lankana puolestaan toinen suosikkini, pehmoinen Abuelita Merino Silk.
Jotenkin tuli nostalginen olo, kun vedin tämän päähäni. Sellainen, johon kaulurin lisäksi liittyivät lumileikeissä vettyneet lapaset ja pipon alla hionnut pää.
Josko seuraavaksi puikoille jotain kesäistä ja puuvillaista?
IHANA! Ihan pakko saada ens talveksi kauluri. Kaulaliinat on välillä niin hankalia, kun kaikista väleistä tuulee tai ne ei asetu kunnolla. Niinä päivinä voi käyttää aina ystävällistä kauluria. Ja tuo pintaneule, en yhtään ihmettele että on lemppari! (:
VastaaPoistaKiitos Veera! Kyllä mullekin tuli sellainen olo, että kauluri voisi olla kätevä. Ehkä kauluri on se seuraava tuubihuivi. :)
VastaaPoistaHieno kauluri! Tuo pintaneule on todella kaunista.
VastaaPoistaKiitos Sini! Siksipä mäkin siihen aina palaan.
VastaaPoistaHieno kauluri =) Mä oon kanssa tykästynyt tuohon pintaneuleesee ja käyttänyt sitä kaikenlaisissa neuleissa.
VastaaPoistaKiitos Iikku! Ja pintaneuleen ilosanoma leviää, jee!
VastaaPoistaHistoriallisista syistä materiaalin kuuluisi kuitenkin olla niin sähköistävä, että hiukset nousevat (ja jäävät) pystyyn joka kerta, kun kaulurin vetää pään yli! ;D Ei vaiskaan. Tuo on hieno malli ja toteutus.
VastaaPoistaApua, niin just! Ja kaulurin yläreunaa on ehkä myös mutusteltu jonain erityisen jännittävänä hetkenä. :)
VastaaPoista