Vähän samantapainen ilmiö kävi kuvan matolle, joka joskus 1980–90-luvulla oli vuosikausia lapsuudenkotini takkahuoneessa. Muistelen hyödyntäneeni sen ruudukkoa erinäisissä leikeissä, mutta sen kummemmin en mattoa koskaan noteerannut. Ja yhtäkkiä se palasi taas mieleen ja alkoi tuntua siltä, että oikeastaanhan se ruutumatto voisi olla ihan tätä päivää.
Matto pääsi siis varastosta päivänvaloon ja matkasi viikonloppuna mukanani Pohjanmaalta Helsinkiin. Nyt se somistaa meidän olohuonettamme. Lisätunnearvoa siitä, että matto on peräisin oman mummun kangaspuista.
P.S. Pakko vielä lisätä, että huomasin juuri, että tämä oli kaikkien aikojen 300. blogipostaukseni (taputtaa itseään olalle). Hyvä minä! Ja hyvä ihanat te, jotka täällä jaksatte vierailla!