keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Pakettisaldo

Joulu on juhlittu, seuraa pakollinen lahjaraportti. Tänä vuonna joululahjoja ei tullut paljon, mutta ne kaikki olivat ihania/ käytännöllisiä/ toivottuja. Paketeista kuoriutui nimittäin....

...keraaminen Avain-kaulakoru, jonka on suunnitellut Veera Kulju. Kaunis!

...jonkun muun neulomat villasukat (se on välillä tosi ihanaa). Kiitos Raija-täti!

...perinteinen joululahjakirja. Amerikkalaisen Jonathan Franzenin ylistetty Vapaus on ainakin ensimmäisen kolmanneksen perusteella ollut kehujen arvoinen.

...Marimekon keittiöpyyhkeitä, joille ihan kaikille ei ollut tarvetta: niinpä ompelin niistä myös tyynynpäällisen. En muuten tajua, miksi tuota Maija Louekarin Vellamo-kuosia ei myydä metrikankaana – se on todella soma.

Lisäksi sain Avotakan tilauksen ja lahjakortin auyrvediseen hierontaan. Oi autuutta!

Joulunpyhät sujuivat niin lungisti kuin suinkin voi: suklaata aamuin, päivin ja illoin, sopivasti viinintissuttelua, vanhoja ystäviä, jokavuotinen Ylpeys ja ennakkoluulo -maraton, puolitoista metriä kaulaliinaa. Siskonpojat selvittivät myös, onko joulupukki sukua Teemu Pukille (hän kertoi olevansa eri Pukkeja).

Ja nyt onkin sitten se joulunjälkeinen olo, kun tekee mieli vain urheilla, juoda vihreää teetä ja syödä salaattia.

torstai 22. joulukuuta 2011

Joululoma on pelastettu

Olin jo pikkuisen huolissani joululomastani: lankalaatikon sisällys ei inspiroinut, puikot eivät suihkineet, turhautuminen uhkasi. Pelastavaksi enkeliksi ilmaantui Milla, joka välitti minulle oheisen inspiraatiokuvan ja toivoi kaulahuivia sen hengessä. Jämäkerät muuttuivat taas aarteiksi, kun avainsanoina olivat värikäs, pehmoinen ja epäsymmetrinen. Kaulahuivissa se viimeksi moittimani riemunkirjavuuskin voi olla enemmän kuin paikallaan.


Alakuvasta näkyy, minkä verran olen saanut aikaan toistaiseksi. Huomenaamuna hyppään Pohjanmaan-junaan rinkassani kutimet, tuore Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja, uusi Trivial Pursuit ja varsin maltillinen määrä lahjoja.

Värien sekamelskaa ja erilaisia neulepintoja. A) helppoa ja B) hauskaa.

Rentouttavaa joulunaikaa ihmiset – rauhaa maahan ja hyvää tahtoa ja mitä näitä nyt on!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Pikkuisen taidetta


Aikuiseksi kasvaminen näkyy hyvin siinä, mitä ihminen ripustaa seinilleen – lapsuuden piirrustuksista siirrytään teinivuosien bändijulisteisiin ja niistä opiskeluaikojen taideleffa/art nouveau-kuviin (minun sukupolvellani tähän liittyi valitettavasti myös Kaj Stenvallin ankkataulujen kausi). Lopulta päädytään parhaimmillaan ihan oikeaan taiteeseen. Meidän asunnossamme on useita maalauksia ja muutama grafiikanvedos, jotka tuottavat minulle yhä yhtä paljon iloa kuin hankintahetkellä.

On vaikea kuvailla, miksi ihastuu tiettyyn taideteokseen. Onko se tunnelma, väri tai valo? Onko kaikissa seinälle ripustamissani kuvissa jotain yhteistä, vai onko ne valittu vain kulloisenkin mielentilan mukaan? Kun yritän miettiä, minkätyyppisestä taiteesta pidän, määrittely käy mahdottomaksi.
Pidän väreistä (pidän myös mustavalkoisuudesta).
Pidän valokuvista (omistan lähinnä maalauksia).
Pidän abstraktista taiteesta (mutta myös muotokuvat, asetelmat ja maisemat voivat olla hienoja).


Viime viikonloppuna ostin Kuvataideakatemian myyjäisistä tällaisen pienen vedoksen, jossa viehätti ainakin sen arvoituksellinen ja unenomainen tunnelma.

Tai sitten minua vain puhutteli tuo Jopo-merkkinen polkupyörä, joka on samanlainen kuin omani.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Harmaan päivän harmaa tuotos

Lankalaatikon sensaatiolöytö: harmaata Nalle-lankaa!

Käsi ylös, kuka alkaa kyllästyä lapasiin? Kyllä, niin minäkin – mutta lankalaatikon parittomista jämäkeristä ei vain valitettavasti saa aikaan mitään kovin isoa ja näyttävää (ne ajat, jolloin ylijäämälangoista neulottiin villapaitoja kaikissa sateenkaaren väreissä, jäivät minun osaltani vuoteen 1998).

Siihen kuitenkin voin olla tyytyväinen, että syksyn lankaostolakkoni on pitänyt, vaikka mielessä on muhinut vaikka minkälaista ideaa villapaidoiksi ja tyynynpäällisiksi. Tammikuussa koittaa vapaus, ja taidankin marssia lankakauppaan heti uudenvuoden jälkeen.

Näissä lapasissa testasin tummansinisestä villatakista tuttua pintaneuletta, ja se toimi oikein hyvin (voisin tosin marista jälleen kerran myös hämärästä talvivalosta ja epätarkoista kuvista, mutta jääköön nyt). Suljettuna neuleena kuvan pintaneule syntyy näin: 1. krs kaikki oikein, 2. krs kaikki nurin, 3. ja 4. krs 1o 1n -joustinneuletta --> toista kerroksia 1–4.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Muahhahhaa!

Hei ystäväiset, pikainen pikkupostaus vain: oli pakko päästä vinkkaamaan ehkä-uudesta-lempiblogistani nimeltä Paskat kirppislöydöt, joka irvailee ihanasti sille ylihinnoitetulle roinalle, jota kirppiksillä (kaikkien helmien joukossa) on tarjolla. Lukekaa ja naurakaa!

Ja kun tälle linjalle lähdettiin, kannattaa tutustua myös toiseen helmeen nimeltä Saatana sisustaa kauttani.

Hupaisaa perjantaita!

torstai 15. joulukuuta 2011

Ja voittaja on...

Kuvan hyasintti ei liity asiaan mitenkään, mutta olinpa nyt sattunut ottamaan siitä kuvan.
Hyasintin tuoksu on muuten The Ultimate Jouluhaju – ihana!

Rumpujen pärinää... Olen juuri suorittanut ensimmäisen BLOGIARVONTANI! Onnettarena toimi Random number generator, ja vihreät lapset menivät kommentoijalle numero 22 eli Sansuli U. Onneksi olkoon! Lähetä yhteystietosi osoitteeseen maija.makeanddo(at)gmail.com, niin yritän saada lapaset postiin pikimmiten.

Suurkiitos kaikille osallistuneille! En joutunut lannistumaan vaan sen sijaan sain ilahtua siitä, keitä kaikkia kivoja tyyppejä täällä käykään. Jatketaan siis arpomista tulevaisuudessakin.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

(Ei-niin-esteettinen) joululahjavinkki

Päivän haaste: miten kuvataan tyylikkäästi pyjamahousut? Vastaus: ei kuvata. Mutta etteköhän te hahmota idean ilmankin.

Tee se itse -joululahjavinkkini kaikille paleleville läheisille on siis YÖASU, tuo mummolahjojen klassikko. Mutta nyt ei puhuta ressukuvioisista trikoopaituleista vaan hauskasta (kirppis)kankaasta ommelluista pyjamahousuista. Housut surauttaa kasaan nopeasti vähäisemmilläkin ompelutaidoilla, ja jos kaavoja ei löydy (omani poimin vanhasta Käsityölehdestä), ne voi myös piirtää valmiista housuista. Laiska – kuten minä – laittaa vyötärölle kuminauhan, viitseliäs ompelee nyörin ja nauhakujan.

Pyjamamuotia vuosituhannen alusta...

Minun housuni eivät tosin mene lahjaksi vaan tulevat itselle täyteen tarpeeseen. Tänä kertakäyttökulttuurin aikana on hauska huomata, että joskus jokin vaate todella tulee käytettyä loppuun asti – kuva esittää vyötärökaitaletta pyjamahousuista, jotka ompelin itselleni arviolta vuonna 2001. Nyt kangas alkaa olla niin puhkihiutunutta, että ne oli aika korvata uusilla. Fidalta taannoin ostettu ruutukangas oli tarkoitukseen juuri passelia.

...ja kymmenen vuotta myöhemmin.

torstai 8. joulukuuta 2011

Sekalaisia esineitä matolla

Otsikko kertonee tärkeimmän: kuvissa viime aikojen kirppis- ja käsityösatoa, mielikuvituksellisesi yhden ja saman (lempi)mattoni päällä kuvattuna. Siinä kaikki tällä kertaa – paitsi että muistakaa osallistua arvontaan, jos ette vielä ole ehtineet!

Puinen, lehdenmuotoinen tarjotin löytyi Emmauksesta (3 e). Olen tyytyväinen syksyllä niin kauan, kun kaupasta saa kotimaisia ominoita.

Vanha ruskea nahkalaukku, sekin Emmauksesta (4 e). Hieman nuhjuinen vuori ja ummehtunut haju, muuten hyvässä kunnossa ja mukavan kookas.

Luottonahkavaatettajani Emmaus jatkaa edelleen. Mustan nahkahameen (7 e) helmaa lyhensin viitisentoista senttiä.

Korin virkkasin lahjaksi hyvän ystävän viimeviikonloppuisiin tupareihin, ja se täytettiin kuohuviinipullolla sekä Ekolon luomuherkuilla. Materiaalina oli siipan vanhempien vintiltä löytyneitä vanhoja kuteita.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Arvonta! Täällä! Ensimmäistä kertaa!


Olen ihastuneena seuraillut erinäisten blogien kekseliäitä joulukalentereita – esimerkiksi Herkussa ja Koukussa on jo askarreltu ja kokattu ties mitä kivaa. Täällä ei energiaa ole vastaavaan riittänyt, mutta järjestetäänpä silti joulun kunniaksi jotain spesiaalia: tämän blogin kaikkien aikojen ensimmäinen arvonta! Voittaja pääsee mukaan syksyn suureen lankalaatikontyhjennysoperaatioon, eli palkintona on metsänvihreästä Isoveljestä neulotut lapaset.

Osallistua voi yksinkertaisesti jättämällä puumerkkinsä kommenttiosioon. Kisaamaan vaan, sekä tutut että tuntemattomat (ja osallistukaa nyt edes JOKU, etten ihan lannistu)! Osallistumisaikaa on ensi viikon keskiviikkoon (14.12.) asti, jotta ehdin hyvällä säkällä vielä postittaa palkinnon jouluksi.

Niin, ja leppoisaa ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kurre


Jos alettaisiin pistää eläimiä sievyysjärjestykseen, minun listallani kohtuullisen korkealle nousisi orava (ja nyt kukaan ei sano yhtään mitään tuuheahäntäisistä rotista). Isot nappisilmät, pörheä häntä, hassut korvat – ja vieläpä helkkarin tyylikäs konjakinruskea väritys. Tykkään!

Ei siis ihme, että eilisissä Taikin joulumyyjäisissä ihastuin saman tien tähän valkoiseen keraamiseen oravapurkkiin. Tekijä oli nimeltään Matias Liimatainen, ja Fauna-nimisiä purkkeja oli myynnissä  myös karhun, korpin ja ilveksen mallisina, valkoisen lisäksi myös mustina ja kiiltävän lisäksi lasittamattomina.

Esimerkiksi mustat korpit olivat musta myös tosi kauniita – en yhtään ihmettelisi, jos nämä pääsisivät joskus tuotantoon laajemminkin. Hinta oli 60 euroa kappale. (Jos joku kiinnostuu, niin purkkeja voi varmaan kysellä suoraan tekijältä: meiliosoite käyntikortissa oli muotoa etunimi.sukunimi@aalto.fi).


Siippa epäili purkkia kissan tuhkauurnaksi. No, toimisi varmaan siinäkin tarkoituksessa, mutta minä ajattelin tehdä siitä esimerkiksi karkki- tai teerasian.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Elon merkkejä?

Joku voi muistaa parin viime vuoden ihmettelyni liian pitkäksi kasvaneen amarylliksen kanssa. Tänä vuonna ei sitä ongelmaa ole ollut: pari viikkoa sitten istutettu sipuli ei ole lähtenyt kasvamaan ollenkaan.

Kyllä, täällä ollaan edelleen – olen vain keskittynyt bloggaamisen sijaan sellaisiin seikkoihin kuin glögi, piparit ja Frank Sinatran tulkitsemat joululaulut. Joulukuu alkoi ihan huomaamatta, eikä minkäänlaisia joulustressin oireita ole ilmassa, vaikka anopin lahjoittama amaryllis ei suostu kasvamaan enkä ole aloittanut ainoankaan joululahjan tekemistä. Siskojen kanssa päätimme tänä vuonna vaihtaa lahjat yhteiseen illalliseen Ateljé Finnessä – tästä saa minun puolestani tulla perinne.

Olen myös ymmärtänyt, missä menee oman syssla och pyssla -elämäntapani raja: joulupaketeissa. Sisustusblogit ja -lehdet pursuilevat tällä hetkellä huikeita ideoita lahjojen käärimisestä ties mihin lakanakankaisiin, sarjakuvalehtiin, hamppunaruihin ja kartonkikuutioihin. Ja itse mietin, että kuinka joku jaksaa? Minulle hyvien lahjojen keksimisessä on riittävästi haastetta, ei paketilla niin väliä.

Stressitöntä joulunodotusta ihmiset! Jos kivoja lahjaideoita kaipaatte, suunnatkaa tänä viikonloppuna Taikin joulumyyjäisiin (ryysisvarauksella).