Seeprakuosin salafani ja uudelleen verhoillut 401-nojatuolit

Kun lapseni kysyy minulta, mikä on lempivärini, vastaan yleensä, että harmaa – joka nelivuotiaan mielestä tietty on täysin käsittämätön valinta. En kovin hevillä pukisi ylleni minkäänlaista eläinkuosia, ja vaatekaappini valikoima muuttuu vuosi vuodelta hillitymmäksi (eli suomeksi sanottuna tylsemmäksi).

Siihen nähden meidän uusi sisustusratkaisu voikin vaikuttaa suorastaan villiltä. Jostain syystä olen nimittäin aina salaa fanittanut Artekin klassista seeprakuosia ja joskus leikitellyt ajatuksella, että verhoilisimme sillä uudelleen siipan isovanhempien vanhat 401-nojatuolit.

Kesällä kävimme sattumalta Fiskarsissa Kesäkoti-näyttelyssä, jonka yksi huone oli sisustettu retro-Artekilla. Mukana oli myös nojatuoli tällä kankaalla. Heitin ajatuksen verhoilusta siipalle, joka innostui välittömästi.

Ihan meidän kotikulmilta löytyi Artekiin erikoistunut verhoomo, SK-styling, joka hoiti homman ammattitaitoisesti parissa viikossa. Viime viikolla tuolit muuttivat takaisin kotiin. Vähän etukäteen jännitin, ovatko ne sittenkin jotenkin liikaa, mutta ei yhtään! Rakastan! Nyt sitten vain jännittämään, kuinka tuolien käy, kun tuo pienempi napero tulee kriittiseen tahmatassuikään.

Samaan syssyyn myös vanha tv-taso vaihdettiin uuteen ja sirompaan, joka löytyi Lundian mallistosta. Pakko tosin antaa vähän risuja Lundialle – ihan käsittämätöntä, että tämän hintaluokan (=kallis) huonekalu tulee kotiin osissa, joihin muun muassa olisi pitänyt itse porata reiät jalkojen kiinnitystä varten. Onneksi yhdellä puhelulla ja pienellä reklamoinnilla lähettivät kotiin asentajan, joka kokosi tason puolessa tunnissa.

(Pyrin luonnollisesti siivoamaan kuvasta pois kaikki vauva-arjen merkit – mutta niin vain tv:n ruudusta heijastuu sohvalla lojuva imetystyyny...)

Kuinka onnellinen saa olla uudesta keittiöstä?

Keskelle huonetta – siihen, missä aiemmin oli seinä – tuli leveä niemeke tuomaan lisää lasku- ja säilytystilaa.

Lomat on lomailtu, arki alkoi jo viime viikolla – mutta pykälän parempi arki kyllä. Meillä nimittäin on uusi, ihana keittiö, jota jaksan yhä pari viikkoa rempan loppumisen jälkeen fiilistellä.

Lähtötilannehan oli se, että keittiössä oli Ikean alakaapit ja alkuperäiset yläkaapit, jotka ulottuivat kattoon asti. Kaapisto oli vain yhdellä seinällä, sillä keittiö yhdistettiin tänne muuttaessamme vanhasta pikkukeittiöstä ja viereisestä huoneesta. Laskutilaa oli niukasti, säilytystilaa samoin. Kaikki vanha sai mennä.

Toiveena oli vaalea, suht ajaton ja simppeli keittiö. Se löytyi kotimaisen Helnon valikoimista, ja mallisto on nimeltään Tapiola. Pidin näissä kaapistoissa siitä, että niissä on meidän talon rakennusaikaan sopivaa 1950-luvun henkeä, mutta silti kyseessä ei ole varsinainen retrokeittiö.

Koska kalusteet olivat aika simppelit, halusin välitilaan jotain pientä jujua. Olin ihaillut netissä ja sisustuslehdissä kuvia kalanruotolaatoituksesta, jollainen löytyi muun muassa Laura Loves -blogia aikanaan pitäneen Laura Frimanin keittiöstä. Tunnen Lauran työni kautta, ja lähetin hänelle viestiä kysyäkseni, millä laatoilla heidän välitilansa oli tehty. Lauralta löytyi sattumoisin rautakaupan kuitti, josta selvisi laatan nimi: OLO EB Blanco Brillo. Me kopioimme idean ja tilasimme tismalleen samat 7,5 x 15 cm:n laatat, ja hyvä tuli.

Saa nähdä, onko kalanruotokuvio niitä juttuja, jotka jossain vaiheessa näyttävät liikaa vuodelta 2017. Uskoisin kuitenkin, ettei klassiseen kuvioon heti kyllästy.

Rempasta selvittiin pienistä aikatauluviivästyksistä huolimatta aika hyvin, ja lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Nyt ovat tavarat järkevillä paikoilla ja laskutilaa tuplasti entiseen. Ja ennen kaikkea: onhan se nätti! Ainut ongelma on, että tämän pränikän ihanuuden rinnalla vanhat tavarat näyttävät auttamatta nuhjuisilta...

Siirsin uhkarohkeasti taannoin ostamani kirppismaton ruokapöydän alle. Yhtä riskaabeli valinta saattoi olla tämä koivupuinen taso. Mutta estetiikka edellä, edes joskus!

Tilan tuntu onneksi säilyi keittössä, ja ruokapöytä sopii hyvin vanhalle paikalleen.

Aah, rakastan noita isoja vetolaatikoita!

Makkarin räsymatto siirtyi keittiöön, ainakin toistaiseksi.

Polaroid-alttari ja kurkistus eteiseen

Kuvassa näkyy myös siipalta synttärilahjaksi saamani Rains-merkkinen sadetakki, lähiöäidin syksyisiä vaunulenkkejä piristämään. (Väri ei ole tosielämässä ihan noin silmiä särkevä.)

Aniharvoin enää tulee teetettyä paperisia valokuvia. Taannoin mua alkoi harmittaa, että meillä ei ole Elsasta käytännössä lainkaan kuvia esillä. Valikoin siis ikimuistoisimpia otoksia tältä kahdeksan kuukauden ajalta, käsittelin ne Rollipissa polaroidien näköisiksi, tilasin kuvat netissä Ifolorilta (oi miten helppoa!) ja tein niistä asetelman eteiseen vessan oveen. Siippa nimesi sen saman tien Elsan alttariksi. Olkoon sitten niin.

Eteisestä en ole tainnut täällä blogissa aiemmin kuvia esitelläkään. Se on tuollainen vähän hämärä ja epäkäytännöllinen käytävä, mutta on sitä toki silti yritetty sisustaa. Naulakko on edellisten asukkaiden jäljiltä ja varmaan aika lailla alkuperäiskalustoa: pyysimme jättämään sen paikalleen, koska se on kaunis ja just oikean kokoinen tilaan.

Naulakkoseinällä on lattianrajassa tuollainen ärsyttävä laatikko, jonka sisällä ilmeisesti menee putkia. Sen yläpuolelle teimme kenkähyllyn sahaamalla mittaan (tai siis en minä mitään sahannut) kaksi Ikean hyllyä. Matto on Formen, viime syksyn Design Marketista ostettu, ja One Nordicin Levels S -lamppu on tilattu Finnish Design Shopista.

Sitä en tiedä, miten tähän yhtälöön saadaan mahdutettua vielä lapsen kengät sitten kun hän alkaa sellaisia käyttää...

Kesähuoneen alku

Hayn Don't Leave Me -pöytä toimii sekä sisä- että ulkokäytössä. Talven tullen se päässee olkkarin sivupöydäksi.

Ensimmäistä kertaa elämässäni asun asunnossa, jossa on parveke. Ja vieläpä varsin mukava sellainen, jota aurinko lämmittää pitkälle iltaan ja josta saa katsella punakylkisiä mäntyjä ja vehreitä lehtipuita.

Parvekkeen sisustus on toistaiseksi syntynyt aika pienellä panostuksella ja make the most of what you've got -mentaliteetillä, eli omilla jämillä ja kirppislöydöillä. Uutena on hankittu ainoastaan matto ja Hayn DLM-pikkupöytä Finnish Design Shopista. Tuolit dyykkasin viime syksynä kotipihan roskiksen vierestä: kuluneet kangaspäällysteet revittiin pois ja vaneri käsiteltiin ulkokalusteille sopivalla lakalla.

Kirppikseltä löytyi muutama saviruukku, ja myös vanha punainen kattila pääsi istutuskäyttöön.

Ja tietty mun oli pakko pikkuisen viherpeukaloida. En tajua puutarhanhoidosta mitään – alkaen siitä, että mihin tarvitaan soraa ja pitääkö ruukun pohjalla aina olla reikiä – joten toistaiseksi viljely on aika pienimuotoista: kukka-amppeli, muutama mansikantaimi ja ruokakaupan yrttejä. Kukkahyllyn virkaa pääsi toimittamaan vanhan asunnon olkkarissa ollut cd-hylly, joka uudessa kodissa kävi tarpeettomaksi, kun päätimme jättää cd:t vintille.

Kukkalaatikko oli edellisten asukkaiden peruja. Jos hyvin käy, kohta napsin tästä mansikat aamupalajugurttiini. Tai ainakin mansikan.

Parveketta voi sisustaa vähän kuin kesämökkiä: niillä kamoilla, jotka eivät kotoa ole löytäneet paikkaansa. Esimerkiksi vaaleanpunaisella Mariskoolilla ja näteillä limupulloilla.

Matto on metritavaraa Etolasta, tykästyin sekä kuosiin että ruohonvihreään väriin.

...mutta lopuksi on pakko tunnustaa, että ihan oikeastihan meidän parveke näyttää vielä tämän kesän tältä: hallitsevin sisustuselementti ovat Emmaljungan upeat ysärivaunut, joissa eräs pikkuneiti vetelee aamupäikkärinsä.

Äitiysvapaan ensimmäinen päivä

Eilen siivosin työpöytäni, jätin kulkukortin vastaanottoon ja kiikutin läppärini it-tukeen. Todella friikki tunne tajuta, että tänne en palaa ainakaan vuoteen. Viiden viikon kesälomakin kun on joskus tuntunut ikuisuuksien mittaiselta.

Meinasin käyttää otsikossa sanaa äitiysloma, mutta pelkäsin, että joku nokkela heti huomauttaa, että "ei se kuule mitään lomaa ole". No, toistaiseksi tämä kyllä tuntuu juuri siltä: ohjelmassa on muun muassa käsitöitä, sisustamista, lukemista, kampaajalla käymistä ja huomenna kasvo- ja vartalohoito Eko Egossa. Aah! Toki myös kohtuullisen kokoinen to do -lista erinäisiä vauvahankintoja ja järjestelyprojekteja. Siksipä tuo liitutaululle kirjoitettu muistutuskin voi olla tarpeen: että osaisin myös ihan vaan ottaa iisisti.

Meillä oli Kallion-kämpässä vanhaan oviaukkoon maalattu liitutaulu, jolle kirjattiin muistilistoja ja tulevia menoja. Vaikka liitutaulumaali sisustuksessa alkaa olla aika nähty juttu, kalenteri-muistitaulua tuli saman tien ikävä uudessa kodissa.

Onneksi edellisestä projektista oli jäänyt yli tilkka liitutaulumaalia, ja vaatehuoneen komerosta löytyi ylimääräinen vanha hyllylevy, joka hiottiin ja maalattiin keittiön liitutauluksi. Ehdin jo hetken harkita tämän Lehtorinne designin liitutaulukalenterin hankkimista – joka on kyllä tosi hieno – mutta säästyivätpähän nekin kympit.

Kuva: lehtorinne.fi.

Sneak peek, osa 4: Kylppäri

En ollut ostovaiheessa suoranaisesti liekeissä asuntomme kylppäristä. Vaaleansiniset kaakelit ja kylpyamme eivät olleet sellaisia, joita itse olisin kotiini valinnut – mutta koska muutama vuosi sitten putkirempattu kylpyhuone oli suht hyvässä kunnossa (ja remonttibudjettikin tuli vastaan), emme tehneet kylpyhuoneelle muita toimenpiteitä kuin ammeen pinnoittamisen. (Se oli muuten varsin toimiva kasvojenkohotus kulahtaneelle ammeelle, voin suositella!)

No, aikaa on kulunut, ja pikku hiljaa olen oikeastaan alkanut tykätä kylppäristämme. Edellisten asukkaiden jättämä – käsittääksen oikeasti vanha – valkokehyksinen peili, mätsäävä hylly ja perinteinen pallolamppu seinässä ovat nätit, ja siskoilta syksyllä synttärilahjaksi saaduista Arne Jacobsenin Design Letters -kirjainmukeista tuli hienoimmat hammasmukit ikinä. Hyvällä tahdolla vaaleansininenkin on vain rauhoittava ja lempeä.

Ehkä joskus vielä jopa käännyn saunaihmisestä kylpyihmiseksi.

Sneak peek, osa 3: Makkari (eli aika ennen maanjäristystä)

Makkarin verhot ovat Artekin Siena-kangasta, matto taannoinen kierrätyskeskusostos, tuoli tuunattu roskalavalöytö, lamppu parkanolaiselta kirppikseltä, sängynpeitto Ikeasta ja tilkkupeitto itse virkattu isoöäidin neliöistä.

Makuuhuoneen sisustus on tosiasiassa kaikkea muuta kuin valmis, mutta räpsin sieltä silti huvin vuoksi pari kuvaa viikonloppuna. Makkarin lopullinen laittaminen saa nimittäin vielä odottaa maanjäristystä nimeltä vauva: pinnasänkyä ja hoitopöytää, jotka raivaavat tieltään sellaiset epäkäytännöllis-esteettiset dinkkuihmisten sisustusratkaisut kuin rekille ripustettavat edustusvaatteet.

Tällaista tämä elämä nyt kaikin puolin on. Odotusta, jännittävää ja ihanaa ja pelottavaa yhtä aikaa. On outo tunne tietää, että parin kuukauden päästä oma elämä muuttuu ihan erilaiseksi, mutta silti ei vielä osaa yhtään kuvitella, että millaista se sitten ihan oikeasti on. Kaltaiselleni ikuiselle ennakoijalle ja varautujalle se on kaikkein vaikeinta: hyväksyä, että hetken tulen väistämättä olemaan aika avuton ja pihalla siitä, miten sitä pikkutyyppiä oikein käsitellään.

Vaaterekkiin olen toistaiseksi ripustanut lempivaatteitani ja -laukkujani. Neuletyynyt ovat itse tehdyt, pikkutyyny Marimekon Bottna-kangasta. Vanerimatkalaukku Vallilan Emmaukselta ja ompelulaatikko papan muinoin nikkaroima.

Ainut uusi hankinta makuuhuoneeseen oli toinen Kartellin Companibili-laatikosto ja Block-valaisin, jotta saimme molemmille samanlaiset yöpöydät ja -lamput. Block löytyi sopuhintaan syksyn design-myyjäisistä Kaapelitehtaalta.

Sneak peek, osa 2: Olohuone

Olkkariin ei näillä näkymin ole tulossa verhoja: sen sijaan täytimme ikkunalaudan viherkasveilla. 

Olohuone alkaa vihdoin olla jonkinsorttisessa kuvauskunnossa. Itseni tuntien tiedän, että tavarat vaihtavat paikkaa vielä monta kertaa, mattoja tulee ja menee ja tyynyihin ilmestyy uusia päällisiä ennen kuin huone on valmis (lue: ei koskaan). Mutta nyt on sentään päästy sellaiseen tilaan, jossa mikään ei ärsytä tai ole akuutisti kesken.

Olkkarin sisustuksessa pääsimme sikäli helpolla, että uusille kalusteille ei juuri ollut tarvitta: hankimme vain uuden sohvanpäällisen Ikeasta ja kattoon Normann Copenhagenin Norm 69 -lampun Finnish Design Shopista. (Tunnetaan myös nimellä lamppu from hell – en ihan tajunnut ennakkoon sitä, että lampun koottavuus todellakin tarkoitti sitä, että joka helkkarin siiveke piti taitella yksitellen. Eräs perjantai-ilta siinä tuhertamisessa meni, mutta lopputulos ilahduttaa kyllä.) Mustavalkoinen matto taas oli ex tempore -aleostos Vepsäläiseltä ja kustansi muistaakseni 80 euroa.

Pakollinen sisustuselementti Macbook pääsi siipan perintöradion päälle. Höysteenä Yki Nummen jalkalamppu ja Italiasta tuotu kirjoituskonejuliste.

Muuttamisessa on mukavaa se, että uudessa ympäristössä vanhatkin kalusteet näyttävät hetken uusilta. Esimerkiksi Mademoiselle-tuoli tuntuu taas erityisen ihanalta.

String-hyllyn asetelma on vielä vähän kesken. Sen alle pinottiin mun sisustuslehdet ja siipan Monoclet – kiitos vielä kärsivällisille muuttomiehille ja -naisille näiden roudaamisesta... Metallikorissa odottavat keskeneräiset kutomukset.

P.S. Vielä on muuten jokunen tunti aikaa hyödyntää Finnish Design Shopin lampputarjous, jossa koodilla ETU25 saa yli 150 euron lamppuostoksesta 25 euroa alennusta 20.10. asti. Minä taidan hyödyntää sen ostamalla kämpän viimeiselle tyhjälle lampunpaikalle tämän One Nordicin kauniin kuparivalaisimen. (Ja ei, tätä postausta ei ole tehty yhteistyössä Finnish Design Shopin kanssa – minä nyt vain satun rakastamaan pohjoismaista designia ja lamppuja aivan erityisesti.)

Sneak peek, osa 1: Keittiö

Siipan sukuperintö-Lokki ripustettiin ruokapöydän yläpuolelle. Pinnatuoleja voisi hankkia pöydän ympärille vielä pari lisää.

Kaksi viikkoa takana uudessa kodissa. Paljon on jo löytänyt paikkansa, paljon on vielä löytämättä. Eikä muuttaminen aina ole helppoa tällaiselle kärsimättömälle sisustajalle, joka haluaisi saada jokaisen hyllyn ja taulun seinälle HETI – vaikka tietää, että oikeastaan olisi järkevämpää tunnustella ja fiilistellä ja kokeilla, ennen kuin alkaa porailla reikiä seiniin.

Tässä joka tapauksessa joitain ensiräpsyjä asunnosta. Keittiö alkaa parhaiten löytää muotoaan, vaikka kaapistoille on vielä tehtävä pientä maalailua ja tuunailua. Keittiö yhdistettiin vanhasta keittiöstä ja sen viereisestä työhuoneesta kaatamalla seinä. Lopputulos on ihanan tilava ja valoisa. Itse olen enemmän erillisten huoneiden kuin avokeittiöiden ystävä, mutta tykkään siitä, että keittiössä mahtuu hengaamaan isompikin sakki.

Pätkä vanhaa Lundiaa saa toimittaa avohyllyn virkaa. Siihen kokosin näteimpiä astioita, alle tuli kierrätyspiste pulloille ja lehdille. Saniainen odottaa vielä ripustamista kattoon.

Utensilo löysi tällä kertaa paikkansa keittiöstä. Ikean sivupöytä saatiin siskolta, koska laskutilaa tässä mammuttikeittiössä ei ole liikaa. Oviaukosta näkyy kurkistus olkkariin.

Tykkään myös tästä näkymästä olohuoneesta keittiöön. Parketti on Upofloorin valkomattalakattua yksisauvaista tammiparkettia, ja seinille sudittiin Tikkurilan valkoista maalia sävyssä Jasmiini.

Ja voi että, kyllä mä tykkään monesta muustakin asiasta tässä uudessa kodissa. Esimerkiksi siitä...
...että ikkunoista näkyy taivasta ja mäntyjä.
...että kaikki seinät ja lattiat ovat vaaleita ja puhtaita ja korkkaamattomia.
...että parvekkeella voi lukea kirjaa syysauringon paisteessa.
...että ihan naapurissa asuu sisko perheineen.
...että pihamaalla loikkii aamukasteessa jänis ja puussa kipuaa orava.
...että meillä on oma saunavuoro.

Ja ennen kaikkea tykkään siitä, että vielä on monta sisustusratkaisua tehtävänä. Tänään tein mahtavia löytöjä Design Marketin myyjäisissä, niistä lisää myöhemmin. Kannattaa muuten piipahtaa Kaapelitehtaalla, jos olette kaupungissa. Tapahtuma jatkuu vielä huomiseen.

Hei, hei, Hämeentie!

Näkymä meidän olohuoneesta tänään noin klo 17.45. Lauantaina saapuu muuttoauto, ja siihen asti aika kuluu noita punaisia ystäviä täyttäessä.

Tämä on ollut ihana, epäkäytännöllinen, rakas ja kreisi kämppä. Tuskin enää koskaan tulen asumaan asunnossa, jonka olohuoneessa on discon verran tanssilattiaa. Silti olo on onneksi hyvin vähän haikea: nyt on juurikin sopiva aika aloittaa jotain uutta.

Hämeentie vaikenee, Herttoniemi jatkaa, jahka tästä kaaoksesta selvitään!

Remonttinäkyjä

Tiedättähän tämän sisustuslehtien ihmistyypin:

"Pimeä ja huonokuntoinen 1970-luvun kerrostaloasunto oli ollut myynnissä jo pitkään. Mikko ja Jaana kuitenkin näkivät asunnon potentiaalin ja ostivat sen pilkkahintaan. Remontti toteutettiin itse: muovimattojen alta löytynyt hyväkuntoinen kalanruotoparketti hiottiin, huonejärjestys pantiin uusiksi ja olohuoneesta puhkaistiin ovi naapuritalon katolle, jonne tehtiin upea kattoterassi. Nyt valo virtaa esteettä pariskunnan vaaleassa, funkkishenkisessä design-kodissa."

Kutsuttakoon tällaista ihmistyyppiä vaikka remonttinäkijöiksi. Kun keväällä etsimme asuntoa, kävimme katsomassa myös joitakin kohtuullisen ankeita murjuja. Minun silmissäni ne pysyivät ankeina murjuina. Remonttinäkijä luultavasti olisi ymmärtänyt niidenkin potentiaalin ja hahmottanut, millaisia ihmeitä saa aikaan valkoisella maalilla ja seiniä kaatamalla.

Siksi on ollut superhelpottavaa ja ilahduttavaa seurata oman remontin etenemistä ja tajuta, että hyvä tulee. Keittiö ja viereinen makkari yhdistettiin, ja tuloksena on just sopivankokoinen, iso ja avara keittiö – kivempi kuin uskalsin toivoakaan. Kun seinät ovat saaneet maalia pintaansa, viimeisetkin pelkoni pimeistä huoneista ovat kaikonneet. Ja kyllä ne turhat ovet kannatti kantaa vintille, ja onneksi päätimme säästää vessan pullonvihreät seinät.

Enää pelottaa lähinnä se, ehtiikö remontti valmiiksi ajoissa. Kahden viikon päästä on muuttoauto varattu ja nykyinen kämppä irtisanottu. Remonttimies kyllä lupasi, että ainakin tavarat pystymme kantamaan silloin sisään. Leikitään sitten vaikka hotellielämää muutama päivä, jos huonosti käy. Pitäkää peukkuja!

Lamppuprojekti, osa 1 (kyllä, näitä on tulossa lisää)

Asunnon ostamisessa on sellainen hyvä ja huono puoli, että on lähestulkoon pakko tehdä uusia sisustushankintoja. Nykyisessä kämpässämme esimerkiksi on paikka vain yhdelle kattolampulle (muuten asunto on täynnä sekalaisia seinälamppu- ja loisteputkiviritelmiä), joten kattovalaisimia emme omista kuin yhden. Uudessa asunnossa taas lampunpaikkoja tulee olemaan ainakin kuusi – siispä kesän projektini on löytää kirppiksiltä mahdollisimman monta kivaa lamppua.

Two down, three more to go.

Valkoinen pallovalaisin (55 e) löytyi Provinssi- ja juhannusreissulta Pohjanmaalle, maailman psykedeelisimmältä kirppikseltä Parkanosta, jossa järjestettiin myös karaokea. Valtavia kaiuttimia oli sijoitettu ympäri kirppistä, pari hämmentynyttä asiakasta vaelsi pöytien välissä, äänipöydän takana hääräsi harmaapäinen mies ja romaninainen lauloi värisevällä äänellä Suomi-iskelmää – täyttä Kaurismäkeä siis.

Ihastuin tällaisiin vanhanaikaisiin pallovalaisimiin jo joskus opiskeluvuosina, kun kämppikselläni Eevalla oli moinen perintökalleus. Lamppu on simppelillä tavalla kaunis ja siinä on mukavan lempeä valo. Makuuhuoneeseen, kenties?

Kitinvärinen Ornon metallivalaisin (70 e) taas löytyi Aleksis Kiven kadulla sijaitsevasta Kirpputori Jadesta, jossa aikanaan Vaasankadulla asuessani tapasin piipahtaa. Kyseessä on vähän valikoidumpien myyjien itsepalvelukirppis, jossa on lähinnä tarjolla astioita ja muuta sisustustavaraa: lamppuja, räsymattoja, maljakoita, satunnaisia huonekalujakin. Vaatteita täältä ei kannata etsiä, mutta sisustajille ja keräilijöille ihan käymisen arvoinen paikka, joka helposti jää huomaamatta (sijaitsee siis Flemarin ja Aleksis Kiven kadun kulmassa sitä isoa S-Marketia vastapäätä).

(Ja onhan sitä ihmisellä tämän kirppisprojektin lisäksi myös haaveita kaikenlaisista Aallon kultakelloista, Tord Boontjen Garlandeista ja Normann Copenhageninin Norm 69:eistä. Mutta katsotaan ensin, miltä tilillä näyttää remontin jälkeen...)

Tervemenoa lähiöön

Kuvassa ei ole ihan mikä tahansa ikkunalauta. Se on sellainen, josta syyskuusta asti kuikuilen oman kodin pihaan ja ihmettelen, kuinka tässä näin kävi: että Kallion syke vaihtuikin vanhan Herttoniemen rauhaan.

Asuntokaupat on siis lyöty lukkoon, elokuussa tehdään remontti (tai no, remppafirman Pasi tekee), ja syyskuussa muutetaan. Ja nyt sitten arvotaan, että tammiparkettia vai valkolakattua, neliönmallista vai kuusikulmaista kaakelia, tapettia vai ei tapettia, ja valkoisen sävyksi jasmiini vaiko lumikko.

Sen osaan jo nyt sanoa, että olen enempi sisustus- kuin remppamäen naisia: lähinnä haluaisin vain saada päätökset nopeasti tehtyä, eikä K-raudassa fiilistely houkuttele yhtään. Siksi luvassa onkin simppelit lattiat ja vaaleat seinät, ei kikkailuja ja kokeiluja.

On tää vaan jännää! Ja hienoa!