Jorinaa kasveista

Avotakka, lupauksenne on kuultu!

Tuosta oikean sivupalkin tunnistelaatikosta huomaan, että olen kirjoittanut yllättävän usein aiheesta viherkasvit. Se on sinänsä hassua, sillä en ihan oikeasti ole mikään viherpeukalo enkä osaa hoitaa kasvejani erityisen hyvin. Silti ne ovat olleet olennainen osa jokaisen kotini sisustusta, ja niitä pitää olla paljon.

Tässä valossa lienee ymmärrettävää, että minuun vetosi vahvasti tammikuun Avotakan juttu teemalla Kymmenen kasvia, joita et saa hengiltä. Olohuoneen ikkunan amppelissa keväästä asti roikkunut kasvi (vainajan nimeä en muista) on muuttunut kuukausi kuukaudelta kellertävämmäksi ja pudottanut suurimman osan lehdistään. Eilen ostin tilalle saniaisen, jota Avotakassa kuvailtiin "helppohoitoiseksi vihertäjäksi". Ja onhan sen tyylissä jotain mahtavan retroakin.

Katseilta piilotettu raasu.

Ongelmallisempi tapaus sen sijaan on tämä kaveri, joka on pysynyt hengissä opiskeluajoista asti. (Wikipedia tiesi kertoa sen nimeksi nukkatyräkki – minä olen aina kutsunut sitä vain siemensyöksykasviksi, sillä se sinkoilee aina välillä siemeniä ympäristöönsä. Näköjään se tunnetaan tämän taipumuksensa takia myös nimellä "paha poika".)

Tyräkkini ei ole enää aikoihin näyttänyt erityisen nätiltä: lehdet roikkuvat nuutuneina alaspäin ja varsi kasvaa hontelosti pituutta. Silti tuntuisi pahalta heittää näin sinnikästä sissiä menemään, joten olen ratkaissut asian piilottamalla kasvin olohuoneen verhojen taakse. Joka kerta kukkia kastellessani mulle tulee vähän syyllinen olo sen takia.

Kuvasta on rajattu pois televisio, jossa pelattiin Fifaa. Sinänsä kukat mätsäsivät jalkapallonurmen sävyihin aika kivasti.

Tänä viikonloppuna minua ovat ilahduttaneet myös leikkokukat. Tämä pieni puska jäi yli eräistä kuvauksista töissä, ja minä kiikutin sen kotiin pakkassäässä muovipussissa. Ei ollut moksiskaan.