Aina joskus se sieltä pilkistää ja muistuttaa olemassaolostaan. Maalaa seinälle hauskat läikät ja tekee niin iloiseksi, että se on yhtä aikaa koomista ja ihanaa.
Mietin hetken, että pitäisikö käydä tänään jopa ulkona. Ei sentään. Sen sijaan alan siivota vaatekaappiani maanantaisia vaatevaihtajaisia varten ja leipoa kakkua illaksi, jolloin juhlitaan ystävän kolmannesvuosisatasynttäreitä.
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti