 |
| Eat, Pray, Lovesta tehty elokuva kuulemma on kohtuullisen kehno. Sen aion jättää väliin. |
En ole koskaan oikein innostunut elämäntaito-oppaista. Jotenkin niiden konsepti on tuntunut vähän höntiltä: että pitäisi kirjasta lukea, kuinka elää. Viime viikkoina laukustani on kuitenkin pilkottanut Elizabeth Gilbertin hittikirja Eat, Pray, Love, jota olen lukenut metromatkoilla töihin (ja vähän nolona piilotellut kantta kanssamatkustajilta).
Jos konsepti ei ole tuttu, kerrottakoon, että kirjassa 35-vuotias amerikkalaisnainen lähtee avioeronsa jälkimainingeissa etsimään itseään vuoden reissulta Italiaan, Intiaan ja Balille. Italiassa nautiskellaan, Intiassa mietiskellään ja Balilla (luonnollisesti) tavataan komea brasilialaismies ja rakastutaan. Tänään sain loppuun viimeisen luvun, ja pakko myöntää, että olihan se helkkarin vetävä kirja. Hyvin amerikkalainen toki, mutta sympaattinen ja ihan fiksukin.
Ja miksi Eat, Pary, Loveen sitten ylipäänsä tartuin? Se johtuu siitä, että yksi kirjan tapahtumapaikoista on Bali, jonne minäkin matkaan huomenna. Blogi siis hiljenee pariksi viikoksi, kun nämä varpaat uppoavat rantahiekkaan.
Loistavia talviviikkoja teille siksi aikaa!
Kirja oli aivan surkea ja umpitylsä, pidin itse ainakin elokuvasta enemmän. Olen nähnyt sen kuitenkin jo varmaan kuusi kertaa, koska oli hyvä pyörittää sitä töissä. :)
VastaaPoistaHahaa! Näin ne maut menee ristiin. :) Kumman teit ensin, luit kirjan vai katsoit leffan?
VastaaPoistaKatsoin elokuvan. Ihanan kevyttä hömppää, jossa oli kuitenkin ajatusta. Tietenkään elokuvassa ei käsitellä yhtä tarkasti kaikkia syitä rukousjuttuihin yms. Eli luultavasti en vain tykännyt kirjan kirjoitustyylistä, jotenkin liian raskas makuuni. :)
VastaaPoistaOlen nähnyt leffan ja se nyt oli sellainen..
VastaaPoistaHuippua reissua! :)