tiistai 13. tammikuuta 2015

Hei hei, vauva-aika!

Päivänsankari edusti juhlissaan samassa Raija-tädin neulomassa mekossa, joka mulla oli päällä yksivuotisvalokuvassani.

Viime viikkoina on ollut vähän ristiriitainen olo. Epämääräisen loputtomalta tuntunut ensimmäinen vuosi äitinä päättyi kuin huomaamatta, ja nyt yritän ymmärtää, että tuota yksivuotiasta ei voikaan enää sanoa vauvaksi. Ilmoitin myös palaavani elokuun alussa töihin, ja vaikka hoitovapaata on vielä jäljellä yli puoli vuotta, aika sai nyt eri tavalla rajat.

Vauvavuosi oli samalla hieno ja kuluttava. Lohdullisinta on ollut se, että – kuten moni kokeneempi vanhempi etukäteen sanoi – tämä puuha tosiaan muuttuu koko ajan vain kivemmaksi. Muutaman kuukauden ikäistä itkuista vauvaa kanniskellessa illat olivat pitkiä taisteluja kelloa vastaan: joko sen saa laittaa nukkumaan? Nyt illat usein kuluvat ihan kuin huomaamatta tuon yhden elohiiren touhuja seuraillessa.

Yhtäkkiä se ymmärtää puhetta, yrittää itse pukea kypärämyssyn, hengailee lungisti ravintolassa ja osoittaa kiinnostusta lusikan käyttämiseen. On edelleen varsin dramaattinen tapaus kun sille päälle sattuu, mutta toisaalta myös mitä hurmaavin sikkarasilmäinen hymytyttö. On selvästi tullut äitiinsä ainakin siinä, että kirjat kiinnostavat enemmän kuin kävelyharjoitukset. Ja se temperamentti, no, se taitaa tulla isän puolelta.

Tein blogiin uuden tunnisteen: taapero. Hei vaan, vauva-aika! Meinasin sanoa, että ei tule ikävä, mutta varmasti joskus vielä tuleekin.

2 kommenttia:

  1. Ristiriitaisuutta on ollut ilmassa myös täällä, kun vauva-aika tavallaan loppui myös omalta kohdaltani töiden alkaessa. Nyt alan kyllä olla jo varsin sinut asian kanssa!

    Myös pojassa on ollut havaittavissa muutoksia, kun tyyppi on tullut aktiivisemmaksi ja alkanut osoittaa enemmän jotain merkkejä omasta tahdosta. Mietin yhä uudestaan, että meidän pikkuvauva-aika oli mitä ilmeisimmin poikkeuksellisen iisiä kun nyt tuntuu välillä ihmeen rasittavalta, ettei pikkumies viihdykään enää loputtomasti itsekseen vaan vaatii vähän äksöniä. Sinänsä olen tyytyväisenä töissä ja jätän ukot kotiin: täällä ei kukaan raivohuuda puolta tuntia, jos päiväunet ei maistu mutta väsyttää silti niin pirusti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että teillä on ollut iisi vauva-aika! Ja helpottaa varmasti superisti sun töihinpaluuta, kun ei tarvi miettiä, miten siellä kotona pärjätään.

      Meillä taas E oli pikkuisena enemmän sellainen perustyytymätön tapaus, joka vaati paljon viihdytystä ja kanniskelua. Eli homma on mennyt koko ajan helpommaksi nyt kun tyyppi osaa jo viihdyttää itseään ja pääsee itse paikasta toiseen.

      Poista