tiistai 8. maaliskuuta 2011

Pientä ja sievää

Olen korujenhypistelijä. Jos kaulassani tai käsissäni killuu jotain ylimääräistä, minä heiluttelen, näpelöin, kierrän ja naputtelen. Tänään aktiviteettia löytyi kummastakin ranteesta. Nimittäin...
...vasemmasta maailman epäkrumeluurein rannekello (Stockmann, 49 e).


...ja oikeasta ohut hopeinen rannekoru (Fida, 6 e). Tuoreita ja mieluisia hankintoja kumpikin.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Welcome to the jungle


Viherkasvit ovat niitä asioita sisustuksessa, jotka näyttävät minusta parhailta isoina ryhminä. Meillä oli muutaman kuukauden ajan hoidossa pari ystävien kasvia, ja sinä aikana ehdin tottua kunnon viidakkoon. Kun kukat (onneksi hengissä säilyneinä) palasivat oikeille omistajilleen, oli pakko hankkia täydennystä. Eilen sitten ostin Stockan puutarhaosastolta ison peikonlehden.

Intaannuin myös sumuttelemaan ja lannoittelemaan viherkasvejani, joita on aika lailla laiminlyöty koko talven. Vielä kun saisi karstaiset ikkunat pestyä: toisen kerroksen asunto ja Helsingin Hämeentie on lievästi sanottuna haastava yhdistelmä. Viime keväänä ulkoistimme ikkunanpesun siivousfirmalle, ja tänä vuonna taidetaan tehdä samoin. (Äidille tiedoksi, että muuten kyllä siivoan edelleen ihan itse. Ikkunanpesua vain en erityisemmin rakasta.)

Myös viime kesänä hankkimani iso kaktus kukoistaa. Pikkukaktukset viihtyvät kirppikseltä ostetuissa kahvikupeissa.
Ehkä vihreyden kaipuu liittyy myös tähän vuodenaikaan. Vaikka ulkona ei vielä viherrä, mun päässäni versoo jo kevät. Mervi-ystäväni taisi sen aavistaa, kun toi perjantaina kyläillessään mukanaan heleänpunaisen kevätesikon.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Kevättä helmoissa

Eikö näitä jo pääsisi käyttämään?
Mitenkäs se talouden helmaindeksi menikään? Nousukaudella käytetään miniä, laman aikaan maksia. Vissiin talous on kohenemaan päin, sillä tämän kevään trendikkäimmän helmanpituuden pitäisi olla polven alle ulottuvat midi - eli viime kesän maksihameista on noustu ainakin parikymmentä senttiä parempaan päin.

Itse päivitin tyylini Vapaaseurakunnan kirppiksellä, josta löytyi kauniinvärinen vekkihame neljällä eurolla. Jalassa uudet kevättossut, joilla toistaiseksi uskaltaa tepastella vain sisätiloissa.

Hameen miinus on se, että materiaali on niin sähköistä, että helmat liimautuvat jalkoihin. Onko vinkkejä, millä sähköisyydestä pääsisi eroon? (Huuhteluainetta en ole tottunut käyttämään).

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Pikkuvirkkuut


Haa, enpäs virkannutkaan sitä iänikuista mattoani. Mutta sinne päin kyllä - lähipiirissä kaipailtiin pannunalusia, joten tekaisin kuteidenjämistä tällaiset kirjavat. Nopsaa ja kivaa, näitä voisi tehdä enemmänkin. Syntyvät samalla ohjeella kuin matto tai korin pohja, pienempinä vain.

Kaipasinkin pientä välityötä, sillä torkkupeiton valmistuttua elelen parhaillaan isojen projektien välistä aikaa. Kutkuttaisi pitkästä aikaa alkaa neuloa paitaa, nyt vain hauduttelen kaikessa rauhassa, että minkälaista. Helmikuun Suuressa Käsityölehdessä oli tällainen venytetyistä silmukoista tehty malli, josta voisi soveltaa pois raidat ja pastellivärit (yritän olla sanomatta sitä sanaa, mutta no: harmaahan tässä taas houkuttelisi).

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Naiset, jotka tekevät löytöjä

Korkkitarjotin Ferm Livingin, teekannu ja kupit Marimekon Räsymatto-sarjaa.
Eilen kävimme siskojen kanssa sisustusputiikkikierroksella. Helsinki on täynnä hauskoja pikku liikkeitä, joissa ei koskaan yksinkertaisesti tule käytyä. Otimme kaupungille mukaan kartan (kyllä!) ja helmikuun Dekon, jossa oli listattu Helsingin parhaita putiikkeja. Matkan varrelle sattuivat muun muassa Helsinki Secondhand, Pore, Tikau, Olkkari ja Kruuna. Lounastimme Torissa ja nautimme teetä, kaffea ja porkkanakakkua Espresso Edgessä.

Liikkeistä eniten viehättivät Helsinki Secondhand (jonka huonekaluilla sisustaisin helposti muutamankin asunnon, jos budjetti antaisi myöden) sekä Pore. Jälkimmäisestä tein yhden löydönkin, tällaisen Ferm Livingin korkkitarjottimen.

Löydöistä puheen ollen: mua huvitti, kun selailin hiljattain Suurta suomalaista vitutuskirjaa, johon yhdeksi vitutuksenaiheeksi oli listattu "naiset, jotka tekevät kaupoista löytöjä" - perustelu kuului about näin, että "ei se kauppias varsinaisesti ole yrittänyt piilottaa niitä kamoja teiltä, v**n pahvit". Touché.


Ripustin myös ikkunalle mumman peruja olevan kukka-amppelin. Voi tätä keväistä valoa!

perjantai 25. helmikuuta 2011

Viimeinen pari uunista ulos

Kuvassa lapanen heiluttaa lapaselle.
Olisivatko tässä talven viimeiset lapaset? Nyt tuntuu siltä, että on aika vaihtaa johonkin puuvillaiseen, kevyeen ja kesäiseen. Tämän parin saa pikkusisko, joka oli vahingossa ostanut baktus-huiviaan varten huopalankaa (rookie mistake!). Neuloin siis huivin lisäksi hänelle myös lapaset Pirkka-lehden ohjeella.

Novita Huopanen oli uusi lankatuttavuus mullekin, ja aika epäuskoisena katsoin niitä kympin puikoilla neulomiani jättilapasia ennen huovutusta. Mutta niin vaan niistä tuli pesukoneessa sievät ja napakat - vähän leveät tosin, tuollaiset remonttirukkasen näköiset. Piristin yksiväristä harmaata kirjomalla siihen kirkkaanpinkkejä shokkiraitoja.

Aurinkoista viikonloppua allihoppa! Minä aloitan omani illastamalla Ateljé Finnessä, ja huomenna ohjelmassa on sisustusputiikkikierros siskojen kanssa. Siitä lisää myöhemmin...

tiistai 22. helmikuuta 2011

Juhlan tuntua!


(Tähän kohtaan rumpujen pärinää...) Nyt se nimittäin on valmis: torkkupeitto, jota olen pakertanut viime kesästä asti. Siitä tuli suurin ja hienoin virkkaustyöni ever, etten kutsuisi sitä jopa kokoelmani kruununjalokiveksi (heh).

Toisin kuin useimmissa näkemissäni torkkupeitto-ohjeissa, päätin virkata ruudut yksivärisinä ja tehdä jokaiseen vain valkoisen reunuksen. Pääsyy valintaan taisi olla laiskuus, mutta lopputulos on minusta oikein onnistunut. Kaiken kaikkiaan ruutuja kertyi 238 ja kooksi tuli noin 120x140 cm. Kokosin peittoa osissa pitkin matkaa, mikä oli hyvä valinta: en ehtinyt kyllästyä sen paremmin virkkaamiseen, kokoamiseen kuin lankojen päättelyynkään.


Päivä oli muutenkin mukava: sain nimittäin ihanalta Millalta ensimmäisen blogitunnustukseni. Sen velvoittamana kerron seitsemän asiaa itsestäni.
1. Yritän parhaillaan kasvattaa hiuksiani takaisin luonnolliseen väriinsä (osin hiusvärikemikaalien karttamiseksi, osin pelkästä uteliaisuudesta). Viimeksi kampaajani totesi: no, aika tylsäthän niistä tulee. Jep.

2. Käytän pelottavan paljon rahaa sisustuslehtiin. Tilaan Dekoa ja Divaania, ja ostan säännöllisesti irtonumeroina muun muassa Kodin ja Keittiön, Avotakan, LivingEtc:n ja Elle Interiörin. 

3. Liityin hiljattain ensimmäistä kertaa elämässäni kuntokeskuksen kuukausijäseneksi. Oli melkein pakko, kun LadyLine avasi keskuksen naapuritaloon. Vaikka karsastan kuntosalien pakkojäsenyyksiä, on pakko myöntää, että liikkuminen on nyt ihanaa ja helppoa. Ja tämä on paljon sanottu ihmiseltä, jonka liikuntanumero oli koko kouluajan seiska.

4. Katson koko ajan vähemmän telkkaria. Esimerkiksi tänään yksinkertaisesti unohdin katsoa Muodin huipulle -avausjakson, jonka aidosti olisin halunnut nähdä. Kanavasurffailulta vapautuneen ajan käytän lähinnä blogisurffailuun.

5. Olen käynyt jokaisessa Provinssirockissa vuodesta 1996 asti. Tänä vuonna putki näyttää uhkaavasti katkeavan, elleivät saa kiinnitettyä sinne EDES YHTÄ kiinnostavaa bändiä.

6. En ymmärrä mitään viineistä (mutta pidän niistä kyllä). Olen juonut tyytyväisenä ravintolassa etikkaista punaviiniä, kunnes tarjoilija on kauhuissaan hakenut puolityhjän lasin kädestäni.

7. Luin hiljattain Riikka Pulkkisen romaanin Totta ja samaistuin vahvasti kohtaan, jossa yksi päähenkilöistä fiilisteli Prismassa shoppailua. Vaikka pienet kivijalkakaupat ovat viehättävä ajatus, saan jonkinlaista perverssiä nautintoa isojen ostoskärryjen työntelystä leveillä käytävillä. Varsinkin kesällä, kun ulkona on helle ja marketissa viileää, ja ollaan ostamassa ruokaa mökkireissua varten.