Jonkun muun siivoama koti

Tätä asetelmaa ei tarvinnut lavastaa – lelut, tutit, tuttipullot ja itkuhälyttimet ovat ottaneet pysyvän paikan sisustuksessamme. Ja tämä on vasta alkusoittoa leikkivuosien lelukaaokselle.

Mikäli otos tuttavapiiristäni antaa yhtään osviittaa, siivoaminen on yksi niistä asioista, joista pariskunnat riitelevät eniten. Niin myös meillä. Ja kun vauva-arjessa sotkun määrä vain eskaloitui mutta siivoamiselle ei tuntunut olevan sitäkään vähää aikaa mitä ennen, päätimme ensimmäistä kertaa elämässämme turvautua siivousfirman apuun.

Voi, se on ollut paras päätös pitkiin aikoihin! Joka toinen perjantai Siskon siivouksen ystävälliset virolaisnaiset imuroivat, pesevät lattiat, pyyhkivät pinnat, kuuraavat vessan ja kylppärin, pyyhkivät keittiön kaapinovet ja siivoavat roskiskaapin (homma, jota, krhm, ei tässä taloudessa oltu kai tehty kertaakaan muuton jälkeen.) Siivoamisen ajaksi minä ja Elsa kipaisemme vaunulenkille ja palaamme parin tunnin päästä aloittamaan viikonlopun putipuhtaaseen kotiin. Siivousten välissä riittää pieni rätin heilutus ja lattioiden lakaisu.

Homma kustantaa meidän kokoisestamme asunnosta (99 neliötä) 114 euroa per kerta, josta kotitalousvähennyksenä saa takaisin 45 prosenttia. Olen laskenut, että tämä maksetaan helposti niillä rahoilla, jotka säästyvät siitä, että meillä ei enää ole samanlaista mahdollisuutta törsätä ulkona syömiseen.

Silti siivoojan palkkaaminen on pannut mut kummallisesti puolustuskannalle. Ensinnäkin mun pitää jatkuvasti perustella sitä itselleni ja muille tuolla ulkona syömisestä säästyvällä rahalla. Korostan myös, että tilanne katsotaan uusiksi syksyllä, kun mun vanhempainraha vaihtuu pienempään kotihoidon tukeen. Ettei meitä vaan luultaisi rikkaiksi.

Toisekseen olen huomannut miettiväni, että pidetäänkö meitä nyt laiskoina. Eikö ne itse saa kämppäänsä siivottua, kun se Maijakin luuhaa kotona kaiket päivät? Ja ennen siivoojien ekaa visiittiä teki mieli putsata ainakin se roskiskaappi, koska mitä nekin meistä muuten ajattelee. Siis siivota siivoajia varten. Voi huokaus. Onneksi luultavasti kukaan ei oikeasti paheksu meitä, ja jos paheksuukin, siitä viis.

Jonkun muun siivoama koti tuntuu nimittäin vähän samalta kuin jonkun muun tekemä voileipä – siltä paljon puhutulta arjen luksukselta.

Rivi kerrallaan -tyyny

Tämä tyyny summaa aika hyvin äitiysloman meiningin. Se on syntynyt rivi silloin, toinen tällöin aina lyhyinä vapaahetkinä päikkäriaikaan tai kun natiainen on saatu tainnutettua yöunille. Tarvikkeetkin löytyivät omasta takaa: vanha, muodottomaksi vanuttunut tyyny ja lankalaatikon jämäkerät.

Tämä on muuten oiva tapa uusiokäyttää vanhoja tyynyjä, joissa täytteet ovat möykkyyntyneet. Eli sullo täytteet toiseen reunaan ja ompele tyyny pienemmäksi – ja voilà, sinulla on taas ihan hyvä ja napakka sisustyyny.

Neuloin tyynynpäällisen paksuilla puikoilla ja erivahvuisilla langoilla: paksuimmalla langalla (Novitan Kelo) neuloin yksinkertaisena ja muilla langoilla kaksin-, kolmin- tai jopa nelinkertaisena, jotta niistä tuli suurin piirtein yhtä paksuja kuin Kelosta. Muuten käytin ihan mitä tahansa värejä, mutta rytmitin hommaa neulomalla joka viidennen rivin mustalla.

Toiselle puolelle ompelin keltaista sisustuskangasta, jolla joskus olen päällystänyt keittiön tuoleja. Päättelyn vaivaltakin säästyin: solmin vain langanpäät hyvin ja leikkasin lyhyiksi, koska ne kuitenkin jäivät tyynyn sisäpuolelle (eli tuskin lähtevät purkautumaan).

Tämä väri-iloittelu pääsee Elsan huoneeseen. Muualle asuntoon se olisikin turhan reipas.

Tässä neuleessa nurjakin puoli näytti hauskalta, mutta pitäydyin kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja jätin oikean päälle.

Leikkisämpi lamppu ja taidekokoelman alku

Ornon kitinvärinen metallivalaisin löytyi kalliolaisesta kirpputori Jadesta.

Lapsen huoneen kattolampuksi päätynyt viime kesän kirppislöytö oli sellaisenaan pikkuisen tylsä. Joten kun Elsa sai mummiltaan lahjaksi sieviä ripustettavia paperihahmoja, päätin kokeilla tuunata lampun niillä. Ihan hauska lopputulos, ja uskon, että huoneen omistaja arvostaa sitä myös, jahka alkaa sisustamisesta jotain tajuta.

Kuvan taustalla näkyy myös toinen Elsan saama lahja: kummit antoivat hänelle taidekokoelman alun, Göran Augustsonin teoksen nimeltä Galaksi. Musta tällaiset kummilahjat, joista lapselle on oikeasti iloa ja arvoa aikuisenakin, ovat tosi loistava idea. Paljon mieluummin niitä kuin hopealusikoita, jotka jäävät pölyttymään astiakaapin perälle.

Paperihahmojen merkki on OMM design, ja niitä myy Helsingissä Zicco.

Top vitosten haaste

Rakkaudella tehty -blogin Tiina heitti haasteella. Olen yleensä vähän huono vastaamaan tällaisiin, mutta koska a) rakastan listoja ja b) saan vauvanhoidon lomassa aika harvakseltaan valmiiksi mitään oikeaa blogattavaa, päätin tarttua tehtävään. Ja koska Elsalla on tänään huono päivä, jota ei taltuta muu kuin kantorepussa nukkuminen, mikäs tässä on läppärin ääressä seistessä.

Ideana on, että haastaja kertoo viisi aihetta, joista haastetut tekevät omat Top 5 -listansa. Tämän jälkeen haastettu keksii viisi uutta aihetta ja haastaa mukaan viisi uutta blogia. Tällaiset listausaiheet minä sain:

Seinän kaataminen ison keittiön aikaansaamiseksi oli ehdottomasti paras remonttiratkaisumme

Parasta kotonani

Iso keittiö. Nykyään kai kuuluisi tykätä avokeittiöistä, mutta mä pidän siitä, että huoneilla on oma funktionsa. Ja että keittiö on niin iso, että pöydän ympärille mahtuu kahdeksan hengen illallisseurue.
Toimivat kodinkoneet. Induktioliesi, rakkain ystäväni!
Ylimääräinen huone. Nykyisessä elämäntilanteessa olen varsin iloinen siitä, että meillä on yksi tyhjänpanttina seisova huone, joka imee sisäänsä esimerkiksi pyykinkuivaustelineet ja silityslaudan. Sisustan sen tyylikkään työ/vierashuoneeni sitten joskus.
Olohuoneen maisema. Vuosia vastapäisen talon seinää tuijotettuani osaan arvostaa sitä, että ikkunasta näkyy puita ja kukaan ei näe meille sisään. (Tätä idylliä tosin uhkaa parhaillaan Herttoniemen täydennysrakentamissuunnitelma.)
Hyllyt. Tykkään kirja- ja seinähyllyistä, joille saa kasata asetelmia ja vaikka järjestellä kirjoja värien mukaan.

Stringiä ja Lundiaa, siinä meikäläisen hyllysuosikit.

Mieluisimmat nettikaupat tai -ostokset.

Tämä oli hankala. Mä kun en shoppaile netissä juuri ollenkaan. Tykkään hypistellä ja sovittaa vaatteitani, ja tykkään myös työllistää kauppahenkilökuntaa. Siksi voin antaa tähän oikeastaan vain yhden vastauksen:
Finnish Design Shop, josta olen ostanut kotiimme muun muassa pari lamppua ja viimeksi Hayn tarjotinpöydän.

Inspiroivimmat itse tehdyt

Poimin tähän muista blogeista viime aikoina bongaamiani, erityisen hienoja tai kekseliäitä DIY-ideoita.
Hupsistarallaa -blogin kierrätyshousut. Terhi ompeli omista rikkinäisistä ulkoiluhousuistaan housut lapselle. Hienoa uusiokäyttöä.
Eilen tein -Hannen älypuhelinlapaset. Kyllä, minäkin olen niitä ihmisiä, jotka hipelöivät puhelintaan metropysäkillä/kassajonossa/vaunulenkillä. Tarvisin tällaiset.
Bambulan lastensänky. Tällainen nikkarointi menee täysin yli omien taitojeni, mutta vau!
Sort of Pink -blogin perunanpainanta. Niin sympaattisen "ala-asteen kässäntunti" -henkinen idea, ja silti hieno lopputulos.
Ajatuksia Saksasta -blogin raparperimuffinssit, joissa korvattiin voi avokadolla. Nerokasta! (Ja okei, tää on oikeastaan ruokaidea, mutta itse tehtyähän sekin on...)

Ikean Botkyrka-hylly – jotta saisin tehdä lisää asetelmia. Kuva: Raw Design blog.

Suunnitelmissa

Botkyrka-hylly. Ikean kevään uutuushyllyn bongasin alun perin Raw Design -blogista, ja sitä on näkynyt myös sisustuslehdissä. Aikeissa on hankkia tällainen valkoisena versiona meidän makkarin seinälle.
Karttoja kehyksiin. Taulujen osalta kodin sisustus on vielä vähän vaiheessa. Mies (jolla harvoin on toiveita sisustuksen suhteen) mainitsi joskus, että vanhat kartat olisivat hienoja. Toistaiseksi sopivia ei ole tullut vastaan – osaako joku vinkata, mistä kannattaisi etsiä?
Iso harmaa patenttineule. Käsityöprojektilistallani muhii simppeli, minimekkomittainen harmaa puuvillaneule. Sitten joskus.
Parvekkeen sisustus. Jahka se kevät oikeasti tulee. (Uskon vahvasti, että tämänpäiväisen räntäsateen syynä oli se, että erehdyin eilen kaivamaan polkupyöräni varastosta.)
Kestovaippojen käyttämine. Kirjoitan tämän tähän, jotta se lisäisi moraalista painettani. Kestovaippoja on hankittuna ja saatuna vino pino, mutta toistaakseni vauva-arki on tuntunut tarpeeksi työläältä ilman vaippojen pyykkäystäkin, joten kertakäyttöisillä on menty. Yritän tsempata.

Nämä Ikeasta ostetut pikkukaktukset ovat sinnitelleet hengissä jo ainakin seitsemän vuotta.

Suosikkikasvini

Kaktukset. Tapoin nuorempana aika monta kaktusta. Sain ne vihdoin pidettyä hengissä kun tajusin, että niitä ei oikeasti tarvitse kastella juuri koskaan.
Anopinkieli. Helppohoitoinen ja kivasti retro.
Neilikat. Eivät mikään leikkokukkien näyttävin yksilö, mutta somia ja sinnikkäitä.
Liljat. Neilikoiden täysi vastakohta, ja juuri siksi hauskoja. Tykkään jopa ärjystä tuoksusta.
Fiikus. Samoista syistä kuin anopinkielikin.

Kas siinä. Ja itse haastan mukaan Oilin, Iikun, Johannan, Mianron ja Krissen tällaisilla Top 5 -listauksilla:

Kosmetiikan luottotuotteeni
Rakkaimmat kirppislöytöni
Designesineet, joista haaveilen
Parhaat arkiruokani
Lempimatkakohteeni

Pari oivallusta äitiydestä

Tilkkupeitto on vilahtanut aikanaan täällä blogissakin: tein sen pötköttelyalustaksi veljentytölle kolmisen vuotta sitten, ja nyt se palasi kiertoon Elsalle.

Vauva täytää kaksi kuukautta. Hän on kasvanut paljon, ja niin olen minäkin. Muun muassa nämä asiat äitiys on minulle opettanut.

Tiettyjä tunteita ei voi ymmärtää, ennen kuin ne kokee. Tokihan kaikki varoittivat, että voi olla ahdistavaa, miten sidoksissa vauvaan ensialkuun on. Ja silti en mitenkään voinut oikeasti kuvitella, miltä tuntuu, kun se pieni on mielen taustalla koko ajan – silloinkin, kun itse istuu nauramassa kavereiden kanssa pitsan ja viinilasillisen ääressä toisella puolen kaupunkia. Ahdistavaa, ihanaa, ahdistavaa, ihanaa. Ja kuulemma loppuu ehkä siinä vaiheessa, kun lakkaa imettämästä.

Välineurheilussa on puolensa. Luin syksyllä Anu Silfverbergin Äitikortin. Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen ohje: hanki hyviä imetyspaitoja. Minä hankin, monta kappaletta. Se oli hyvä neuvo

Se todellakin muuttuu koko ajan kivemmaksi. Vaikka Elsa ei varsinainen koliikkivauva olekaan, oli toinen kuukausi tässäkin taloudessa aika itkuinen – ja välillä kieltämättä tuli mieleen, että onko elämä tästä eteenpäin pelkkää huutavan vauvan kanniskelua. Viikot kuluivat ja yhtäkkiä ne iltakitinätkin kestää jo huomattavasti paremmin, kun huutokonserttien välissä saa osakseen hurmaavia hymyjä ja intensiivisesti nappisilmillään tapittavan pienen ihmisen. Ja kun aamulla työntelee vaunuja aurinkoisessa lähiössä, huomaa oikeastaan olevansa aika onnellinen.

Kaiken tämän alla minä olen silti minä. Tykkään edelleen ihan samoista jutuista kuin ennen plussaa raskaustestissä: kaipaan jumppaan, skumpalle ja kirppikselle, suunnittelen ensi kesän festareita enkä edelleenkään ole yhtään kiinnostunut lastenvaatteista.

Ja lopuksi: kaikesta voi syyttää hormoneita. Esimerkiksi siitä, että alkaa itkeä, kun katselee kaupungilla penkkariautoja. Ja ajattelee, että tuollako se meidänkin tyttö 18 vuoden päästä seisoo. (Kyllä, mua alkoi taas itkettää. Tiedätte, mitä syyttää.)

Lautanen seinälle, kas näin se käy

Meidän koti sijaitsee Mäyrätiellä – siksi juuri tämä pikku dj.

Joskus jokin maailman pienin projekti voi tuntua kerta kaikkiaan ylivoimaiselta ja jäädä siksi roikkumaan kuukausiksi. Niin kävi tämän lautasen kanssa, jonka siippa toi syksyllä Lontoon-reissulta vauvalle tuliaisiksi. Minä olin sitä mieltä, että se oli liian hieno ja särkyvä uhrattavaksi syömistä opettelevan naperon käyttöön, ja halusin siksi ripustaa sen Elsan huoneen seinälle. Ongelma oli vain se, etten tiennyt a) missä myydään ripustusvälineitä, joilla lautasen saa seinään ja b) miksi niitä edes kutsutaan, eli millä hakusanalla alan moisia googlata. 

Vihdoin viime viikolla googlasin niinkin monimutkaisella haulla kuin "lautanen seinälle" ja tämän rankan salapoliisityön seurauksena selvisi, että koristelautasen kannattimia saa esimerkiksi Tarjoustalosta. Huikeat 1,50 euroa kustansi, ja nyt on lautanen seinällä.

(Kauan haaveiltu) Hayn tarjotinpöytä

Arvoin pitkään mustan ja valkoisen pöydän välillä, mutta päätin, että musta versio mätsää kivasti Mademoiselle-tuolin kanssa.

Olin haaveillut Hayn tarjotinpöydästä jo kuukausi-, ellen vuosikaupalla, ja tällä viikolla vihdoin klikkasin sen itselleni Finnish Design Shopista. Vanha puinen sohvapöytämme alkoi olla pinnastaan tosi kulahtanut, eikä mulla toistaiseksi riittäneet taidot tai energia sen kunnostamiseen. Tykkään Hayn pöydän selkeästä, laatikkomaisesta muotoilusta, ja tarjotinmainen pöytälevy säilöö hyvin kaiken pienen olkkariin kertyvän sälän. Eikä hintakaan ole aivan päätön.

Vasta pöydän kotiuduttua aloin miettiä, että olikohan tämä nyt järkevä hankinta lapsiperheeseen – kovasti riittää metallisessa pöydässä terävää kulmaa, eikä tarjotinosaakaan kiinnitetä kunnolla pöytäkehikkoon.

Enää ei voi sisustaa vaan designin ehdoilla, näemmä. No, kannetaan pöytä vintille varastoon, mikäli se alkaa vaikuttaa liian hasardilta siinä vaiheessa, kun pikkutyyppi ryhtyy opettelemaan pystyyn nousemista.

Huomaa pöydälle lavastettu tee- ja lifestylelehtiasetelma – todellisuudessa siihen tulee kertymään tuttipulloja, huulirasvoja, nenäliinoja ja lankakeriä.