Keväänpunaista

Ehdin jo unohtaa langan nimen, mutta se löytyi Menitasta ja taisi olla liikkeen omaa merkkiä.

Blogissa on ollut viime aikoina vähän hiljaista: syyllisiä voi etsiä ainakin ankarasta työstressistä ja kolmatta viikkoa jatkuvasta flunssasta. Mutta täällä ollaan taas, vaihteeksi käsityötuomisten kanssa!

Pikkusisko toivoi itselleen keväthuivia, ja koska hän on tykännyt villaisesta baktuksestaan, päätin soveltaa samaa mallia puuvillaan. Tein huikeaa tutkimustyötä ja googletin sanat baktus ja lace ja poimin ensimmäisen vastaantulleen ohjeen. Se löytyy täältä.

Huivi tuli valmiiksi lennolla Tokiosta Helsinkiin (bambupuikot – mikä nerokas, turvatarkastukset läpäisevä keksintö!). Uudelle omistajalleen se pääsi tällä viikolla, parahiksi tämän syntymäpäivänä.

Huiviaan hipelöivä nainen, osa 2.

Eläkeläisrouvan sunnuntai

En ole ihan varma, pitäisikö nuo pienet vyyhdit keriä vai toimivatko tuollaisenaan...?

Vaikka kuvittelen joskus harhaisesti olevani käsityöharrastajana kaiken kokenut, tulee uusia elämyksiäkin toki vielä. Eilen esimerkiksi ostin ensimmäistä kertaa elämässäni pellavalankaa – jotenkin kovin aikuista ja hillittyä! Vaaleasta Drops Linistä olisi tarkoitus tehdä neuletakki kesäksi. Samalla se on myös taannoin peräänkuuluttamani askel ekologisempaan suuntaan lankavalinnoissani: Vihreät vaatteet -sivuston mukaan pellava kasvaa karussakin maassa eikä tarvitse keinokastelua tai paljoa lannoitteita kasvaakseen. Hyvä!

Pellavaneuletakin aloittaminen täydentääkin hienosti tämän sunnuntain, joka voisi olla suoraan 65-vuotiaan töölöläisrouvan elämästä. Jetlag kummittelee yhä sen verran, että heräsin aamulla jo ennen kahdeksaa, mikä toki oli edistystä eilisen klo 6.15:n jälkeen. Aloitimme päivän testaamalla ravintola Sunnin brunssin (suosittelen!) ja jatkoimme sieltä vielä Amos Andersonin taidemuseoon – tykkäsin etenkin ruotsalaisten Andreas Erikssonin ja Roland Perssonin näyttelystä.

(Okei, lopuksi vähän pilasin kokonaisuuden ostamalla kirjakaupasta teinitieteistrilogia Nälkäpelin osat 2 ja 3. Suositeltavia kyllä nekin.)

Hillittyjä hankintoja

Sekä kulho että teepannu ovat paikallista tekoa.

Esittelyssä jäävuoren huippu Tokion-ostoksistani (toisin sanoen ne, jotka oli helpoin kuvata ja jotka ylipäätään saatoin kuvata – matkalta löytyi myös useampi lahja tuleville synttärisankareille). Klassinen valurautainen Iwachu-teepannu ja siroilla viivoilla koristettu kulho tulevat omaa kotia kaunistamaan.

Ballerinat pääsevät kevätkengiksi, lompakon otin käyttöön hetimiten.

Nämä yksinkertaisen nahkaiset löydöt taas tein Mujista – siinä muuten ketju, jonka mielellään ottaisin myös Suomeen. Japanilaisen eleetön estetiikka vetoaa minuun vahvasti, niin vaatteissa kuin sisustusesineissäkin.

Mietin muuten välillä reissussa, että kaupunki meni minulla vähän hukkaan: valikomaa nimittäin riitti paljon kreisimmällekin pukeutujalle ja sisustajalle. Siksi tuntui melkein haaskaukselta pakata laukkuihin pelkkää yksiväristä, hillittyä, tummansinistä ja vaaleanruskeaa. Töihin sentään vein suklaasta rakennettavan talon (ja kotiin pullon umeshua).

Left my heart in Tokyo ja silleen

Tokiossa oli kaikkea. Oli tällaista...

Hei kaikki, ja tuhannesti terveisiä Tokiosta! Kaupunki oli ihana. Iso mutta ystävällinen ja pikkuisen kreisi: metroissa nukkuvia salariimaneja puvut päällä, sarjakuvahahmolta näyttäviä koulutyttöjä, välkkyviä pelihalleja ja kaikkea, mikä on söpöä ja karkkiväristä. Ihmisiä, jotka puhuivat kehnosti englantia mutta olivat niin ystävällisiä, että se ei haitannut yhtään. Valokuva-automaatteja, joissa itsestään sai kuvan, jossa silmät oli suurennettu anime-hahmon näköiseksi. Kauppoja, joissa oli kaikkea, mitä voi tarvita tai olla tarvitsematta.

...mutta sitten myös tällaista.

Mitä Tokiossa sitten kannattaa tehdä? Ainakin aloittaa aamu makealla matcha lattella. Syödä raamen-nuudeleita ja karee raisua eli curryä ja riisiä. Laulaa karaokea japanilaiseen tyyliin – so very Lost in Translation! Ja käydä paikallisessa kylpylässä eli onsenissa. (Varoituksen sana tosin: onseneihin on porttikielto tatuoiduilla ihmisillä, koska Japanissa tatuointeja on lähinnä yakuzan eli paikallisen mafian jäsenillä. Me pääsimme sisään toisella yrittämällä tatuoinnit laastareilla peitettyinä).

Summa summarum: kivoin kaupunki, jossa olen käynyt. Ostoksia tein niin paljon, että hävettää, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kiva on silti olla taas kotonakin. Poissaollessani kiltti Inari oli muistanut minua blogihaasteella, jossa ideana oli esitellä lempiblogejaan, joilla on alle 200 lukijaa. Koska on niin vaikea valita vain vaaditut 4-5 blogia, rikon härskisti sääntöjä ja välitän tunnustuksen eteenpäin kaikille lukijalistani bloggaajille, jotka kyseisen kriteerin täyttävät. Jokaisen tontilla olen vieraillut ja ilolla lukenut juttujanne. Keep up the good work!

Nippon

Kasvisravintolaoppaan sain lainaan Millalta, Lonely Planetin ystäviltä. Arigato! Ylen Japanin-toimittajan tuore teos Riisiä tiskin alta ei ole varsinainen matkaopas, mutta kiinnostava Tokio-perehdytys silti.

Viime päivät ovat kuluneet kuvan opuksia selatessa. Huomenna nousemme lentokoneeseen ja suuntaamme kohti Tokiota – viime vuonna Japanin-matkan tielle tuli maanjäristys, tsunami ja ydinvoimalaonnettomuus, mutta tällä kertaa luonnonvoimat ovat toivottavasti suosiollisemmat. To do -listalla ovat muun muassa:
- Karaoken laulaminen
- Kylpylävierailu
- Hassujen manga-teinien bongaaminen
- Teeostokset – ja miksei jotain pientä kotiinkin
- Mutta ennen kaikkea syöminen: reilussa viikossa ehtii toivottavasti sekä tyydyttää sushin-himonsa että laajentaa käsitystään japanilaisesta ruuasta.

Blogi hiljenee talviloman ajaksi, palaan linjoille taas puolentoista viikon päästä. Aurinkoisia maaliskuun päiviä ystävät!