sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Nukkekodin tuunaus kaksivuotiaalle


Meillä siirryttiin tänään joulusta suoraan seuraavaan juhlahumuun, kun Elsa täytti kaksi vuotta. Varsinaiset juhlat vietetään suvun ja kummitädin kesken vasta viikon päästä, joten tänään piipahdimme vain Sunnissa brunssilla, koska jääkaappikin oli joulureissujen jäljiltä sopivasti tyhjä.

Elsa sai meiltä vanhemmilta synttärilahjaksi minun ja siskojeni vanhan nukkekodin, jonka kunnostin häntä varten. Prosessiin liittyi monenlaisia vaiheita, kuten isäni ostama jättimäinen jääkiekkokassi, jossa nukkekoti kuljetettiin junalla Seinäjoelta Helsinkiin, mutta tunnearvon takia säätäminen oli sen arvoista: nukkekoti kun ei ole ihan mitä tahansa kauppatavaraa, vaan sen on joskus 80-luvulla tehnyt pappani.

Tuunaus oli vähän kuin remontti pienoiskoossa. Ensin oli se veemäisin vaihe eli tapettien ja lattioiden repiminen, sitten hiomis-maalaus-rumba, ja lopuksi pantiin vielä uudet lattiat ja tapetit paikalleen.


Talon pääväritystä eli valkoisia seiniä ja ruskeaa kattoa en nostalgiasyistä hennonnut muuttaa. Sisustuksen kasari-kukkakuosit vaihtuivat kuitenkin graafisempiin kuvioihin ja väreihin. Tapetit ovat siskon remonttiylijäämiä, ja lattiat päällystin puupintaa muistuttavalla kontaktimuovilla. Mustat seinätarrat on samoin tehty kontaktimuovilla. Verhoihin hyödynsin kaapista löytyneitä kankaanpaloja – vihdoinkin tuli käyttöä myös mumman tekemille pitsilakanoille.

Maalaus- ja tapetointijälki ei ehkä ole ihan yhtä siistiä kuin puuseppä-papalla, mutta lopputulos on kyllä silti oikein jees.



Synttärisankarikin vaikutti lahjaansa tyytyväiseltä. Kaksivuotias on mahtava tyyppi, vaikkakin hänen jokainen vastauksensa alkaa tällä hetkellä sanalla "ei". Mutta hän myös tykkää lähetellä lentosuukkoja, laulaa hienosti Tuiki tuiki tähtöstä, kutsuu sateenvarjoa sateenkaareksi ja käyttää suvereenisti sellaisia ilmauksia kuin "hyvä idea" ja "kyllä kelpaa". Mun ihana murunen!

6 kommenttia:

  1. Puusepän tyttären kommentti: hyvää kädenjälkeä. Kyllä Vilho-pappa olisi ylpeä kätevästä tyttärentyttärestään, jos olisi ehtinyt tämän taidonnäytteen nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Tapetointitaidot on tietty opittu teikäläiseltä. ;)

      Poista
  2. Todella kaunis ja ihana nukkekoti. On ihanaa kun tavaralla on historia ja siihen liittyy paljon kivoja muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iikku! Ja samaa mieltä, arvo nousee ihan valtavasti kun esineeseen liittyy henkilökohtaisia muistoja.

      Poista
  3. Oi, nukkekoti! Meilläkin on kotona tallessa isäni mulle aikanaan tekemä talo. Muistan, kun sinne haettiin Helsingistä nukkeja ja huonekaluja yksi kerrallaan. Senaatintorilla siinä Café Engelin talossa oli silloin yksi kauppa, jossa oli hienoja nukkekotitavaroita. Oishan se kyllä ihanaa saada lapsi, joka tykkäisi leikkiä tuollaisella - toistaiseksi pojan kohdalla ei kyllä näytä yhtään lupaavalta (ellei nukkekotia sitten käyttäisi esimerkiksi auto- tai traktorivarastona tai vuoraisi sitä duploilla...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää tyttö-poika-erot on kyllä hämmentäviä! :) Elsa on ollut nukkekodista yllättävänkin innoissaan, ajattelin, että hän olisi tähän puuhaan vielä vähän pieni.

      Poista