Neulottu raitatyyny (mukana kuvausassistentti)

"Äiti mitä sä teket? Mitä sä teket? Minäkin otan kuvia!"

Neuloin jämälangoista tällaisen tyynynpäällisen vanhan ja kulahtaneen tilalle. Vuorottelin pysty- ja vaakaraitoja fiilispohjalta, vähän samassa hengessä kuin tässä tyynyssä joskus muinoin. Lankoina oli ainakin oranssien sohvatyynyjen, tummansinisen villatakin ja harmaan jättineuleen ylijäämää. Toiselle puolelle ompelin tukevaa harmaata kangasta, jota puolestaan oli jäänyt taannoisista kulmasta kulmaan -tyynyistä. Ai että mä nautin, vaikka lanka- ja kangasvarastoista hävisikin tällä konstilla ehkä noin promille.

Kuvia ottaessani mukaan pyrki innokas kaksivuotias assistentti. Hän oli eilisiltana myös "ompeluapulaisena" eli istui sylissäni, kun hurruuttelin tyynyn reunoja siksakilla. Kaikkein mielenkiintoisin oli tietenkin neulatyyny: ai että sitä olisi ollut kiva hypistellä, mutta kun kurja äiti kielsi!

"Se on minun tyyny! Minun!"

Mä niin toivon, että Elsakin isompana innostuu kässähommista. On supersympaattinen ajatus, että me joku ilta istuttaisiin yhdessä tällä samalla sohvalla, näpräilemässä omia projektejamme. Niisk!

(Saatan olla vähän herkässä tilassa, sillä huomenna on ohjelmassa elämämme ensimmäinen päiväkodin kevätjuhla. Olen saanut vihjeitä sekä "kissaesityksestä" että "koiratanssista", ja viime aikoina meillä on lauleskeltu myös ahkerasti, että kevätsää lämmittää, luonnon kaiken herättää. Saa nähdä, mitä on luvassa. Mä alan itkeä jo melkein pelkästä ajatuksesta.)