Pyytämättä ja yllätyksenä

Tunnen aina lievää kateudensekaista ärtymystä, kun sisustuslehdissä ihmiset esittelevät roskalavoilta bongaamiaan kukkapuroja tai mummolan vintiltä löytyneitä, kivasti kuluneita talonpoikaispöytiä. Niillä roskalavoilla, joiden ohitse mä kävelen, on remonttijätettä ja lastulevyä. Eikä mummolassakaan ole vinttiä.

Mutta kun tarkemmin ajattelee, on omassakin sisustuksessa tiettyjä elementtejä, jotka on päätyneet paikalleen puolivahingossa ja ilman omaa ansiota. Esimerkiksi...

Harri Koskisen Block-lamppu, jonka isäni oli saanut lahjaksi ja jota äiti kuvaili sanalla "järkky". Korjasin modernin design-klassikon nopeasti mukaani.

Puiset kaiuttimet, jotka eräs kaveri oli hankkinut mutta jotka olivat heidän asuntoonsa turhan isot. Nyt ne ovat lainassa ja saavat mut tuntemaan oloni enemmän musahifistelijäksi kuin olenkaan. En tiedä, vetoaako kaiuttimien ulkomuoto kaikkiin, mutta musta ne on symppikset.

Yki Nummen Lokki-lamppu, joka on siipan sukuperintöä. Meidän ainut paikka kattolampulle on eteisessä, jossa Lokki ei ehkä pääse täysin oikeuksiinsa. Mutta hieno se on silti.