Se on edessäpäin

Ikkunat auki, vielä hetken.

Tänä viikonloppuna on ollut monta kertaa sellainen olo, että "teenkö tämän nyt viimeistä kertaa". Se tunne tuli, kun lauantaiaamuna kipaisin Hakaniemen torille ostamaan kukkia ja mustikoita farkunlahkeet käärittyinä. Sen tunteen ajamana päätin jättää väliin ostoskierroksen kaupungilla ja mennä sen sijaan Karhupuiston lippakioskille lukemaan kirjaa ja juomaan teetä. Se tunne tuli illalla, kun juhlimme ystävän kolmekymppisiä Olon terassilla viltit harteilla.

Ja tänä aamuna koin samaisen tunteen, kun heti herättyäni avasin ikkunat, niin kuin olen tehnyt koko kesän, ja sisään tulvahti taas pikkuisen viileämpää ilmaa.

Kesän viimeiset neilikat?

Mutta sitten muistin sen yhden lohdullisen Risto Rasan runon, jossa sanotaan näin:
"Älä sure mennyttä kesää:
se on edessäpäin."

Niinhän se juuri on.