Syksyn lähestyessä olen havainnut itsessäni yllättävän piirteen: olen alkanut himoita kirjoneuleita. En ole juurikaan käyttänyt, saati sitten neulonut, kirjoneuletta sitten 1990-luvun – jossain vaiheessa ne vain alkoivat näyttää liian folklorelta/ intiaanilta/ Kaislakertulta (muistattehan klassiset Kaislakerttu Lehtovaaran neuleet?).
Vaan näköjään kirjoneuleen hetki on taas koittanut. Talveksi voisin neuloa itselleni vaikka muhkean inkahenkisen (kyllä!) villatakin, mutta ensi alkuun kokeilin tällaista vanhan villapaidan tuunausprojektia.
Ostin kirpputorilta punamustan miesten kirjoneuleen ja leikkasin siitä keskiosan, josta ompelin tuubimallisen kaulurin vähän samaan tapaan kuin trikoohuiveissa aiemmin. Tähän tarkoitukseen sopii parhaiten melko tiivis, jopa vähän vanuttunut neule, joka ei lähde helposti purkautumaan ompelukoneessa.
Tein huiviin myös trikoovuorin vanhasta t-paidasta, jotta siitä tulisi vielä lämpöisempi eikä se kutittaisi kaulaa. Vuorin ja neuleen ompelin käsin kiinni toisiinsa.
Nyt saa syksy tulla – ja Kaislakerttu pitäköön varansa!
Kaislakerttu :) Olin vallan unohtanut hänet kettuneuleineen. Hieno tuunaus taas! Heti viivana kirppikselle neulejahtiin!
VastaaPoistaKaislakerttu on kyllä klassikko.:) Toinen tyyppi, jolta voisi ottaa kirjoneuleinspiraatioita, oli se 80-luvun tv-kuuluttaja Irene mikälie. Sillä oli aika täräyttäviä villapaitoja.
VastaaPoistaJa kiitos kehuista!
Mahtava idea toi huivi! Ja OMG Irene Usvasalo!! Mä pekäsin sitä lapsena ihan maanisesti, näin siitä toistuvia painajaisia, joissa jouduin toimimaan sen orjana. Ilmeisesti siitä tuli mulla jotenkin mieleen noita-akka ja siitä taas Hannu ja Kerttu jne. Mutta nyt voisin hyvinkin kuvitella pukevani päälleni jonkun Irenen muhkeista angoraneuleista!
VastaaPoistaKiitos Aino! Ja mahtavaa että Irene on ollut sun vanha nemesis! Mitäköhän sen orjana joutuisi tekemään...? Neulomaan pörröisestä angoralangasta ja liimailemaan olkatoppauksia paikalleen?
VastaaPoista