Joskus yläasteikäisenä toivoin ja sain syntymäpäivälahjaksi sähkökirjoituskoneen. Voi luoja, miten antiikkiselta koko ajatus nykyään tuntuu! Sillä kirjoittelin alkuja Suurille Romaaneilleni (ei tarvinne sanoa, että aluiksi jäivät) sekä pateettisia runoja (joita lähettelin SinäMinän runopalstalle).
Koska kirjoittaminen on edelleen olennainen osa ammattiani, ei liene ihme, että kuvassa näkyvä juliste herätti sympatiani kesän Italian-reissulla. Se esittää punaista Olivetti Valentine -kirjoituskonetta (omani ei ollut ihan noin hieno) mutta muistuttaa hauskasti myös robotin naamaa.
Ainut mutka matkaan tuli, kun reissusta kotiuduttuani lähdin etsimään julisteelle kehyksiä: koossa 35x50 cm ei standardikehyksiä löytynyt. Viime viikoilla sain itseni vihdoin patistettua naapurin taideliikkeeseen. Kehystys maksoi reilut 60 euroa, eli ihan halvaksi ei puuha tullut – mutta toisaalta ihana signor Olivetti piristää kyllä mieltäni joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti