Vähän kirppuilua

Siippa lähti työreissulle Roomaan, joten minä juon yksin kotona teetä, pesen pyykkiä, kuuntelen The xx:n uutta levyä (hyvä!) ja kohta syvennyn lokakuun Living Etc:hen. Sitä ennen esittelen teille kuitenkin pari kirppislöytöä viime viikonlopun Seinäjoen-reissulta.

Raitainen matto (noin 4 e) pääsi keittiötä raikastamaan, kunhan ensin näytin sille vähän juuriharjaa ja mäntysuopaa. Kesän viimeiset matonpesut, sweet!

Tamara Aladinilla tuskin oli mielessä sävy acid yellow, kun hän suunnitteli Riihimäen Lasille Mesimarja-vaasia – mutta se sana mulle joka tapauksessa tulee mieleen. Tämä kääntömaljakko (19 e) toimii käsittääkseni myös kynttilänjalkana.

Hyvää viikkoa, jokainen! Ehkä nähdään viikonloppuna Habitaressa.

Signor Olivetti

Joskus yläasteikäisenä toivoin ja sain syntymäpäivälahjaksi sähkökirjoituskoneen. Voi luoja, miten antiikkiselta koko ajatus nykyään tuntuu! Sillä kirjoittelin alkuja Suurille Romaaneilleni (ei tarvinne sanoa, että aluiksi jäivät) sekä pateettisia runoja (joita lähettelin SinäMinän runopalstalle).

Koska kirjoittaminen on edelleen olennainen osa ammattiani, ei liene ihme, että kuvassa näkyvä juliste herätti sympatiani kesän Italian-reissulla. Se esittää punaista Olivetti Valentine -kirjoituskonetta (omani ei ollut ihan noin hieno) mutta muistuttaa hauskasti myös robotin naamaa.

Ainut mutka matkaan tuli, kun reissusta kotiuduttuani lähdin etsimään julisteelle kehyksiä: koossa 35x50 cm ei standardikehyksiä löytynyt. Viime viikoilla sain itseni vihdoin patistettua naapurin taideliikkeeseen. Kehystys maksoi reilut 60 euroa, eli ihan halvaksi ei puuha tullut – mutta toisaalta ihana signor Olivetti piristää kyllä mieltäni joka päivä.

Säästöä vai satsausta?

Viime viikonloppuna Menitasta ostettuihin puuvillalankoihin kului yli 80 euroa – onko se sitten paljon neulepuserosta vai ei?

Hei rakas käsityövertaisryhmäni (sillä sitä te todella olette – lähipiiristäni ei kauheasti aktiivisia käsityöihmisiä löydy): onko teillä jonkinlaista hintakattoa langoille? Ajatteletteko, että itse tehdyn vaatteen pitäisi olla halvempi kuin vastaavan valmiin, vai onko asia pikemminkin päinvastoin?

Minä olin teininä ja opiskeluaikoina sillä linjalla, että itse tekemisen täytyy tulla valmisvaatetta edullisemmaksi. Oikeastaan se oli myös yksi puuhan houkutin, ja siksi pääasiallinen lankahankintapaikkani oli Tampereen Vapaa Valinta. Mitä vanhemmaksi ja vakavaraisemmaksi olen tullut, sitä vähemmän olen kuitenkin alkanut tuijottaa lankojen hintalappuja. Itse asiassa kalliiden lankojen hypistely ja hankkiminen taitaa olla mulle arjen pientä luksusta (anteeksi sokerisuuteni). En enää niinkään mieti neulomisesta saamaani hyötyä vaan siitä saamaani iloa, ja rakkaasta harrastuksesta on luonnollisesti valmis vähän maksamaankin.

Mikä teille on liikaa langoista?

Avoin kirje Marimekolle

Tiiliskivi, joka jäi saamatta. Kuva täältä.

Rakas Marimekko! 

Huomasin tällä viikolla, että olit ottanut heinäkuussa uustuotantoon (asiaa ilmeisesti sen suuremmin rummuttamatta) erän Armi Ratian vuonna 1952 suunnittelemaa mustavalkoista Tiiliskivi-kangasta. Kipaisin saman tien Marikulmaan, josta kangas oli kuulemma loppunut jo aikapäiviä sitten.

Sen sijaan, että lanseeraat yhä uudenvärisiä Unikkoja, voisitko ymmärtää, että mustavalkoinen graafisuus on nykypäivänä aika kova sana – ja painattaa Tiiliskiveä sen verran, että sitä riittäisi kaikille halukkaille ja muihinkiin kuin muutamaan hassuun liikkeeseen. Kiitos.

Terveisin uskollinen ystäväsi Maija.


(Nielin pettymykseni ja jatkoin matkaa naapurin Artekiin, josta ostin korvikkeeksi mustavalkoista Siena-kangasta  – toiset ymmärtävät klassikkojensa päälle. Keittiön kierrätyspiste sai kuin saikin kaipaamansa uuden verhon.)

Tofu on ystävä

(Oikeastaan mulla ei ollut mitään aikeita kuvata tätä häthätää kyhättyä salaattia, mutta siitä tulikin nätti!)

Tykkään tofusta, mutta olen vähän huono hyödyntämään sitä. Olen sen verran laiska ruuanlaittaja, että esimerkiksi pitkälliset marinointi- tai friteerausproduktiot eivät oikein uppoa. Perusmarketin valmismarinoidut tofut taas ovat alkaneet kyllästyttää jo ajat sitten.

Siksi innostuin, kun työkaverini vinkkasi Taifun-merkkisestä tofusta, joka on maustettu punaisella pestolla – kaikki, missä on pestoa, on nimittäin minun mittapuullani hyvää. Niin myös tämä. Toimii erinomaisesti kylmänäkin esimerkiksi salaatissa.

Taifun Tofua myyvät ainakin Ruohonjuuri ja Ekolo, ja paketti näyttää tältä:

Ei onneksi tämän pahempia huolia

Joskus isomman käsityöprojektin puutteessa kaivoin lankalaatikosta jämäkerän sinistä Nallea ja ajattelin, että eiköhän tästä yhdet lapaset neulo. Puolivalmis tekele on lojunut lankalaatikossa keväästä asti, mutta eilen ajattelin viimeistellä sen tuossa miesten satasen ohessa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että lanka loppui, kun jäljellä oli enää TOISEN LAPASEN PEUKALONKÄRKI.

Lähdenkö ostamaan lisää lankaa (mikäli kyseistä väriä enää edes valmistetaan), jolloin lankalaatikossa on kohta huomattavasti isompi jämäkerä Nallea? Puranko vähän jostain kohtaa ja teen aavistuksen pienemmät lapaset? Hautaanko lankalaatikon pohjalle ja unohdan koko projektin?

Tämä taitaa olla sellainen neulojan first world problem.

Jos et voi voittaa sitä, sisusta se

Koska tilanne on se, että joka tapauksessa käytän makuuhuoneen ikkunan vieressä olevaa lamppua vaatteiden ripustamiseen, voin yhtä hyvin hankkia siihen nätin henkarin.

Tämän Poola Katarynan Hang with me -henkarin ostin tänään Lasipalatsi Design Marketsista, joka jatkuu vielä lauantaihin. Käykäähän! Tänä vuonna tarjolla oli runsaasti ainakin viiksiaiheisia koruja. (Tiedättehän sen Hercule Poirot -henkisen koukeroviiksimallin, joka viime aikoina on ollut kaikkialla – nyt muun muassa sormuksissa ja kaulakoruissa.)

Viikonloppuna ohjelmassa on visiitti Porvooseen, jossa tarkoitus olisi testata Nyt-liitteessä kovasti kehuja saanut Bistro Sinne. Jos joku muuten tuntee kaupungin kirppis- tai putiikkitarjontaa, vinkatkaa ihmeessä suosikkinne!