Elsa sanoo hei!

Hän on Elsa, vähän päälle kolme viikkoa ja kiloa. Hänellä on isänsä nenä ja äitinsä leuka. Hän nukkuu yönsä aika hyvin ja sammuu vaunulenkillä sekunnissa. Hän on matkustanut elämässään jo Ateneumiin ja Itikseen. Hänellä on epäluuloinen katse ja paljon tukkaa. Hän on kovin hurmaava.

Tästä päivästä eteenpäin totuttelemme arkeen kaksin, kun siippa palasi töihin isyyslomalta. Vauvalogistiikka ja perusrutiinit alkavat pikku hiljaa olla hallussa, mutta kovin jännää tämä on silti vielä.

Yritän löytää jatkossa aikaa myös bloggaamiseen, vaikka käsityörintamalla aivot eivät vielä taivu mihinkään peruslapasia monimutkaisempaan ja kodin laittaminen... No, sanotaanko, että joka puolella lojuvat puklurätit eivät suoranaisesti ole mitään sisustuselementtejä.

Mutta tiedän, että kyllähän te ymmärrätte. Ja tähän kohtaan tämän blogin ensimmäinen ja viimeinen hymiö. :) Tänään siihen on lupa.