maanantai 1. syyskuuta 2014

Räpsyjä arjesta

Tänään alkoi Arki isolla A:lla. Miehen kymmenen viikon loma päättyi, ja Elsa ja minä palasimme takaisin normi-äitiysloman rytmiin. Vaikka oikeastaan mulla ei ole mitään näitä tuttuja rutiineja vastaan, päinvastoin: tykkään siitä, kun päivissä on jokin toistuva kaava – jo ihan vain siksikin, että siitä on taas sitten hauska poiketa.

Tässä pari räpsyä, jotka summaa meidän arjen. Nimittäin...


Ruoka. Tämän hankkimiseen sekä itselle että vauvalle menee eniten aikaa, ja syöminen myös rytmittää päiviä nyt, kun pikkutyyppikin vetelee viisi ateriaa päivässä. Eniten Elsa rakastaa sormiruualla sotkemista, ja tänään hänelle tarjoiltiin alkupalaksi parsakaalia. Äiti taas yhdistää mieluiten ruuan ja sosiaalisuuden. Tänään kokkailin salaattia lounasvieraille – olen siitä onnellisessa asemassa, että myös siskoni ja kaksi läheistä ystävääni ovat parhaillaan äitiyslomalla, eli seurasta ei tule pulaa.


Pyykinpesu ja muu kodinhoito. Vauvan viisi ateriaa päivässä tietävät myös hi-tos-ti pyykkiä ja lattian/pöydän/syöttötuolin/pienten tahmatassujen putsaamista. Onneksi meillä on tuo yksi ylimääräinen huone, josta joskus kuvittelin sisustavani työ- ja vierashuoneen. Sen sijaan siitä tuli pyykkitelineiden koti.


Ulkoilu. Elsa on luonteeltaan aika kärsimätön menijä. Liikaa ei parane kotona nyhjätä, tai tyyppi muuttuu kärttyisäksi – kyläluutana hän yleensä viihtyy hyvin, ja uusinta lempipuuhaa on keinuminen. Vaunulenkkejä ja kaupassa tai puistossa piipahduksia tulee siis tehtyä monta päivittäin. Syksyn ohjelmassa on myös muskaria ja vauvajumppaa, äksöniä päiviin nekin.


Lepo. Tuo kärsimätön menijä onneksi myös nukkuu kolmet tunnin-parin päikkärit päivässä. Silloin allekirjoittanut vetäytyy sohvalle, ottaa kutimet, avaa Facebookin ja viettää sitä kuuluisaa Äidin Omaa Aikaa.

Hei vaan arki, tervetuloa takaisin! Lupaan yrittää petrata vähän postaustahdinkin kanssa.

2 kommenttia:

  1. No hei taas! Postauksia luetaan täällä aina innolla :) Yritin muuten kommentoida jo sun lomakirjoitukseen ainakin viisi kertaa, mutta sinne ne tekstit aina katosivat kuin tuhka tuuleen. Ei sillä että olisin sanonut mitään merkittävämpää kuin että kylläpäs teidän pallero onkin jo kasvanut :)

    Meillä ei toistaiseksi ole oikein vakiintuneita juttuja päivissä vaikka arkea onkin jatkunut jo huimat kolme viikkoa. Täällä on vielä käynnissä lomakausi, mutta kunhan hommat taas normalisoituvat ja paikat aukeavat parin viikon päästä, yritän siirtyä johonkin äiti-lapsi-treffeille. Mulla kun ei valitettavasti ole ihan loputtomasti äitiyslomalla olevia tuttuja, niin päiviin tarttis jotain sosiaalisia kontakteja. Tähän asti viikon kohokohtia on olleet ukkelin fysioterapiakäynnit :)

    VastaaPoista
  2. Tiedätkö joku muukin on valittanut samaa, ja mulla on ollut ihan sama ongelma näihin kommentteihin vastaamisessa. :( Valitettavasti en vain ole päässyt selville, missä vika on. Tosi kurjaa sekä lukijoille että itselle, jos kommentteja jää tulematta.

    Tämä äitihomma on oikeasti maailman helpoin tapa tutustua ihmisiin, koska puheenaiheet on jo valmiina olemassa. Mäkin olen saanut uusia kivoja tuttavuuksia vauvajumpasta ja naapurin äideistä.

    VastaaPoista