Kukkakauppa kotinurkille

Uudelle kasville löytyi kotoa just passeli betoniruukku, jonka joskus saimme lahjaksi.

Herttoniemessä Erätorin laidalla on jo pitkään seissyt liiketila tyhjillään. Aina ohi kulkiessani olen miettinyt, että voiii kun tuohon tulisi jotain kivaa. Ja nyt on tullut! Kukkakauppa toiseen puolikkaaseen, ja toiselle puolelle kuulemma myöhemmin kahvila. Sellaisia täällä ei liiemmälti olekaan. Liikoja en vielä uskalla toivoa: mulle riittäisivät hyvät leivonnaiset, tilaa vaunuille ja kesällä pari pöytää ulkosalla, joissa voisi maistella limua ja pullaa.

Kukkakaupasta kävin jo ostamassa kannatusmielessä yhden viherkasvin. Onko lukijoissa ketään hortonomia, joka tunnistaisi kasvin? Myyjärouva ei puhunut kovin hyvää suomea eikä osannut kertoa sen nimeä. 

Aihe kiinnostaa siitä syystä, että meillä on täällä kotona yksi pieni hortonomi, joka mielellään tutustuu kasveihin myös suutuntumalla. Ja siksi olisi kiva tietää, ovatko myrkyllisiä vai eivät (iso peikonlehti lähti jo pikkusiskolle evakkoon).

Lastenvaatteita kirppikseltä – pinkki, fuksia, roosa ja ne muut

Kirppissaalista Elsalle tulevaa etelänlomaa varten. Missä keltaiset, missä harmaat, missä mustavalkoiset?

Mulle on ollut alusta asti selvää, että pyrin ostamaan mahdollisimman suuren osan Elsan vaatteista kirppikseltä – siis ne, joita ei saada lähipiirin lasten peruina tai lahjana. Tähän asti olen siihen todella hyvin pystynyt: ainoastaan joitain yksittäisiä täsmähankintoja tyyliin sukkahousut ja jarrusukat olen joutunut hakemaan uutena kaupasta. Rakas kirppisharrastukseni on myös saanut aivan uutta tvistiä, kun kirpputorien entinen harmaa alue eli lastenosasto onkin täynnä mahdollisuuksia.

Yksi mutka vain on matkassa. Nimittäin vaaleanpunainen.

Tuntuu siltä, että mitä isommaksi vauva on kasvanut, sitä vähemmän kirppiksillä on tarjolla muuta kuin a) pinkkiä/fuksiaa/roosaa tai b) sinistä supersankarikuvioilla. Ja yleensä näiden kohdalle on vielä lappu TYTÖN VAATTEITA tai POJAN VAATTEITA. Kaikki mun lempivärit eli keltaiset, oranssit, harmaat ja vihreän eri sävyt ovat paitsiossa, hyvällä säkällä löytää sentään violettia, valkoista tai kirkkaanpunaista. Ehkä vastasyntyneitä vielä puetaankin kirjavammin, mutta isomman lapsen kohdalla pinkki-sininen -jako on hämmentävän vahva.

En pyri kasvattamaan lastani sukupuolineutraalisti mutta kylläkin sukupuolisensitiivisesti: hän saa vapaasti ilmaista – tai olla ilmaisematta – tyttöyttään juuri niin kuin parhaaksi näkee. Ja jos se jonain päivänä tarkoittaa sitä maanisen vaaleanpunaista kautta, jonka vallassa puolet päiväkotien pihamaista näyttää olevan, olkoon niin. Ongelma vain on se, että mä en tykkää vaaleanpunaisesta (enkä sen paremmin niistä Spiderman-printeistäkään). Haalea roosa tai reipas fuksia vielä menee, mutta se perinteinen possunpunainen – ei, ei ja ei. Paljon mieluummin pukisin Elsan oman makuni mukaan niin kauan kuin hänellä itsellään ei asiaan ole mielipidettä.

Paha vain, että aika moni äiti ennen mua on ajatellut homman toisin. Siksi tämä kirppishaukka joutui viime viikon Pohjanmaan-reissulla nielemään jupinansa, kun hakusessa oli Elsalle kesävaatteita tulevaa etelänlomaa varten. Pikkumimmi saa edustaa Teneriffalla muun muassa vaaleanpunaisessa kukkamekossa, fuksianpinkeissä caprihousuissa ja marjapuuronpunaisessa sortsihaalarissa.

Ehkä ne sointuu ihan kivasti yhteen mun musta-valko-harmaan garderoobini kanssa.

Hiljaista perusneulontaa

Laskin, että olen viime kuukausien aikana neulonut muun muassa neljät lasten lapaset ja kolme kypärämyssyä. Mitään niistä en ole jaksanut kuvata, kun ei niissä ole ollut mitään erityistä. 

Nämä lapaset nyt sentään kuvasin ihan vain näyttääkseni, että ei täällä aivan laiskoteltu ole. Lankana aina niin kekseliästä Seiskaveljestä ihan kapeina valkoharmaina raitoina. Välillä vain tulee tällaisia kausia, että ei jaksa tehdä mitään luovaa ja ajatustyötä vaativaa: pikemminkin neulominen on vain totaalista aivojen nollausta, tasaista tikkuamista tv:n tahdissa.

Ja ennen pitkää tähänkin tylsistyy ja päässä alkaa viritä uusia ideoita. Pari siellä jo muhii, palataan asiaan jonkin viikon päästä.

Voi talvi, päätä jo!

Talvi ja kevät elävät kotona rinnakkain: joulun amaryllis kasvatti vielä yhden yllätysnupun joka nyt viihtyy maljakossa ikkunalaudalla, keittiön pöydälle taas ostin kimpun keltaisia ruusuja (Pirkka Reilun kaupan ruusut, luottokukkatoimittajani nykyään).

Talvi ja kevät elävät vähemmän miellyttävästi rinnakkain myös tuolla ulkona. Että mä inhoan tätä "megapakkanen-räntäkeli-lumipyry-vesisade" -kakofoniaa. Eniten inhoan sitä, että tämä sää jumittaa meidät Elsan kanssa liikaa sisätiloihin, kun ei vaunuja tee mieli työntää sen paremmin loskassa, kinoksissa kuin jäätikölläkään. Äitiyslomassa yksi kivoimpia asioita on nimittäin ollut se, kuinka paljon tulee ulkoiltua. Eikä siellä Itiksessäkään voi määräänsä enempää hengata.

Talvi, päätä jo, että oletko vai et!

Hei hei, vauva-aika!

Päivänsankari edusti juhlissaan samassa Raija-tädin neulomassa mekossa, joka mulla oli päällä yksivuotisvalokuvassani.

Viime viikkoina on ollut vähän ristiriitainen olo. Epämääräisen loputtomalta tuntunut ensimmäinen vuosi äitinä päättyi kuin huomaamatta, ja nyt yritän ymmärtää, että tuota yksivuotiasta ei voikaan enää sanoa vauvaksi. Ilmoitin myös palaavani elokuun alussa töihin, ja vaikka hoitovapaata on vielä jäljellä yli puoli vuotta, aika sai nyt eri tavalla rajat.

Vauvavuosi oli samalla hieno ja kuluttava. Lohdullisinta on ollut se, että – kuten moni kokeneempi vanhempi etukäteen sanoi – tämä puuha tosiaan muuttuu koko ajan vain kivemmaksi. Muutaman kuukauden ikäistä itkuista vauvaa kanniskellessa illat olivat pitkiä taisteluja kelloa vastaan: joko sen saa laittaa nukkumaan? Nyt illat usein kuluvat ihan kuin huomaamatta tuon yhden elohiiren touhuja seuraillessa.

Yhtäkkiä se ymmärtää puhetta, yrittää itse pukea kypärämyssyn, hengailee lungisti ravintolassa ja osoittaa kiinnostusta lusikan käyttämiseen. On edelleen varsin dramaattinen tapaus kun sille päälle sattuu, mutta toisaalta myös mitä hurmaavin sikkarasilmäinen hymytyttö. On selvästi tullut äitiinsä ainakin siinä, että kirjat kiinnostavat enemmän kuin kävelyharjoitukset. Ja se temperamentti, no, se taitaa tulla isän puolelta.

Tein blogiin uuden tunnisteen: taapero. Hei vaan, vauva-aika! Meinasin sanoa, että ei tule ikävä, mutta varmasti joskus vielä tuleekin.

E-lehtiä kirjaston kautta (eikä maksa mitään!)

Padi, teekuppi ja järjetön valikoima aikakauslehtiä – en valita!

Harmittavan vähän tulee nykyään käytyä kirjastossa. Ylipäätään kirjojen lukemiselle ei riitä kauheasti aikaa (tai ehkä pikemminkin keskittymistä – lehtiä ja blogeja kyllä luen siinä missä ennenkin). Kirjastolaitos on kuitenkin ihana asia ja viime aikoina olen hyödyntänyt sitä uudella tavalla.

Harva varmaan tietää, että Helsingin kaupunginkirjaston asiakkaat voivat lukea omilta laitteiltaan ilmaiseksi suurta määrää englanninkielisiä aikakauslehtiä sähköisessä muodossa. Näköislehtien joukossa on kaikkea mahdollista Economistista Elleen, ja löytyypä valikoimasta myös itseäni kiinnostavia sisustus-, perhe- ja kässälehtiä.

Bongasin palvelun aikoinaan jonkin blogin kautta mutta silloin rekisteröityminen jäi. Jokin aika sitten pikkusiskoni (joka on näissä teknisissä asioissa aina edellä ja on saanut patistettua minut muun muassa Kutsuplus-käyttäjäksi) kuitenkin kehui palvelua, ja vihdoin mäkin aktivoiduin. Rekisteröityminen vaatii hieman vaivannäköä, koska tunnukset pitää luoda kahteen paikkaan, mutta sen jälkeen systeemi on ihan simppeli. Ohjeet löydät täältä.

Eikä maksa mitään! Mä tulen hyödyntämään tätä jatkossa varmasti etenkin matkoilla.

To do -listaa vuodelle 2015

Jos jokin seinäkalenteri ansaitsee blogikalenterin tittelin, se on tietysti tämä. Omaperäisyyden vuosi 2015!

Vuoden 2014 loppu sujui täällä blogissa vähän unteloissa tunnelmissa. Kirjoitettavaa ei kauheasti tuntunut olevan: vaikka neuloin paljon, en tehnyt mitään kuvattavaksi asti, tuikitavallisia minilapasia ja kypärämyssyjä vain lähipiirin lapsille. Sata sisustusprojektiakin on ollut mielessä, mutta toteutus uupuu.

Siispä ryhdistäytykäämme kohti uutta, alkavaa vuotta. Ei lupauksia mutta kylläkin to do -lista, ennen kaikkea itseäni varten, jotta voin hakea täältä mielenvirkistystä, jos joskus iskee (se kylläkin aika epätodennäköinen) "mitämätekisin" -olo.

* Teetä valokuvakirja Elsan ensimmäisestä vuodesta.
* Tee vauva-äiti-jengillä päiväretki Emmaan ja ehkä vaikka Tallinnaan.
* Ripusta siellä täällä lojuvat taulut seinille TAI jos niille oikeasti ei löydy paikkaa, vie vintille odottamaan uutta tulemista.
* Teetä paperivalokuvia, eli palaa arkistoissa jonnekin vuoteen 2008, jolloin tästä hommasta aloit luistaa.
* Opettele tekemään vauvalle sopivaa ruokaa, josta tykkäät itsekin (kyllä, tämä projekti on edelleen kesken).
* Minimoi blogien vihalukeminen – eli se, kun lukee jotain ärsyttävää blogia vain ärsyyntyäkseen – ja yhdentekevien blogien lukeminen vain tavan vuoksi.
* Kokeile jotain uutta tai pitkään paitsiossa ollutta käsityötekniikkaa.
* Karsi kaappeja raskaalla kädellä ja pane keväällä pystyyn myyntipöytä Herttoniemen pihakirppikselle.
* Hellitä välillä siivoilusta, anna lelujen olla hujanhajan lattialla iltaan asti ja leiki naperon kanssa edes vartti keskittyneesti.

Heti tuli tehokas olo jo pelkän listan tekemisestä.