 |
| (Ai että, miten mieltä lämmittää tuo ihana räntäpyryinen talvimaisema. Ai että.) |
Lapsena joissain esineissä oli erityistä hohtoa. Niiden hienous ei välttämättä liittynyt esineen arvoon aikuisten silmissä, mutta lapselle ne olivat ihaninta ikinä. Omassa lapsuudessani yksi tällainen taikaesine oli mummun korurasia. Sen oli pappa tehnyt, ja sen sisällä oli valikoima mummun koruja, joita siskon kanssa pikkutyttöjen hartaudella kävimme läpi. Eikä siinä ollut väliä, oliko koru muovia vai kultaa, meille jokainen oli yhtä hieno.
Pari kuukautta sitten rakkaan mummuni elämä päättyi. Nyt papan tekemä korurasia on minun makuuhuoneeni ikkunalaudalla. Sinne pääsee oma korukokoelmani, jota ehkä jonkin ajan päästä käymme läpi samanlaisella hartaudella erään pienen neitokaisen kanssa. Toivotaan, että taika on tallella.
Oi mä tiedän tuon taian! Mäkin ihastelin pienenä mummani korurasian sisältöä, parhaita olivat pari isoa rintakorua. Toinen niistä oli jonkinlaista keramiikkaa, ruskea ja sileä, siitä tuli mieleen ihan suklaa. Ehkä siinä se viehätys juuri olikin. :) Mummani kuoli kolme vuotta sitten, mutta sen korurasian sisällön muistan vieläkin. Nyt osa niistä koruista roikkuu omassa korutelineessäni ja lämmittävät mieltä aina kun näen ne, vaikka harvemmin niitä tulee käytettyä.
VastaaPoistaOsanotot mummusi poismenosta. <3 Sä voit olla onnellinen, että mummusi ehti näkemään lapsesi.
Elina
Hauskaa, miten samanlaiset muistot meillä on. :) Mäkin muistan elävästi myös monta niistä rasian koruista - yksi niistä meni perinnöksi isosiskolle.
PoistaJa kiitos kovasti osanotosta! Tuo on ollut yksi niistä asioista, joista olen ollut onnellinen: että mummu ehti nähdä Elsan.
Hei Maija! Olisiko sinulla s-postia, johon lähettäisin kysymyksen liittyen Helsingin kirpputoreihin ? :)
VastaaPoistaMoi anonyymi, muhun saat yhteyden meilitse: maija.makeanddo@gmail.com
VastaaPoista