En juuri kirjoita politiikasta sen paremmin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakaan. Vaikka oma paikkani poliittisella kartalla on selvä, olen sen verran sovinnollinen ihminen, että tiukkojen mielipiteiden tykittäminen on minulle vaikeaa.
Siksi myös vaalien loppupuinti on tuntunut hämmentävältä. Aika monesti Facebook-feediä selatessani olen ajatellut, että rauhoittukaa nyt, hyvät ihmiset.
Vaikka vaalitulos omastakin näkökulmastani oli masentava (vihreiden lisäpaikkoja ja nuorten naisedustajien nousua lukuun ottamatta), silti minun on vaikea ymmärtää, minkälaiseen raivoon moni niin sanotussa punasinivihreässä kuplassa elävä on itsensä lietsonut. Se tuntuu ahdistavalta ja ylimieliseltä. Mitä se ketään auttaa, että uhkailee muuttavansa pois Suomesta vaalitulosta pakoon? Onko se oikeasti ylpeilynaihe, ettei tunne yhtään persujen äänestäjää?
Demokratia on siitä jännä juttu, että siinä toholammilainen mielipide on yhtä arvokas kuin punavuorelainenkin. Tykkäsin siitä tai en, tämä maa on yhtä lailla kuusikymppisten kepulaisäijien kuin minunkin. Meidän kaikkien täytyy toisiamme sietää ja meiltä kaikilta löytyy myös yhteisiä etuja. Vastenmielisiä ihmisiä ja vaarallisia näkemyksiä mahtuu joka ihmisryhmään, mutta silti suurin osa persujen äänestäjistäkin lienee ihan tavallisia ihmisiä.
Tällainen(kin) on Suomi. Eikä se muutu miksikään ainakaan sillä, että eri tavalla ajattelevat demonisoidaan eikä näiden lähtökohtia edes yritetä ymmärtää. Hyvää politiikkaa tehdään avoimin mielin väittelemällä, kuuntelemalla ja vittuuntumalla.
Ja kun tarpeeksi moni vittuuntuu – no, siitäpä se muutos taas syntyy.
(Ensi kerralla palaan vaarattomien käsityö- ja sisustusaiheiden pariin. Eiköhän tämä täyttänyt blogin politiikkakiintiön seuraavaksi neljäksi vuodeksi.)
Mua häiritsee niissä maastamuuttokommenteissa eniten se, että niitä lukiessaan voi olla ihan varma, ettei kyseinen henkilö ole todellakaan lähdössä mihinkään. Miksi uhkailla asialla, jota ei kuitenkaan edes harkitse toteuttavansa? Menee vähän samaan kastiin kuin tyypit, jotka valittavat Suomen talvesta, sääntelykulttuurista ja vähän kaikesta, mutteivät kuitenkaan ole muuttamassa mihinkään. Niin asiasta tulee vaan turhaa valitusta, jonka voisi ilmaista myös yksinkertaisemmin ihan vaan sanoen, että muut ovat tyhmiä yhyy.
VastaaPoistaTalvesta valittaminen, aargh, mun inhokki numero yksi! :D
PoistaJa ehkä tässä asiassakin eniten toivoisin, että ihmiset kanavoisivat sen valituksensa jotenkin rakentavasti eli vaikka menisivät mukaan politiikkaan ja oikeasti yrittäisivät jotenkin vaikuttaa. Tai ainakin pohtia, että miksi näin nyt on ja että miksi se oma aatemaailma ei tavoita isoa osaa kansalaisista. Suomesta muuttaminen olis pelkkää rintamakarkuruutta.
Hyvä Maija. Pohjanmaan lakeuksilla kasvaa avarakatseisia naisia, joilla on viisaita mielipiteitä. Äitees Seinäjoelta on tismalleen samaa mieltä täs nimenomaases asias.
VastaaPoistaKiitos äiree, arvelinkin että sä komppaat mua tässä! :)
PoistaHyvin kirjoitettu! Olen ollut itsekin hieman ahdistunut kuplista ja median kärjistyksistä. Maakunnissakin äänestään punavihreästi, omasta vaalipiiristäni pääsi pitkästä aikaa vihreä ehdokas eduskuntaan. iso voitto, joka ei ole itsestäänselvyys.
VastaaPoistaÄäripäitä näyttää olevan molemmissa kuplissa. Saa olla eri mieltä, mutta pitää edes yrittää ymmärtää toista puolta.
Kiitos! Luulisin, että aika moni meistä lopulta elää jossain siellä niiden kuplien välissä.
PoistaHienoa pohdintaa, hyvä kirjoitus. Kiteytit hyvin miunkii ajatukset! Hyvä sie!
VastaaPoistaKiitos Anna! :) Teki hyvää itsellekin kiteyttää se oma epämääräinen ärsytys jollain tapaa.
PoistaSatunnainen politikointi on selvästi toivottua! :)
VastaaPoistaHahaa, pidetään mielessä! ;) Satunnainen mikä tahansa kirjoittelu olisi paikallaan, harmittaa etten muka jotenkin ehdi postailla tämän useammin. Tsemppaamisen paikka. :)
Poista