sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Teenaisen paluu

Mustavalkoisten kuppien kanssa retrofiilis ei aivan karkaa käsistä.

Joku ehkä muistaa, että olen vannoutunut teenjuoja ja jopa keskitason teehifistelijä. Tai siis olin ennen lapsen saamista: äitiyslomalla muutuin aikataulu- ja jaksamissyistä irtoteeharrastajasta marketin pussiteen lipittäjäksi. Ei ollut aikaa eikä viitseliäisyyttä haudutella teetä huolella tai käydä teekaupoissa.

Nyt teeharrastus on kuitenkin kokemassa uutta tulemista. Pari viikkoa sitten kävin piiiitkästä aikaa Thehuoneella ostoksilla, ja viime viikonlopun Seinäjoen reissulta tarttui mukaan jopa uusi teekannu. Bongasin kannun SPR:n kirppikseltä huikeaan kolmen euron hintaan, ja se osoittautui norjalaiseksi, Egersund-nimisen keramiikkatehtaan tuotteeksi. 

Käsinmaalattu sarja on nimeltään Unique, ja se on suunniteltu ilmeisesti vuonna 1971. Hetken mietin, onko kirkkaankeltainen kannu pikkuisen liian retro meidän huusholliin, mutta sen design oli niin simppeli, että annoin periksi. Kannu on sitä paitsi haudutusominaisuuksiltaan mainio, sillä siinä on nokassa siivilä: silloin teelehdet voi panna suoraan kannuun, ja ne saavat liikkua vedessä vapaasti hautumisen ajan, mikä takaa parhaan mahdollisen makuelämyksen.

Musta on aina hauskaa miettiä, mistä tämäkin kannu on Seinäjoelle päätynyt. Kenties jonkun pohjalaisperheen 1970-luvun automatkalta Pohjois-Norjaan?


2 kommenttia:

  1. Mä siis niin tiedän mistä puhut ton irtoteesiirtymän kohdalla! Mulle kävi ihan sama lapsen synnyttyä. Muistan vieläkin sen hetken, jolloin EHDIN juoda ensimmäistä kertaa taas kupillisen teetä (toki pussiversion). Näin jälkeenpäin mietittynä en kyllä voi mitenkään sanoa, miksi sitä ei silloin ihan vastasyntyneen kanssa muka ehtinyt, eihän se vauva edes tehnyt muuta kuin nukkui :) Nyt olen taas varovasti aloitellut irtoteehommia, mutta kyllä entiseen on silti vielä matkaa. Kannullisen keittäminen itselle on jokseenkin utopistinen ajatus, koska optimaalisin teenjuontiaikani on aamupala, ja silloin ei kyllä totisesti ole aikaa mihinkään hitaaseen nautiskeluun. Mut onneksi voi tehdä aina yksittäisiä kupillisia :) Teekannuna meillä on se Marimekon nykyään kai jo klassikoksi luettava, mutta on kyllä sanottava että oikeastaan himoitsisin jotain, jonka saisi pidettyä tuikulla lämpimänä - ton kanssa tee pitää ryystää aika kiitettävää tahtia tyhjäksi, mikäli aikoo nauttia sen vielä kuumana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis en tosiaan käsitä, mihin se aika silloin meni! Eihän silloin kukaan roikkunut jalassa ja mankunut lukemaan Myyrää! Kummallista. Ja oliskohan toisen lapsen kanssa yhtään erilaista, hmm?

      Kyllä mullakin teekannullisten keittäminen on painottunut viikonloppuihin, koska arki-iltoina en uskalla juoda kuin jotain kofeiinitonta herkkien yöunieni vuoksi. Ja wow, tuollainen tuikkusysteemihän olisi huikea!

      Poista