Päivät äitiyslomalla ovat aika vaihtelevia. Eilen ei ollut niin kivaa: mies oli työmatkalla, enkä ollut melkein kahteen vuorokauteen puhunut kenenkään muun aikuisen kuin kaupan kassan kanssa. Lähdin lenkille vain huomatakseni, että vaunut olivat menneet rikki. Menin puistoon vauvan kanssa, joka kitisi melkein koko ajan (samaan aikaan läheisellä viltillä loikova vauva tutki kiltisti varpaitaan). Hikoilin liioissa vaatteissani, yritin imettää kitisevää vauvaa ja tuntui, että kaikki tuijottivat. (Mulla ei ole mitään päällepantavaa -kriisi on muuten kaksin verroin pahempi silloin, kun vaatekaapista on karsittu pois puolet imetyskelvottomina).
Ja sitten taas tänään: vauva on ollut koko aamun aurinkoinen ja nyt nukkua tuhisee tyytyväisenä vaunuissaan. Minä istun parvekkeella leppeässä kesätuulessa neulomassa. Viikonloppu tulee, mies on kotona ja huomenna mennään korkkaamaan toriaamiaiskausi. Ei paha.
(Parvekkeen sisustus on vielä kesken – siitä lisää myöhemmin – mutta kuvassa näkyy jo yksi ostos, Hayn DLM-pöytä.)
Voi, Maija. Tiedän tismalleen, mistä puhut. Ja hitto, miten nopeasti päivät voivat ottaa uuden suunnan: tästäkin hienosti alkaneesta kehkeytyi lopulta katastrofi. Mutta huomenna taas jotakin muuta. Tai ainakin ylihuomenna. ;-)
VastaaPoistaNäinhän se on. Ja onneksi se hyvä päivä aika nopeasti pyyhkii mielestä ne huonommat - ja hyviä on ehdottomasti huonoja enemmän. Valoa ja iloa Tampereelle!
PoistaVaatteista. Mä olin jotenkin siinä harhaluulossa, että vaaterajoittuneisuus ois pelkästään raskausajan juttu. No hitto ei mulla oo mitään julki-imetykseen sopivia yläosia omasta takaa!
VastaaPoistaNoin niinku muuten meillä on nyt ekat kolme kuukautta luksusarkea, kun mieskin on kotona. Enpä viitsi vielä ajatella lainkaan sitä, että seuraavat neljä kuukautta oonkin sitten maanantaista torstaihin vauvan kanssa yksin...
Joo, niinhän sitä kuvittelisi. Ja ihan samalla tavalla kun nyt ei tee mieli käyttää niitä vaatteita, mitä raskausaikana, luultavasti vuoden päästä inhoan kaikkia näitä imetysrytkyjäni. :)
PoistaIhana pehmeä lasku teillä - ja ne kolme kuukauttahan yleensä on just ne hankalimmat ainakin vauvan itkuisuuden kannalta. Sit kun yh-päivät koittaa, ootte jo paljon helpommilla vesillä.