Se Syöttötuoli

Vauva-arkeen liittyvien varusteiden määrä tuntui itsestäni etukäteen hämmentävältä. Että ihanko totta kaikilla vauvaperheillä on pakko olla nenänniistolaite, kantoreppu ja parvekevaunut? Jos meidän vanhemmat pärjäsivät ilman niitä, niin miksi emme mekin?

Nyt kun takana on viisi kuukautta vauvaeloa, voin todeta, että jos eivät suorastaan pakollisia niin aika elämää helpottavia ne monet varusteet oikeasti ovat. Ensimmäiseen pariin kuukauteen Elsan iltaitkut eivät lakanneet missään muualla kuin kantorepussa, flunssiakin on podettu jo pari ja parvekevaunuissa vauva on nukkunut parhaat päiväunensa. Toki on paljon tarpeetontakin – esimerkiksi vaatteita ehtii jäädä pieneksi enemmän kuin niitä käyttää – mutta varsinkin ensialkuun tuore vanhempi mielellään ottaa käyttöön jokaisen vähänkin arkea sujuvoittavan niksin.

Toinen juttu ovat sitten ne brändit. Kun saa vauvan, oppii aika nopeasti, mitkä ovat Bugaboot*, mitä tarkoittaa lyhenne Pop** ja miksi ainoa oikea valinta on Manduca***. Joten kun syöttötuolia oltiin ostamassa, en jaksanut aiheeseen sen kummemmin perehtyä vaan päädyin The Syöttötuoliin, joka useimmissa perheissä tuntuu olevan. Stokken Tripp Trapp toimii sekä pikkuvauvalla että isommallakin lapsella ja mustana sopii näpsästi meidän keittiön sisustukseen. Artekin klassinen Ben af Schulténin suunnittelema syöttötuoli olisi ollut vielä kauniimpi, mutta se tuntui tästä varo-varo-varovaisesta mutsista turhan huteralta.

Tuossa se nyt tönöttää ja odottaa, että pikkuinen on tarpeeksi iso siihen istumaan. Soseita meillä on maisteltu jo pari viikkoa, ja hyvin uppoaa: bataatti ja päärynä etenkin ovat herkkua.

(*Vaunumerkeistä trendikkäin, **Polarn o Pyret eli iloisenvärisiä ja -kuosisia ruotsalaisia lastenvaatteita, ***pikkuisille ergonomisimmaksi katsottu kantoreppu.)