Vauva täytti puoli vuotta. Aika on kummallinen juttu: nämä kuukaudet ovat kuluneet nopeasti kuin välähdys, vaikka toisaalta jotkut päivät, illat ja yöt ovat tuntuneet pitkiltä kuin ikuisuus.
Puoli vuotta äitinä on opettanut ainakin yhden asian: älä takerru siihen, mitä missäkin ikävaiheessa kuuluisi tapahtua. Älä odota kuin kuuta nousevaa kolmen kuukauden rajapyykkiä, koska silloin itkut vähenevät (eivät ne välttämättä vähene) äläkä kauhistu, jos oma vauvasi ei osaa vielä kääntyä yhteenkään suuntaan vaikka kaverin vauva kääntyy jo kahteen (kaiken ehtii oppia myöhemminkin). Mutta luota sen sijaan siihen, että kaikki ne ovat vain vaiheita ja että this too shall pass.
Ja että ennen kuin huomaatkaan, siitä pienestä, omassa maailmassaan elävästä ameebasta on kasvanut hurmaava pikku ihminen, jolla on huumorintaju, mielihaluja ja kaikenlaisia omia projekteja. Olen usein tavannut kirjoittaa vauvoja saaneiden ystävien onnittelukortteihin tällaista runonpätkää, joka jollain tapaa kuvaa sitä, mikä minusta vanhemmuudessa on parasta:
Samanlaisia ajatuksia on ollut minulla, kohta 7-kuisen äidillä. Ihmeellistä on seurata pienokaisen kehitystä!
VastaaPoistaHurmaavan pitkä tukka on Hällä! :)
Ihmeellistä nimenomaan! Ja kyllä, Elsan tukka on mainio. Sitä oli paljon jo syntyessä mutta kuvittelimme sen tippuvan pois - vaan toisin kävi, lisää on vain tullut. :)
PoistaNyt on kommentoitava kliseisesti eli ai että, miten aika kuluu! Vasta äskenhän me ihasteltiin vauvan saamaa joululahjahaalaria melkeinpä samalla kun te ajelitte taksilla sairaalaan. Ja onpa kyllä ihastuttava kuva sankarista, oikein tulee hymy huulille akuutista flunssasta huolimatta :)
VastaaPoistaNiin ja pensasmustikat aamujogurtissa (tahi -rahkassa, josta opettelen juuri pitämään) on myös täällä parasta juuri nyt :)
Vauva-arjessa aika monet kliseet on osoittautuneet tosiksi. :) ja nyt on pakko vinkata mainiosta tuotteesta nimeltä rahkajogurtti. Ehrman-merkkistä, löytyiskö sieltäkin? Mäkään en rakasta rahkaa mutta tää toimii.
PoistaOih, tuo runonpätkä on ihana ja kyseinen tunne vahvistuu mitä pidemmälle yhteiselo vauvan kanssa etenee.
VastaaPoistaPitää nyt ihan yleistäkin kommenttia heittää sen verran, että minäkin asun vanhassa Hertsikassa ja muutimme tänne juuri ennen vauvan syntymää 11kk sitten. Jossain vaiheessa imetyszombina googlasin Herttoniemen ja äidin ja blogin (ehkä) ja päädyin tänne. On ollut todella hauska lukea täsmälleen samanlaisista ajatuksista Hertsikasta, Itiksestä ja tästä vauvaelämästä ylipäätään. Päiviä on tosiaan monenlaisia. :)
-Äiti, jonka vauva ei ollut puistossa se, joka onnellisesti tutkiskeli varpaitaan.
Onpa hauska kuulla - sekä se, miten olet päätynyt blogiin että se, että kaikkien muidenkaan vauvat eivät ole niitä perustyytyväisiä. (Me ollaan joskus - kaikella rakkaudella - kutsuttu Elsaa perustyytymättömäksi.) :) Ja Hertsika on paras!
Poista