keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Artekin 401 eli olohuoneen uusin asukas


Kuinka usein sitä oikeastaan tapahtuu, että joku tarjoaa sinulle design-huonekalua? Siipan vanhemmilla oli isovanhempien peruina kaksi Artekin 401-nojatuolia, jotka eivät heidän kotiinsa aivan istuneet. Viime viikonloppuna he ystävällisesti roudasivat toisen tuoleista tänne meille, ja se solahti olohuoneen sisustukseen hienosti. Toinenkin tuoli seurannee perässä.

Hullua ajatella, että tuo tuoli on suunniteltu vuonna 1933, ja vuonna 2014 se näyttää edelleen aivan modernilta. Go Alvar!


Muuten mua jotenkin riivaa tuo olohuoneen sisustus. Siitä on vaikea saada harmonista, kun isokokoinen tv ja pakolliset kaiuttimet dominoivat tilaa. Ilman telkkaria en kuitenkaan osaisi elää, vaikka en sitä edes päivittäin avaa, ja siippa puolestaan tahtoo katsoa Valioliigansa kunnon koossa. Bambula-blogissa oli juuri tuskailtu samaa asiaa: ehkäpä varastan sieltä esimerkiksi tuon viherkasvi-idean. Tv-tason päälle tehtävät asetelmat taas ovat yhden kymmenkuisen vandaalin takia toistaiseksi mahdottomuus.

Huomasin muuten, että meidän sohvapöytäkirjallisuus kuvastaa tällä hetkellä kotimme asukkaita aika osuvasti. On mun sisustuslehteä ja kässäkirjaa, siipan Monoclea ja talousopusta ja sen samaisen vandaalin Hei hikkori tikkori (jonka – kuten muutaman muunkin vauvakirjan – osaisin jo lausua ulkoa vaikka unissani.)


2 kommenttia:

  1. Tiedän tuon telkkarin kanssa tuskailun. Meillä ollaan oltu ilman telkkaria jo jokunen vuosi, mutta nykyiseen asuntoomme hankimme videotykin, mikä on ollut tosi hyvä ratkaisu, vaikkakaan ei ihan ilmainen. No en kyllä tiedä mitä isot telkkaritkaan maksaa. Rullattava kangas ja (valkoinen ja langaton) tykki katossa eivät varasta huomiota niin paljon kuin iso telkkari. Katselemme lähinnä Netflixiä, joten emme kaipaa tv-kanavia, mutta tietysti tv-kortin pystyisi tietokoneeseen hankkimaan. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä - minä estetiikan puolesta ja mies hifistelynäkökulmasta. :) Kaiuttimetkin kiinnitimme (no okei, mies kiinnitti) juuri katonrajaan, kun pelkona oli niiden joutuminen yksivuotiaamme terrorisoinnin kohteeksi.

    Meillä on myös tuo samainen Hayn sohvapöytä. Rungon kulmiin (sairaan terävät, vai mitä!) ollaan teipattu tyylikkäät pehmustinmöykyt. :D Olin huomaavinani, että teillä oli jokin elegantimpi ratkaisu. :) Me ollaan myös käännetty tuo pöytälevy ylösalaisin, kun reunat vaikuttivat vähän vähemmän vaarallisilta siten. Tytöllä kun on tapana ravata sohvaa edestakaisin, ja pelkona että se syöksyy sieltä pää edellä pöydänreunaan. Ehkä joskus vielä voimme käyttää pöytää kuten on tarkoitettu...

    Meilläkin oli tuo Hikkori Tikkori lainassa kirjastosta. Ihana kuvitus! Ja joo, nuo lastenkirjojen tekstit tulee aika nopsaan suhteellisen tutuiksi. En malta odottaa, että päästään joskus lukemaan oikeita satuja! Vaikka hyvin todennäköisesti kaipaan tulevien satumaratonien jälkeen nykyisiä minuutissa luettavia kirjoja. :)

    Elina

    VastaaPoista
  2. Meillä tuo telkkari on siipan heiniä, mulle kelpaisi pienempikin mutta hän tahtoo hd-kuvan ja ison ruudun. Ehkä pitää ehdottaa videotykkiä seuraavaksi ratkaisuksi... :)

    Ja tuo sohvapöytä oli kyllä niin järjetön hankinta tän vauvavuoden kannalta. :D Meillä on tarjotinosassa Ikean kulmasuojukset (joita Elsa kiskoo jatkuvasti irti) ja kehikko-osan kulmiin tein pehmikkeet nahkapaloista joiden ympäri kieputin paksua puuvillalankaa. Eli ei niin järin eleganttia täälläkään.

    Ja pitäisikin muuten käydä kirjastossa hakemassa vähän vaihtelua tähän kirjakavalkadiin!

    VastaaPoista