Suloinen Surrur

Jos inspiraatio oli tovi sitten hukassa, niin tästä kirjasta sitä riittää ammennettavaksi koko loppuvuoden (ja vaikka parin seuraavankin) tarpeiksi. Mari Savion ja Kati Rapian kirja Surrur - tee oma marimekkosi on yksinkertaisesti i-ha-na. Vasta ilmestyneessä kirjassa suunvuoron saavat Marimekon suunnittelijat, jotka esittelevät omia käsityöohjeitaan firman kankaista, höystettynä tunnelmakuvilla kunkin kodista. Jos tykkää Marimekosta, väreistä ja kaikesta hassusta, tästä ei voi olla pitämättä. Ohjeita on sekä edistyneille että aloittelijoille: helpoimmissa riittää, että osaa käyttää saksia.

Mieleni tekisi kokeilla ainakin Sami Ruotsalaisen punottua kangaskoria (ylläri!):

...ja Tuula Pöyhösen pallukkarahia:

Mistä tulikin mieleeni: täytyy muistaa käydä katsomassa Designmuseon Marimekkoelämää-näyttely, se on minulta vielä näkemättä. Jospa vaikka viikonloppuna?

Because you're worth it

Arjen luksus on tavallaan aika ärsyttävä ja imelä sanapari. Mutta silti on monia (ihania) asioita, joita ei voi yhtä kätevästi kuvata millään muulla termillä. Tänään sellaisia ovat olleet esimerkiksi...

...kauniisti laskeutuva kauluspaita. Kun työpaikkani noin kuukausi sitten muutti Kampista Vallilaan, ehdin jo surra parhaan työmatka-apajani eli Vapaaseurakunnan kirppiksen menetystä. Hyväksi korvikkeeksi on osoittautunut Mäkelänkadun Emmaus: laaja valikoima ja hinnoittelu kohdallaan. Perjantaina ostin sieltä mustan paidan (2 e), josta tuli välittömästi uusi suosikkini. Silkkiä se ei ole (vaan polyesteria), mutta tuntuu silti supermukavalta päällä, laskeutuu kauniisti ja on laadukasta työtä. Ompeluharrastajana musta on ihana hypistellä huolella tehtyjä saumoja, päärmeitä ja laskoksia.

...samppanjatee. Olen parin viime vuoden aikana hurahtanut hyvään irtoteehen ja etenkin helsinkiläisen Théhuoneen tunnelmaan (ja tuoksuihin). Joku ehkä muistaa, että uudenvuodenlupaukseni oli juoda paljon kuohuviiniä. Alkoholiton sovellus samasta aiheesta on The Champagne, joka sisältää vihreää teetä, kylmäkuivattuja mansikoita, rooman kamomillan valkoisia kukkasia ja mystisen kuuloista shampanjan aromia. Kyllä se kuplivalta maistui. Ja hyvältä.

...ja vielä kirsikkana kakun päällä:
Kasvohoito. Tämä ei tarvinne perusteluja? Minä hullu tykkään jopa siitä tuskallisesta puristeluosuudesta (se tuntuu niin tehokkaalta).

Kauan kaivattu

Koska asuntomme on remontoitu entisestä toimistotilasta, puitteet ovat enemmänkin luovasti sinne päin kuin aivan justiinsa. Keittiön kaappeja ei ole lainkaan, ja normaaleille kattovalaisimille on tasan yksi paikka, sekin eteisessä. Keittiön ja olohuoneen katossa on karmeita loisteputkivalaisimia (joista en haluaisi edes puhua, vaikka tulee niitäkin joinain epätoivon hetkinä käytettyä). Kotimme valaistus on siis erinäisten lattia-, seinä- ja pöytälamppujen varassa, ja koska asumme vuokralla, ei muutosta tilanteeseen (=remonttia) ole suunnitelmissa.

Olen jo pidemmän aikaa kaivannut olohuoneen pöydälle lamppua ompeluprojektejani valaisemaan. Tänään löysin Kauppahuone Kekosta vanhan punaisen pöytälampun, joka oli priimakunnossa ja kustansi 24 euroa. Samalla reissulla vein myös lumikinosten alta paljastuneen pyöräni keväthuoltoon Helsinginkadun Cycle Centeriin. Pyörä oli muuten hämmentävän hyvässä kunnossa: lähes kiilsi puhtauttaan lumihuuhtelun jäljiltä, ainoastaan ketjut olivat ruosteessa. Ihanaa oli suhata taas kuivalla asvaltilla!

On muuten huvittavaa huomata, miten jotkut asiat kotona pysyvät muuttumattomina. Olen säilyttänyt kyniäni tuossa kuvassa näkyvässä mustassa Teema-mukissa vuodesta 1997 asti, jolloin sain sen syntymäpäivälahjaksi pojilta, jotka sittemmin opittiin tuntemaan Extremeduudsoneina. Oi aikoja.

Ei ihan kirsikankukkia

Toivoisin osaavani käyttää rohkeammin rahaa leikkokukkiin - silloin harvoin, kun niistä ostan, tulen niistä ihan järjettömän iloiseksi.

Tänään meidän oli tarkoitus matkustaa Japaniin katsomaan kirsikkapuiden kukkimista. Sen sijaan katselen kotona tulppaaneja maljakossa. Mutta parempi näin - jos ihminen käy kerran elämässään Japanissa, tämä ei liene se paras aika. Korvikkeeksi lähdemme toukokuussa turvallisesti pakettimatkalle Kreikkaan (puolensa siinäkin). Japania ja kirsikankukkia emme silti unohda. Ehkä ensi keväänä sitten.

Lunkia viikonloppua ihmiset! Minun to do -listani huomiselle on lyhykäisyydessään seuraava:
- Siivoa.
- Hae teetäydennystä Thehuoneelta.
- Syö Kotipizzan pitsaa ja pelaa lautapelejä.

Enemmän ja vähemmän tuoretta

Stop the press! Täällä on tänään tehty sellainen radikaali sisustustoimenpide, että on vaihdettu isompiruutuinen mustavalkoinen pöytäliina pienempiruutuiseen mustavalkoiseen pöytäliinaan. Koko asunnon ilme meni tietysti TÄYSIN UUSIKSI. (No, mä nyt en vain voinut vastustaa noita pahamaineisia ruutuja viime viikonloppuna Fidalla. Ja tuleepahan pestyä se vanha liina välillä.)

Musiikki sen sijaan on tuoretta: muutaman päivän kuuntelulla kehtaan kehua sekä Tv-resistorin että Matti Johannes Koivun uusia levyjä. Tänään kuului muutenkin hyviä musiikkiuutisia, kun Flow-festivaalin ensimmäiset esiintyjät julkistettiin. Kanye West, James Blake, Midlake, Hercules & Love Affair ynnä muut, täältä tullaan!

Vieraileva tähti

Pikkusiskoni Laura on välillä vilahtanut blogissani muun muassa uskollisena kirppisseuralaisenani ja ihmisenä, johon puran käsityöintoani. Lauran kirpputoribongaukset ja mekkotuunaukset ansaitsisivat ihan oman bloginsa, mutta sellaisen puuttuessa pyysin häntä esittelemään uusimpia löytöjään täällä minun tontillani. Siis olkaa hyvät, etsradilla tänään vieraileva tähti!

Kiiltävä paita löytyi Karjaan lähetystorilta eurolla. Valosta riippuen sen väri on harmaa tai vihertävä.

"Maija onkin jo kertonut, että meidän perheen kirpparikierroksilla Maija ostaa laukut, isosisko saappaat ja minä mekot. Siksi ei ole yllätys, että kun siipan kanssa lähdimme talvilomapäiväkseni koluamaan Salon ja Karjaan kirpputoreja, kassini täyttyi paidan, laukun ja pienten lasikippojen lisäksi kolmesta mekosta ja yhdestä hameesta.

Kuosillaan 1980-lukuun viittaava viiden euron Marimekko lyheni nilkasta polven ylle. Silkkinauha on oma lisäys.

Idean reissuun saimme stailisti ja kirpputoriekspertti Karin Lindroosin kirpparivinkeistä, jotka on listattu lähimatkailupalvelu Nopsa Travelsin nettisivuille. Lindroosin lista oli erinomainen. Kunniamaininnan saa Salon seudun suurkirppis, joka on nimensä veroinen valtava halli täynnä salolaisten myyntipöytiä – ja takaosassa on lisäksi erillinen tila pelkästään huonekaluille. 

Ruotsalaisten tanssibändien tyyli on pistämätön.

Toinen suosikkimme oli Salon kierrätyskeskus: nuhjuinen, sokkeloinen tila, joka on kirjaimellisesti ahdettu katosta lattiaan. Astiahuoneesta kannoimme kotiin pahvilaatikollisen juomalaseja kolmella eurolla.

Lasikipoista tuli kannettomia korurasioita.

Karjaan parasta antia oli Vindsloppiset, josta siipan matkaan tarttui Tonixin ja Wizexin, näppärästi nimettyjen 1970-luvun ruotsalaisten tanssibändien, tuotantoa, sekä Ruukkikirppis ihanine huonekaluineen. Harmitti, koska a) ei oltu pakettiautolla matkassa ja b) vaikka olisimme olleetkin, ei se 1950-luvun lipasto olisi meille mahtunut.

Kahden euron mustavalkoinen maksihame Salon seudun suurkirppikseltä oli poikkeuksellinen löytö: se istui sellaisenaan, ei tarvinnut tuunata.

Seuraavaksi Nopsan reiteistä voisi kokeilla viikonloppua Fiskarsissa tai ekomatkaa Hankoon."

-Laura

Punainen laukku lähti matkaan Salon Fidasta kolmella eurolla. Tuotemerkissä lukee Fri-laukku Ossi Friman ky.

Parhaat pölynkerääjät

Huomasin kuvaa ottaessani, että Lundia on vähän kallellaan. Hups.

Kirjat ovat aina olleet olennainen osa elämääni. Lapsuuteni kohokohtia olivat ne päivät, kun ajettiin kirjastoon ja sai lainata urheilukassillisen Agatha Christieitä, Tarzaneita ja Nummelan ponitalleja. Ja olihan Alvar Aallon suunnittelema Seinäjoen kaupunginkirjasto myös älyttömän kaunis paikka, vaikka silloin en ehkä osannut sitä tarpeeksi arvostaa.

Tässä kasassa ovat äskettäin luetut kirjat ja ne, jotka odottavat lukemistaan. Viimeksi luin Turkka Hautalan Paluun, seuraavaksi vuorossa on Carol Shieldsin Pikkuseikkoja.

Pidän kirjoista myös sisustuselementtinä (minkä vuoksi on onnellista, etten ole kovin tarkka pölyjen pyyhkimisen suhteen). Saan työni puolesta jonkin verran kirjoja, ja meidän perheessä niitä on ollut tapana ostaa aina joulu- ja synttärilahjoiksi, eli hyllyntäytettä myös kertyy kiitettävää vauhtia.

Asunnossamme on kaksi kirjahyllyä, siipan ja minun vanhempien vanhoja perus-Lundioita, mutta niiden lisäksi kirjoja lojuu epämääräisinä kasoina siellä täällä. Eteisessä odottaa myös yksi kassillinen, jota olen ajatellut tarjota lähidivariin - ei mitään aavistusta, huolivatko ne niitä myyntiin edes ilmaiseksi. Vaikka kulutankin kirjoja ahkerasti, en toisaalta suhtaudu niihin erityisen tunteellisesti: sotken niitä ruokatahroilla, lainailen ja pistän kiertoon, kun olen lukenut.

P.S. Huomasin muuten juuri, että blogi on päässyt kaikessa hiljaisuudessa täyttämään vuoden. Jei! Kivaa on ollut, ja myös motivoivaa: usein käsityö- tai sisustusprojekti valmistuu sutjakammin, kun ajattelen, että olisihan tästä kiva päästä jo kirjoittamaan. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!