tiistai 22. helmikuuta 2011

Juhlan tuntua!


(Tähän kohtaan rumpujen pärinää...) Nyt se nimittäin on valmis: torkkupeitto, jota olen pakertanut viime kesästä asti. Siitä tuli suurin ja hienoin virkkaustyöni ever, etten kutsuisi sitä jopa kokoelmani kruununjalokiveksi (heh).

Toisin kuin useimmissa näkemissäni torkkupeitto-ohjeissa, päätin virkata ruudut yksivärisinä ja tehdä jokaiseen vain valkoisen reunuksen. Pääsyy valintaan taisi olla laiskuus, mutta lopputulos on minusta oikein onnistunut. Kaiken kaikkiaan ruutuja kertyi 238 ja kooksi tuli noin 120x140 cm. Kokosin peittoa osissa pitkin matkaa, mikä oli hyvä valinta: en ehtinyt kyllästyä sen paremmin virkkaamiseen, kokoamiseen kuin lankojen päättelyynkään.


Päivä oli muutenkin mukava: sain nimittäin ihanalta Millalta ensimmäisen blogitunnustukseni. Sen velvoittamana kerron seitsemän asiaa itsestäni.
1. Yritän parhaillaan kasvattaa hiuksiani takaisin luonnolliseen väriinsä (osin hiusvärikemikaalien karttamiseksi, osin pelkästä uteliaisuudesta). Viimeksi kampaajani totesi: no, aika tylsäthän niistä tulee. Jep.

2. Käytän pelottavan paljon rahaa sisustuslehtiin. Tilaan Dekoa ja Divaania, ja ostan säännöllisesti irtonumeroina muun muassa Kodin ja Keittiön, Avotakan, LivingEtc:n ja Elle Interiörin

3. Liityin hiljattain ensimmäistä kertaa elämässäni kuntokeskuksen kuukausijäseneksi. Oli melkein pakko, kun LadyLine avasi keskuksen naapuritaloon. Vaikka karsastan kuntosalien pakkojäsenyyksiä, on pakko myöntää, että liikkuminen on nyt ihanaa ja helppoa. Ja tämä on paljon sanottu ihmiseltä, jonka liikuntanumero oli koko kouluajan seiska.

4. Katson koko ajan vähemmän telkkaria. Esimerkiksi tänään yksinkertaisesti unohdin katsoa Muodin huipulle -avausjakson, jonka aidosti olisin halunnut nähdä. Kanavasurffailulta vapautuneen ajan käytän lähinnä blogisurffailuun.

5. Olen käynyt jokaisessa Provinssirockissa vuodesta 1996 asti. Tänä vuonna putki näyttää uhkaavasti katkeavan, elleivät saa kiinnitettyä sinne EDES YHTÄ kiinnostavaa bändiä.

6. En ymmärrä mitään viineistä (mutta pidän niistä kyllä). Olen juonut tyytyväisenä ravintolassa etikkaista punaviiniä, kunnes tarjoilija on kauhuissaan hakenut puolityhjän lasin kädestäni.

7. Luin hiljattain Riikka Pulkkisen romaanin Totta ja samaistuin vahvasti kohtaan, jossa yksi päähenkilöistä fiilisteli Prismassa shoppailua. Vaikka pienet kivijalkakaupat ovat viehättävä ajatus, saan jonkinlaista perverssiä nautintoa isojen ostoskärryjen työntelystä leveillä käytävillä. Varsinkin kesällä, kun ulkona on helle ja marketissa viileää, ja ollaan ostamassa ruokaa mökkireissua varten.

8 kommenttia:

  1. Tosi hyvännäköinen peitto, pidän tuosta neliöiden yksivärisyydestä! Villalangastako virkkasit?

    VastaaPoista
  2. Se on IHANA! Koskas teet mullekin? :)

    VastaaPoista
  3. Oi kiitos! Villalankaapa hyvinkin, pertsa-perinteistä Seitsemää veljestä. Ja Kaisa, ihan heti en tähän savottaan ryhdy uudestaan - sä kyllä osaat itsekin (ja paremmin).:)

    VastaaPoista
  4. Komee on! Voi että sentään! -Aino

    VastaaPoista
  5. vau, peitosta tuli hieno! tykkään, että on harmoniaa värivalinnoissa.

    ja toivotaan, että provinssiin tulisi joku hyvä pändi, olishan sääli katkaista noin komea putki!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Ellu! :) Ehkä Provinssin väliin jättäminen olisi myös syy mennä ekaa kertaa elämässä Sodankylän elokuvajuhlille. Katsotaan...

    VastaaPoista
  7. On se tosi kaunis tuo sun peitto. Voi olla, että kyselen neuvoa ja yritän tehdä samanlaisen sitten, kun olen eläkkeellä ja rupean työkseni torkkumaan.
    Ja tottahan sä nyt provinssihin tuut. Meillä ei torellakaan oo tapana jättää ihimisten juhulaa välihin. Muistakkin likka nämä äirees sanat.

    VastaaPoista
  8. Kiitos mamma! Ja kyllä se nyt pahasti näyttää siltä, että Provinssi jää väliin - joudut ehkä itse menemään pitämään suvun kunniaa yllä.:)

    VastaaPoista