keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 5: Ruoki sisäistä teiniäsi



Viime vuosien aikana olen lukenut onnellisena läpi Twilight- ja Nälkäpeli-kirjasarjat. Pari vuotta sitten katsoin uudelleen nuoruuteni suosikkisarjan My So-Called Life. Olen sitä mieltä, että aikuiselle ihmiselle tekee välillä hyvää velloa teiniviihteen suurissa tunteissa, ihanassa viattomuudessa ja kaikkivoipuudessa. Muistaa, millainen itse oli joskus (ja olla yhtä aikaa surullinen ja iloinen siitä, ettei enää ole).

En usko, että minkään tv-sarjan kohtaus tulee koskaan liikuttamaan minua yhtä paljon kuin tämä videoklippi, jossa Buffalo Tom laulaa taustalla ja  Jordan ottaa Angelaa kädestä. Niin se vain on.

3 kommenttia:

  1. Voih, mä olen täysin unohtanut tämän sarjan. Kiitos muistuksesta!

    VastaaPoista
  2. Iiiih! Ja vielä Buffalo Tom! Twilightit ja Nälkäpelit on jääneet multa väliin, mutta tälle mä lämpenen aina, aina vaan. Sanoinko jo: iiiiih!

    VastaaPoista
  3. Olkaa hyvät! Tää on kyllä parasta ikinä. Ja voin luvata, että sarja ei ole kärsinyt vuosien aikana yhtään. (Ja nyt siitä löytää ihan uusia aikuistasoja niiden vanhempien stooreista. Hämmentävää.)

    VastaaPoista