sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kaurakauluri

Ei ehkä talven tyylikkäin mutta luultavasti mukavin asuste.
Kuvassa on viime viikkojen suosikkiseuralaiseni: lämmitettävä kauratyyny. Ompelin sen alun perin joululahjaksi kipeistä niskoista kärsineelle siipalle, mutta itse olen tainnut käyttää tyynyä enemmän. Pakkasilla kroppa tuntuu olevan jatkuvasti pienessä jännityksessä, ja kauratyyny on ihana kietaista jumittavia hartioita lämmittämään.

Ohjeen nappasin netistä sivustolta, joka oli tässä välissä näköjään lakannut toimimasta. Kirjoitetaan se siis tähän:
1. Leikkaa napakasta kankaasta noin 140x25 cm kokoinen pala (mä käytin kirppikseltä löytynyttä tukevaa puuvillakangasta). Taita kaistale pituussuunnassa kahtia oikeat puolet vastakkain ja ompele pitkät sivut kiinni.
2. Käännä pussi oikeinpäin ja ompele siihen "lokeroita", jotta kaura jakaantuu tasaisemmin: ompele ensin kankaat yhteen keskeltä pituussuunnassa niin, että päihin jaa nelisen senttiä tilaa, sen jälkeen poikittaissuunnassa kolmesta kohtaa tasaisin välein.
3. Valuta pussiin noin 1,3 kg kauranjyviä (löytyy esimerkiksi markettien linnunruokaosastolta). Ompele täyttöaukko kiinni käsin pienillä pistoilla.
4. Lämmitä tyynyä mikrossa täydellä teholla pari minuuttia. Laita harteille, käperry viltin alle ja lue hyvää sisustuslehteä.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Niitä ei vaan voi olla liikaa


Joka naisella lienee heikkoutensa, ja minulla se on laukut. Eivät mitkään prameat (mutta karmeat) designerlaukut tai pienet, sirot ja sinänsä sievät kirjekuorilaukut vaan simppelin kauniit ja kohtuullisen isot (nahka)veskat. Eilen kokoelma karttui Vapaaseurakunnan kirpputorilla tällaisella ihanalla vaaleanruskealla kassilla (2 e). Vetoketjun reunus oli rispaantunut, mikä selitti edullisen hinnan, mutta muuten laukku on täy-del-li-nen.

Kerrottakoon, että samassa koukussa uutukaisen kanssa riippuu parhaillaan kahdeksan laukkua ja muualla asunnossa majailee toinen samanmoinen kokoelma. Ja tähän ei suinkaan ole laskettu mukaan reppuja tai kangaskasseja. Puolustaudun sillä, että noistakin kahdeksasta seitsemän on ostettu kirppareilta tai vintageliikkeistä, ja se ainut uutena hankittukin on kotimaista käsityötä Annansilmät-Aitasta.

Laukkuhylly on se paikka, jonka tarkistan kirppiksillä aina ensimmäisten joukossa. Minulle ja siskoilleni (jotka ovat tavallisinta kirppisseuraani) on muodostunut selkeät bravuurit: isosisko löytää aina parhaat saappaat, pikkusisko mekot ja minä laukut.

Pitäisikö alkaa pitää laukkuvuokraamoa?

tiistai 15. helmikuuta 2011

Lasinkuultavaa


Ohuessa lasissa on jotain vastustamattoman kaunista. Nämä savunharmaat kulhot päätyivät minulle, kun syksyllä tyhjensimme mummani asuntoa, mutta sain ne tuotua Helsinkiin vasta viime Pohjanmaan-reissulla. Kulhojen merkkiä tai suunnittelijaa en tiedä, osaako joku auttaa?

Eksyin tänään myös kirppikselle, mutta siitä lisää myöhemmin... Muuten päivät ovat kuluneet lähinnä pakkasesta selviytyessä - olen päättänyt suhtautua tähän säähän talven viimeisenä taisteluna. Sitä paitsi kevään merkkejä on jo ilmassa ainakin sisätiloissa: viime päivinä on tullut sellainen olo, että pitäisikö nuo talven tunnelmavalot (a.k.a. jouluvalot) vihdoin ottaa alas...?

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hiljais(maalais)eloa

Viikonloppu kului superrauhallisesti siipan vanhempien mummonmökillä. Tehtiin mökkiasioita eli saunottiin, ratkottiin iltapäivälehden sanaristikkoa, katsottiin telkkarista Avaraa luontoa ja mentiin kymmeneltä nukkumaan. Tässä pari tunnelmakuvaa ihanasta mökkeröisestä.

Maalla oli sinistä. Ja hiljaista.
Tällaisessa makuukammarissa ei voi nukkua kuin hyvin.

Kun aamulla heräsimme, pakkasta oli 24 astetta.




Lähinaapurit.
Saunan pukuhuoneessa tuli ikävä kesää.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kaksi kysymysmerkkiä

These shoes are made for walking.
Jatketaan viikonlopun kirppissuman purkamista. Nämä olivat niitä löytöjä, joista en ole vielä ihan varma. Niissä on jotain vinkeää, mutta en silti tiedä, päätyvätkö ne käyttöön vai ikuiselle odotuslistalle.

Ensinnäkin kengät. Ne ovat kummallinen sekoitus pieksuja ja purjehduskenkää, mutta konjakinruskea nahka oli niin kaunista, että tohdin sijoittaa niihin 4,20 euroa. Kenkien merkki on tuttu Vagabond, ne ovat tosi mukavat jalassa ja aivan priimakunnossa. Lapussa lukee Made in Portugal - missähän mahtaa Vagabond kenkänsä nykyään valmistaa?


Toinen epävarmuustekijä on tämä musta nahkasalkku (2 e). Malli on hauska ja koko justiinsa passeli, mutta en ole ihan varma, osaanko käyttää laukkua, jossa ei ole olkahihnaa. Jotain hauskaa virkamiesmäisyyttä siinä kyllä on. Jäämme jännityksellä odottamaan. Ja ai niin, molemmat hankinnat tein SPR:n kirppikseltä Nurmon Hyllykalliolla. Superhyvä ja iso kirpputori.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Homma lähti lapasesta x 2

Kesä, kesä, tule jo!
Vietin viikonlopun kotikonnuillani Seinäjoella, ja ohjelmaan kuului tietysti pakollinen kirpparikierros. Homma meni... no, ehkä vähän höpöksi. Ostin takin, kengät, mekon, laukun ja kangasta. Kierrätyskeskuksessa olisi ollut myös kaksi kivaa sohvaa ja SPR:n kirppiksellä keittiön tuoleja, mutta onneksi säilytin sentään jonkin tolkun. (Viime kesänä Seinäjoen kierrätyskeskuksesta ostettu nojatuolikin odottaa yhä kyytiä Helsinkiin vanhempien varastossa....)

Aloitetaan löytöjen esittely siitä kaikkein parhaasta. Jos taannoisista housuista sain syyn odottaa kevättä, tämä on ehkä se syy odottaa kesää. Kierrätyskeskuksesta löytyi ihana Vuokon mekko käsittämättömän halpaan 3,50 euron hintaan (ja tämä oli vielä sitä puljun kalliimpaa mallistoa). Lyhensin ja kavensin mekkoa hieman, ja nyt haaveilen, kuinka tepastelen se päälläni helteisessä Helsingissä. Ah.

Pidän erityisesti mekon kuosista, joka näyttää mustetahroilta ja sekalaisilta raapustuksilta.
Samalla reissulla neuloin myös nämä fuksianpunaiset lapaset ystävälleni. Lankana Seitsemän veljestä (sitä nyt vaan saa niin kätevästi tuosta naapurin Sokokselta) ja neule helppoa helmineuletta tähän tyyliin:
oo nn oo nn oo
oo nn oo nn oo
nn oo nn oo nn
nn oo nn oo nn

tiistai 1. helmikuuta 2011

...ja mittatilaushuivi.

Taustalla näkyvä päheä tapetti löytyy siskon kommuunin eteisesta.
Pikkusiskoni toivoi itselleen harmaata baktus-huivia, samanlaista kuin oma musta versioni. Tässäpä tämä.

Olen ollut omaan baktukseeni älyttömän tyytyväinen, vaikka neuloinkin sen viime keväänä vähän sellaisena välityönä. Niinpä vaan kävi, että tänä talvena en ole muuta huivia käyttänytkään - se nimittäin sopi erinomaisesti yksiin harmaan talvitakkini kanssa.

Baktus on tosi kiva ja helppo neuloa: suosittelen lämpimästi jokaiselle aloittelevammallekin neulojalle. Idea menee yksinkertaisuudessaan niin, että joka neljäs kerros lisätään toisessa reunassa yksi silmukka, kunnes huivi on puolet halutusta leveydestä, ja sitten aletaan kaventaa samassa reunassa, jälleen yksi silmukka joka neljäs kerros. Tarkempi ohje löytyy täältä.