keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ravintola Zorbaksesta, päivää!

Kukkateline löytyi kympillä tamperelaisesta Kätkö Vintagesta. Ihana liike: alakerran huonekaluosastolta olisin voinut ostaa about kaiken, ellei budjetti panisi vastaan.

Sisustaminen on meidän taloudessa selkeästi minun harrastukseni. Siipallakin on kyllä mielipiteitä – jos niitä muistan kysellä – mutta useimmiten kodin hankinnat ja tuunaukset ovat meikäläisen projekteja. Makumme menevät onneksi suht hyvin yksiin, vaikka siippa pitää selkeästi minimalistisemmasta tyylistä kuin minä. (Jos kukaan ei toppuuttelisi, täyttäisin kodin aika nopeasti kynttilänjaloilla, lampuillla, tyynyillä, vilteillä ja koriste-esineillä.)

Vuosien yhteiselosta huolimatta välillä tulee myös pieniä ristiriitatilanteita, kun jokin mun mielestäni aivan mahtava esine ei toisen makuun uppoakaan. Pari viikkoa sitten Tampereen-reissulla kävin ensimmäistä kertaa Tammelan torin laidalla Kätkö Vintage -liikkeessä, josta ostin pienen sievän 1950-luvun henkisen kukkatelineen.

Helsinkiin päästyämme hankin telineeseen roikkuvan muratin ja mallailin sitä paraatipaikalle olohuoneen seinälle. Asuinkumppanin kommentti: "Ihan kuin oltais jossain kreikkalaisessa ravintolassa." Hmmm. Musta kukkateline muratteineen on edelleen MAAILMAN KAUNEIN, mutta taivuin sijoittamaan sen lopulta vähän vähemmän kriittiselle paikalle lapsen huoneeseen.

Tähän asti olen saanut kaikki elämäni muratit hengiltä, mutta jostain syystä lankean tähän kasviin aina uudestaan. Hoitovinkkejä otetaan vastaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti