Vapun munkkitalkoot ja paras perunasalaatti

Munkkitalkoissa vuosimallia 2011.

Helsinkiläiset vappuperinteet ovat aina menneet multa vähän ohi. Ullanlinnassa olen ollut tasan yhtenä vappuna, vappulounas jää joka vuosi varaamatta, vappupuheet kuulematta ja Vallilan vapputanssien tenhokin on alkanut hiipua. Ylioppilaslakkiani en ole käyttänyt sitten lakkiaiskevään 1999.

Yksi perinne on kuitenkin pysynyt: kavereiden kanssa olemme jo opiskeluajoista eli about kymmenen vuoden ajan aloittaneet vappuaattomme munkinleipomistalkoilla. Konseptiin kuuluuvat myös syöminen, skumpan juominen ja työväenlaulujen kuuntelu. Huomenna perinne jatkuu täällä meillä – vauvallisille helpoin tapa juhlia, kun jossain vaiheessa iltaa natiainen (toivottavasti) saadaan unille omaan sänkyynsä ja iltaa voidaan jatkaa aikuisvoimin.

Vapun kunniaksi panen jakoon myös suosikki-perunasalaattini ohjeen, jota huomiseksi aion kokkailla. Resepti on peräisin Tampereen-ajoilta eräältä Anulta – kiitos vielä!

Perunasalaaatti

1 kg pieniä perunoita

1 punasipuli

1 omena

1 purkki vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja TAI kapriksia (maun mukaan – itse inhoan oliiveja ja siksi tein ohjeesta oman kaprissovellukseni)

Kastike:

2 prk kermaviiliä

1 pussi Aurajuusto-murua

2 rkl sinappia

2 rkl lime-mehua

sokeria

mustapippuria

paljon ruohosipulia

Keitä ja pilko perunat. Pilko omena ja punasipuli. Sekoita kastikeainekset ja sitten vaan kaikki sörsseliksi isoon kulhoon.

Iloista vappua ihmiset!

Onnellinen herttoniemeläinen (eli ilmainen lähiömainos)

Kuvat ovat kännykkäräpsyjä päivän vaunulenkiltä luonnonsuojelualueelta, joka alkaa melkein meidän takapihalta.

Vuosi sitten matkasimme Kalliosta metrolla tsekkaamaan Herttoniemen pihakirppiksen tarjontaa. Käppäilimme ympäri lähiötä, ihastelimme symppistä kirppistunnelmaa ja mietimme, että onhan tämä aika mukavaa seutua. Jos vaikka niitä lapsiakin joskus tulisi.

Tietämättämme pieni salamatkustaja oli jo asettunut mahaani, ja paria kuukautta myöhemmin meistä oli melkein vahingossa tullut herttoniemeläisiä omistusasujia. Syksyllä kannettiin muuttolaatikot vastarempattuun kotiin.

Reilut puoli vuotta myöhemmin voin sanoa olevani tyytyväinen herttoniemeläinen (tai hertsigalainen sanoisi kai natiivi). Vaikka äitiysloman klaustrofobisimpina päivinä – niitäkin on toki ollut – on hiljaisessa lähiössä joskus kaivanut sitä kantakaupungissa asumisen tunnetta, että heti oven avattuaan on keskellä elämää, huomaan päivä päivältä arvostavani enemmän myös linnunlaulua, rauhallisuutta ja vehreyttä. Tämä on oiva paikka asua, jos tykkää 50-luvun arkkitehtuurista ja siitä, että metsä alkaa melkein takapihalta.

Herttoniemessä on mahtavaa yhteisöllisyytä: Herttoniemen äitien Facebook-ryhmässä myydään kämpät, haukutaan kaavoitus ja löydetään hukkuneet lapaset, ja ensi kesänä mekin saamme pöytäämme kasviksia Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolta.

On myös hauskaa asua paikassa, jossa vähän isomman natiaisen uskaltaa päästää yksin leikkipuistoon ja jossa ylipäätään on paljon samassa elämäntilanteessa olevia (viiden minuutin matkalla K-market Herttaan vastaan tulee yleensä vähintään kahdet lastenvaunut).

Ihania kärryttelymaastoja täällä myös riittää, alkaen Kivinokan sopivasti virttyneestä kesämajakylästä ja päättyen Kulosaaren hulppeisiin lähetystöhuviloihin. Ja sitten kun kantakaupungin kaipuu käy ylivoimaiseksi, metrolla pääsee Kallioon kymmenessä minuutissa.

Niin ja se pihakirppis, sekin on tosi kiva tapahtuma – ja ohjelmassa taas ensi sunnuntaina 27.4. Tulkaa tänne, tulkaa!

(No okei, on Herttoniemessä vaunujen kanssa liikkuvalle turhan mäkistä. Metroaseman seutu on ruma. Ja kyllä vituttaa, kun – esimerkiksi tänään – nuo ohi lentävät pienkoneet herättävät vauvan JUST, kun se on nukahtanut parvekkeelle päiväunille.

Toisaalta on se parveke. Voiton puolelle jäädään, kirkkaasti.)

Minä sydän ostoskeskukset

Aluksi roikotin vaunujen edessä sitä perinteistä puklurättiä, kunnes sain aikaiseksi ostettua kirppikseltä tuon huivin.

Sitä piti vain tulla sanomaan, että ai että mä nykyään rakastan ostoskeskuksia. Että on sellaisia paikkoja, joissa ovet avautuu itsekseen ja joka paikassa on tilaa rullailla lastenvaunujen kanssa. Kun on kerran yrittänyt mennä sisään erääseen nimeltä mainitsemattomaan punavuorelaiseen sisustusliikkeeseen (okei, se oli Peroba), jossa myyjät katselee kuin halpaa makkaraa eikä tee elettäkään auttaakseen oviaukossa vaunujen kanssa kamppailevaa, tulee äkkiä ikävä Itikseen. Siellä saa samalla reissulla ostettua langat, pähkinät, ekoaurinkorasvat ja syötyä sushilounasta.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Me hypätään kohta Elsan kanssa junaan ja matkataan kohti Tamperetta ja Seinäjokea.

Käytännöllinen kypärämyssy x 2

Kuvassa myssyversio numero yksi, kuvattuna noin pari kuukautta sitten – hui, kuinka pikku malli onkaan siitä kasvanut!

Jo vuosikausia olen neulonut lähipiirin vauvoille vaikka sun mitä, mutta vasta viime kuukaudet oman natiaisen kanssa ovat opettaneet, mitkä vauvojen neuleista oikeasti ovat käytännöllisimpiä. Esimerkiksi sitä viime kesänä tekemääni harmaata neuletakkia Elsa on käyttänyt ehkä kaksi kertaa – noin pieni yksinkertaisesti on helpoin pukea trikoovaatteisiin, koska niitä ollaan kumminkin jatkuvasti vaihtamassa joko kakka- tai pukluvahinkojen takia. Ja julkisilla paikoilla vauva yleensä nukkuu vaunuissa, eli neuletakkia ei tule käytettyä edes edustusmielessä... Sen sijaan villasukista on talvivauvalla ollut paljonkin iloa, ja ahkerassa käytössä meillä on ollut myös äitini tekemä kypärämyssy.

Kypärämyssyn päätin siksi neuloa myös pari viikkoa sitten syntyneelle ystävän vauvalle. Kokoasioissa en ole näköjään vieläkään mikään ammattilainen: yritin neuloa myssystä sopivan ensi syksylle ja talvelle, koska kevätvauva ei sitä kohta enää tarvitsisi. Samana aamuna, kun ystävän lapsivedet menivät, sovitin myssyä Elsalle ja totesin, että se ei mitenkään tule mahtumaan puolivuotiaalle ensi syksynä – siispä apinan raivolla neulomaan uutta myssyä. Se ehti onneksi sopivasti valmiiksi ensivisiitille, ja sille pienemmällekin versiolle löytynee käyttöä, sillä kesällä Elsa saa myös uuden pikku serkun.

Vauvavärit pyh, sanoo Elsa harmaissaan.

Myssyn ohjeen poimin täältä Novitan sivuilta. Lankana mulla oli ihanan pehmoinen Drops Baby Merino, ja isompaan kokoon kasvatin ohjetta hieman: silmukoita oli 46 ja toistin kerroksia yhteensä 22 ja 11 kertaa. Pidetään peukkuja, että myssy numero kaksi on sopiva – ei minkäänlaista tatsia asiasta edelleenkään...

Elämäni aakkoset

D niin kuin design: keittiöön ostin Alvar Aallon lampun viime syksyn designmyyjäisistä Kaapelitehtaalta.

Viime aikoina monet bloggaajat ovat listanneet elämänsä aakkosia. Koska olen aina tykännyt tästä juttusarjasta Gloriassa (ja aina sitä lukiessani miettinyt omiakin aakkosiani), oli munkin tietty tartuttava toimeen. Kas tässä, meikäläisen elämä aakkosina:

A =Aamut. Vaikka nahkaisen herätyskelloni kiljahtelu välillä kirpaisee, on mahtavaa aloittaa päivä varhain. Tykkään myös syödä hyvin aamulla – hyvän hotellin mitta on sen aamiaisbuffa.

B=Brunssit. Katso edellinen. Nykyisin myös oiva tapa nähdä ystäviä, kun iltamenoihin vauvan kanssa harvemmin ehtii.

C=Cava. Olen yhä naurettavan iloinen siitä, että yhdeksän kuukauden raittiuden jälkeen saan juoda kuoharilasillisen tai pullon kuivaa ranskalaista omenasiideriä.

D=Design. Ihailen kaunista muotoilua ja haaveilen erinäisistä design-klassikoista. En halua ajatella, että ne ovat minulle statussymboleita, mutta ehkä vähän sitäkin. Mieluummin silti päden tuolilla kuin katumaasturilla.

E=Elsa. Silmät sikkaralla hymyilevä vauvanpullukka, jota rakastan päivä päivältä enemmän. Teki minusta äidin ja meistä perheen.

Hei pikkutyyppi, olet mainiointa maailmassa.

F=Festarit. Ei kesää ilman festareita sitten vuoden 1996. Tänä vuonna aion nähdä ainakin M.I.A:n Provinssissa ja viedä vauva-asusteeni Flow'n sunnuntaihin.

G=Gruusialainen kaalipata. Kaikkein eniten tykkään kokata simppeleitä uuniruokia. Vaikka rakastan hyvää ruokaa, en ota ruuanlaitosta paineita: jos ei jaksa kokata, iltaruuaksi riittää voileipä tai kaurapuuro, ja syön ihan hyvällä mielellä myös eineshernaria.

H=Hedelmät. Popsin niitä monta päivässä, vähän sesongin mukaan. Kesässä parasta ei ole vain kotimaisten marjojen vaan myös nektariinien sesonki.

I=Indie. Jos musiikilla on tämä etuliite, yleensä tykkään siitä.

J=Järki. Kun asteikolla tunne–järki mitataan, olen selvästi enemmän järki-ihmisiä.

K=Kirjat. Olen aina lukenut – välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta sellaista tilannetta ei ole eikä tule, etteikö minulla olisi jokin kirja kesken.

L=Liikunta. Mielen rauhoittaja ja kropan vetreyttäjä, jonka mahtavuuden oivalsin vasta lähempänä kolmeakymppiä. Ennen pidin jumppa-sanan käyttäjiä rasittavina, nyt viljelen sitä itse surutta. Entistä tärkeämpää omaa tekemistä vauva-arjessa.

M=Matkustaminen. En ole mikään sankarireppureissaaja: lomalla arvostan stressittömyyttä ja rauhaa. Kaupunki ja ranta, molemmat käyvät.

N=Neulominen. Tämä lienee aika obvious. Rakas harrastukseni, ellei rakkain.

O=Oleskelu. Asia, jossa minulla olisi petrattavaa ja johon äitiyslomalla yritän oppia: että aina ei tarvisi puuhailla ja suorittaa, vaan muistaisi myös pötköttää rauhassa lattialla kujertavan vauvan kanssa.

P=Pohjanmaa. Kotiseutu, jossa en enää voisi kuvitella asuvani mutta jossa on aina yhtä ihana käydä (ja entistä ihanampi nyt, kun siellä odottaa innokas lastenvahtitiimi). Kirppismekkani.

Q=Q-teatteri. En ole mikään alan harrastaja, mutta nautin kyllä hyvin näytellystä ja kirjoitetusta teatterista. Viime vuosien parhaita teatterikokemuksia on ollut Q-teatterin Häiriötekijä. Seuraavaksi haluaisin nähdä heidän kehutun Kaspar Hauserinsa.

R=Ravintolat. Ulkona syöminen on ihanaa, ja äitiysloman luksusta ovat pitkät citylounaat – mielessä kytee postaus Helsingin vaunuystävällisistä ruokapaikoista.

S=Sosiaalisuus. Näen läheisimpiä ystäviäni ja kahta siskoani monta kertaa viikossa, enkä osaisi muuten olla. Tykkään kutsua ihmisiä kylään ja emännöidä.

Emännöinti on kivaa, kun tarjoilusta ei ota liikaa paineita. Viime viikolla meillä kävi vauvavieraita, ja äidit herkuttelivat simppelisti lohileivillä.

T=Tee. Lipitän sitä muutaman kupin päivässä: mustaa, vihreää, valkoista, rooibosta, aina tilanteen mukaan.

U=Uskaltaminen. Tässä asiassa toivoisin kehittyväni. Olen vähän arkajalka, joka helposti jää toistamaan tuttuja rutiineja.

V=Viherpiiperrys. En ole mikään leostranius, mutta pyrin elämään ekologisesti. Käytän vihreää sähköä, rajoitan lentomatkailuani, syön kasvispainotteisesti ja kierrätän. Toisaalta elän liian väljissä neliöissä enkä edelleenkään ole saanut siirryttyä niihin kestovaippoihin.

W=The Wire, joka saakoon tässä edustaa kaikkia hyviä tv-sarjoja: Game of Thrones, Girls, Downton Abbey, True Detective... Ihania ne ovat etenkin siksi, että elokuville ei nykyään kauheasti riitä aikaa. Yhden tv-sarjan jakson jaksaa katsoa juuri sopivasti sen jälkeen, kun vauva on saatu nukkumaan.

X=Sukupolvi, johon melkein kuulun. Me vuonna 1980 syntyneet olemme tässä sukupolviasiassa vähän väliinputoajia: joskus meidät määritellän X:ään, joskus Y:hyn. Mutta olen minäkin Reality Bitesini katsonut ja Nirvanani kuunnellut.

Y=Ystävällisyys. En ymmärrä ihmisiä, jotka purkavat huonon tuulensa muihin. Vaikka kuinka vituttaisi (pardon my french), yritän olla ihmisille kiltti. Raivostun siitä, jos kiltteyttä pidetään negatiivisena ominaisuutena ja heikkouden merkkinä.

Z=zzz eli uni. Olisihan se ihan kiva vaihteeksi nukkua yksi yö putkeen. Toisaalta olen aina ollut yöheräilijä ja vessassa ravaaja, joten kestän aika helposti ne pari yösyöttöä, jotka Elsa tällä hetkellä vaatii.

Å=Åbo ja Åland. Kaikki sanovat tässä kohtaa aina Ahvenanmaan tai Turun, enkä minäkään muuta keksi. Edustakoon ne kotimaanmatkailua, jonka puolesta liputan.

Ä=Äänestäminen. Kansalaisvelvollisuus, jonka olen tunnollisesti hoitanut jokaisissa elämäni aikana olleissa vaaleissa. En ole mikään yhteiskunta-aktiivi, mutta tiedän kyllä, missä (=vihreästi vasemmalla) seison poliittisella kartalla.

Ö=Öiset inspiraatiot. Usein jokin mieltä vaivaava työasia ratkeaa tai mahtava neuleidea syntyy sinä rauhallisena hetkenä juuri ennen nukahtamista. Usein se on myös aamuun mennessä unohtunut: pitäisi kai pitää muistikirjaa sängyn vieressä.

Kas siinä. Ja tietty haastan kaikki teidätkin listaamaan omat aakkosenne!

Vihreä menninkäinen

En ole ainoa, joka on innostunut neulomaan Elsalle: tämän söötin vihreän asun hänelle teki äitini, joka Elsalle on pohjalaisittain isu. Setti tuli lahjaksi jo synnärille, ja tumppuja, myssyä ja tossuja on käytetty ahkerasti koko talvi, mutta neuletakki ja villahousut alkavat olla sopivankokoiset tuolle pikku sirvanalle vasta nyt.

Joskus muuten huomaa, että ihmiset ajattelevat, että mua varten ei kannata neuloa, koska osaan ja teen niin paljon itsekin. Voi mikä virhe! On pelkästään ihanaa vaihteeksi saada nauttia myös muiden kätten töistä. Aivan kuten varmasti jokainen kokki mielellään syö myös muiden laittamaa ruokaa.

Tänään Elsa sonnustautui vihreään menninkäisasuunsa päikkäreille. Parvekevaunut ovat osoittautuneet varsin hyväksi keksinnöksi: parhaimmillaan pikkutyyppi nukkua posottaa ulkona kolmekin tuntia. Muutenkin nukkumishommat sujuvat meillä nykyään aika hyvin, kun olen alkanut oppia paremmin tulkitsemaan natiaisen väsymyksen merkkejä. Puolitoista tuntia on maksimi, jonka tuo kolmikuinen jaksaa hengata hereillä ja seurustella, sitten täytyy taas päästä unille.