Onnellinen herttoniemeläinen (eli ilmainen lähiömainos)

Kuvat ovat kännykkäräpsyjä päivän vaunulenkiltä luonnonsuojelualueelta, joka alkaa melkein meidän takapihalta.

Vuosi sitten matkasimme Kalliosta metrolla tsekkaamaan Herttoniemen pihakirppiksen tarjontaa. Käppäilimme ympäri lähiötä, ihastelimme symppistä kirppistunnelmaa ja mietimme, että onhan tämä aika mukavaa seutua. Jos vaikka niitä lapsiakin joskus tulisi.

Tietämättämme pieni salamatkustaja oli jo asettunut mahaani, ja paria kuukautta myöhemmin meistä oli melkein vahingossa tullut herttoniemeläisiä omistusasujia. Syksyllä kannettiin muuttolaatikot vastarempattuun kotiin.

Reilut puoli vuotta myöhemmin voin sanoa olevani tyytyväinen herttoniemeläinen (tai hertsigalainen sanoisi kai natiivi). Vaikka äitiysloman klaustrofobisimpina päivinä – niitäkin on toki ollut – on hiljaisessa lähiössä joskus kaivanut sitä kantakaupungissa asumisen tunnetta, että heti oven avattuaan on keskellä elämää, huomaan päivä päivältä arvostavani enemmän myös linnunlaulua, rauhallisuutta ja vehreyttä. Tämä on oiva paikka asua, jos tykkää 50-luvun arkkitehtuurista ja siitä, että metsä alkaa melkein takapihalta.

Herttoniemessä on mahtavaa yhteisöllisyytä: Herttoniemen äitien Facebook-ryhmässä myydään kämpät, haukutaan kaavoitus ja löydetään hukkuneet lapaset, ja ensi kesänä mekin saamme pöytäämme kasviksia Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolta.

On myös hauskaa asua paikassa, jossa vähän isomman natiaisen uskaltaa päästää yksin leikkipuistoon ja jossa ylipäätään on paljon samassa elämäntilanteessa olevia (viiden minuutin matkalla K-market Herttaan vastaan tulee yleensä vähintään kahdet lastenvaunut).

Ihania kärryttelymaastoja täällä myös riittää, alkaen Kivinokan sopivasti virttyneestä kesämajakylästä ja päättyen Kulosaaren hulppeisiin lähetystöhuviloihin. Ja sitten kun kantakaupungin kaipuu käy ylivoimaiseksi, metrolla pääsee Kallioon kymmenessä minuutissa.

Niin ja se pihakirppis, sekin on tosi kiva tapahtuma – ja ohjelmassa taas ensi sunnuntaina 27.4. Tulkaa tänne, tulkaa!

(No okei, on Herttoniemessä vaunujen kanssa liikkuvalle turhan mäkistä. Metroaseman seutu on ruma. Ja kyllä vituttaa, kun – esimerkiksi tänään – nuo ohi lentävät pienkoneet herättävät vauvan JUST, kun se on nukahtanut parvekkeelle päiväunille.

Toisaalta on se parveke. Voiton puolelle jäädään, kirkkaasti.)