perjantai 1. toukokuuta 2015

Neulojan ja heliumpallon vappubileet

(Lapsi rakastaa kissoja. Painokas "miauuu!" on hänen lempi-ilmaisujaan.)

Illan jännitysnäytelmä Herttoniemessä, yleisönä minä ja feikki-Hello Kitty -heliumpallo: riittääkö omista sukistani jäänyt jämäkerä vielä junasukkiin Elsalle? ..rumpujen pärinää... Riitti se!

Näin railakas on vappuillan meno tässä taloudessa. Enkä kaipaa minnekään muualle just nyt.

Multa kesti aika monta vuotta hyväksyä, että enää en vain jaksa bailata. Eilen olin pitkästä aikaa sellaisissa vanhoissa kunnon kotibileissä, joissa oli tupa täynnä tuntematonta porukkaa, volyymit kaakossa ja meininki, josta tiesi, että täällä osa notkuu vielä aamuyöstäkin. Täysin kelpo juhlat siis omassa lajissaan. Mies oli lapsenhoitovuorossa, mulla vapaailta. Silti istuin metrossa kello 23.30.

Pidän yksinkertaisesti liikaa hyvistä yöunista ja krapulattomista aamuista. Jossain vaiheessa iltaa alan aina laskea, että jos nyt vielä juon yhden, huomenna sattuu päähän. Ei sen arvoista. Kamalaa myöntää, mutta mulla ei myöskään ole erityistä hinkua tutustua uusiin ihmisiin, koska niitä nykyisiäkään kivoja en ehdi nähdä tarpeeksi. Ja jotta saa käytyä sen yhden mahtavan keskustelun tuntemattoman tyypin kanssa, joutuu käymään läpi liian monta tyhjänpäiväistä small talk -viritelmää. Ei sen arvoista. Useimmiten päädyn siis juhlissa juttelemaan niiden samojen tyyppien kanssa, joiden kanssa hengaan muutenkin.

Mutta vaikka bileet ja aamuyöhön jatkuvat baari-illat eivät enää ole mun juttu, ulkona on totta kai kiva käydä. Nykyään illan konseptiin vain kuuluu muutama tärkeä tyyppi, hyvää ruokaa ja kolmen alkoholiannoksen maksimi. Brunssit on ihania, ja lounaat, joilla voi ottaa lasillisen skumppaa. Niin ja festarit, siellä jaksan vielä hillua ehkä yhteen asti! Going crazy!

Keski-iän kriisiä ja uutta bailunuoruutta odotellessa. Siihen asti neulon ihan tyytyväisenä kotona.

4 kommenttia:

  1. Kuule ihan sama täällä! Vaikka omalla tontillani juuri kerroinkin kaipaavani niitä railakkaita teekkarivappuja, niin kyllä ne ajat on todellakin ohi ja ihan hyvä niin. En todellakaan jaksa lähteä mihinkään kotibileisiin ja maksimialkoholiannos on ehkä puolitoista tai korkeintaan kaksi lasia viiniä. Ja ihan rehellisesti sanottuna harvassa on ne kerrat, kun sitäkään tekee mieli. Uusiin tyyppeihin tutustun kyllä mielelläni, mutta sekin riippuu kovasti ympäristöstä. Small talk tuntuu usein tosi rasittavalta kun se ei tule mitenkään luonnostaan vaan vaatii kohtuullista vaivannäköä.

    Täällä vappua ei juuri juhlita, joten sinänsä ei voi vertailla Suomeen, mutta tämän talouden meininki tällä hetkellä on seuraava: lapsi sammui jo aikoja sitten, mies lähti pelaamaan korttia ja mä käsittelen valokuvia koneella ja harkitsen vakavasti nukkumaan menoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä asia on sellainen, mikä mulle on ollut vähän vaikea myöntää (koska se tuntuu oman vanhenemisensa tunnustamiselta), mutta oikeasti aivan hyvä näin. Ja kun ei se tosiaankaan tarkoita, että tänne kotiinkaan aikoisin linnouttautua. Vaikka miksei sekin olisi ihan ok. ;)

      Hyvää yötä sitten vaan meille molemmille, täälläkin on nukkumaanmenoaika käsillä! :)

      Poista
  2. Allekirjoitan! 3 on maksimi :) Mut hei mikä lanka? Tosi kiva väri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enne 3 taisi olla etkominimi. ;) Lanka siis Vihreästä vyyhdistä, merkki löytyy aiemmasta sukkapostauksesta.

      Poista