Pientä uutta kotona

Sateisessa kaupunkijuhannuksessa on esimerkiksi se hyvä puoli, että ehtii edistää kaikenlaisia pieniä sisustusprojekteja kotona. Vajaan vuoden asumisen jälkeen kämppä on nimittäin edelleen kaikkea muuta kuin valmis – toisiin kohtiin olen tyytyväinen, toisiin taas en. Mutta yritän olla maltillinen ja fiilistellä asuntoa pikku hiljaa, jotta tulisi tehtyä mahdollisimman vähän turhia hankintoja tai epämääräisiä hätävararatkaisuja (ja siipan mieliksi porattua mahdollisimman vähän turhia reikiä seinään). Tässä kuitenkin jotain pieniä uutuuksia viime ajoilta.

Makuuhuoneeseen sain vihdoin hankittua pitkään mielessä olleen Ikean Botkyrka-hyllyn. Ja nyt sitten kulutan aikaani sommittelemalla sille erilaisia asetelmia kirjoista ja koriste-esineistä. Kirjojen järkkäileminen värisävyittäin on ollut lempijuttujani viime aikoina.

Siippa toi työmatkalta Pariisista tällaiset sievät pahvisäilyttimet, joiden merkki on Papier Tigre. Ne kiinnitettiin keittiön kaapin oveen postia säilömään.

Elsan huoneen seinälle ripustin Ateneumin Tove Jansson -näyttelystä ostetun Pikku Myyn kuvan, keltaiset kehykset löytyivät omista varastoista. Kalusteiden osalta huone on vielä aika vaiheessa: nyt on hyvää aikaa metsästää kirppiksiltä esimerkiksi pientä pöytää ja kivaa lasten sänkyä, kun neiti ei niitä vielä akuutisti tarvitse.

Mokosta ostettu karttajuliste pääsi sekin vanhoihin, omasta takaa löytyneisiin kehyksiin. Se ripustettiin olkkarin radiokaapin päälle, josta punainen kirjoituskonetaulu siirtyi makkariin.

Kylppärin hämärässä otettu kuva on tuhruinen, mutta (tanskalaisesta sisustusputiikista bongattu) idea on se tärkein:  nappasin vanhasta, kauniisti kuvitetusta eläinkirjasta sivun kylppärin kaapin oveen. Ja tietty mäyrän meidän Mäyrätien asukkaiden iloksi.

Neulojan kriisi eli mitä mukaan matkalle

Aloitin pakkaamisen tärkeimmistä: kutimista ja vauvanvaatteista. Taulu on Elsan huoneesta ja sen on maalannut Hanna Mélart.

Tämä on nyt taas näitä ensimmäisen maailman ongelmia, mutta mulle tuottaa aina reissuun lähtiessä päänvaivaa se, mitkä kutimet otan mukaan. Huomenna suuntaamme vauvan kanssa lomailemaan Pohjanmaalle mun vanhempien luo, ja tällä hetkellä kesken oleva, melko suureellinen villapaitaprojektini veisi repussa kohtuuttoman paljon tilaa – etenkin nyt, kun omien vaatteiden lisäksi mukaan täytyy pakata järjetön määrä vauvan tarpeistoa.

Onneksi kaapista löytyi pari kerää Jonnalta saatua tumman sinivihreää Isager Alpaca 2:ta ja siihen mätsääviä jämäkeriä, joista alan tikuta Elsalle neuletakkia syksyksi. Aika monet lapaset ja villasukat olen elämässäni tehnyt tällaisina pieninä "matkavälitöinä".

Sitä paitsi kohta ympärillä häärii kaksi ihmistä, jotka suorastaan vaativat päästä vaunulenkille ja vaipanvaihtoon. Siinä vaiheessa tämä mutsi nostaa jalat pöydälle ja panee puikot laulamaan.

Väriyhdistelmien sommitteleminen jämäkeristä on lempipuuhiani.

Kesähuoneen alku

Hayn Don't Leave Me -pöytä toimii sekä sisä- että ulkokäytössä. Talven tullen se päässee olkkarin sivupöydäksi.

Ensimmäistä kertaa elämässäni asun asunnossa, jossa on parveke. Ja vieläpä varsin mukava sellainen, jota aurinko lämmittää pitkälle iltaan ja josta saa katsella punakylkisiä mäntyjä ja vehreitä lehtipuita.

Parvekkeen sisustus on toistaiseksi syntynyt aika pienellä panostuksella ja make the most of what you've got -mentaliteetillä, eli omilla jämillä ja kirppislöydöillä. Uutena on hankittu ainoastaan matto ja Hayn DLM-pikkupöytä Finnish Design Shopista. Tuolit dyykkasin viime syksynä kotipihan roskiksen vierestä: kuluneet kangaspäällysteet revittiin pois ja vaneri käsiteltiin ulkokalusteille sopivalla lakalla.

Kirppikseltä löytyi muutama saviruukku, ja myös vanha punainen kattila pääsi istutuskäyttöön.

Ja tietty mun oli pakko pikkuisen viherpeukaloida. En tajua puutarhanhoidosta mitään – alkaen siitä, että mihin tarvitaan soraa ja pitääkö ruukun pohjalla aina olla reikiä – joten toistaiseksi viljely on aika pienimuotoista: kukka-amppeli, muutama mansikantaimi ja ruokakaupan yrttejä. Kukkahyllyn virkaa pääsi toimittamaan vanhan asunnon olkkarissa ollut cd-hylly, joka uudessa kodissa kävi tarpeettomaksi, kun päätimme jättää cd:t vintille.

Kukkalaatikko oli edellisten asukkaiden peruja. Jos hyvin käy, kohta napsin tästä mansikat aamupalajugurttiini. Tai ainakin mansikan.

Parveketta voi sisustaa vähän kuin kesämökkiä: niillä kamoilla, jotka eivät kotoa ole löytäneet paikkaansa. Esimerkiksi vaaleanpunaisella Mariskoolilla ja näteillä limupulloilla.

Matto on metritavaraa Etolasta, tykästyin sekä kuosiin että ruohonvihreään väriin.

...mutta lopuksi on pakko tunnustaa, että ihan oikeastihan meidän parveke näyttää vielä tämän kesän tältä: hallitsevin sisustuselementti ovat Emmaljungan upeat ysärivaunut, joissa eräs pikkuneiti vetelee aamupäikkärinsä.

Se Syöttötuoli

Vauva-arkeen liittyvien varusteiden määrä tuntui itsestäni etukäteen hämmentävältä. Että ihanko totta kaikilla vauvaperheillä on pakko olla nenänniistolaite, kantoreppu ja parvekevaunut? Jos meidän vanhemmat pärjäsivät ilman niitä, niin miksi emme mekin?

Nyt kun takana on viisi kuukautta vauvaeloa, voin todeta, että jos eivät suorastaan pakollisia niin aika elämää helpottavia ne monet varusteet oikeasti ovat. Ensimmäiseen pariin kuukauteen Elsan iltaitkut eivät lakanneet missään muualla kuin kantorepussa, flunssiakin on podettu jo pari ja parvekevaunuissa vauva on nukkunut parhaat päiväunensa. Toki on paljon tarpeetontakin – esimerkiksi vaatteita ehtii jäädä pieneksi enemmän kuin niitä käyttää – mutta varsinkin ensialkuun tuore vanhempi mielellään ottaa käyttöön jokaisen vähänkin arkea sujuvoittavan niksin.

Toinen juttu ovat sitten ne brändit. Kun saa vauvan, oppii aika nopeasti, mitkä ovat Bugaboot*, mitä tarkoittaa lyhenne Pop** ja miksi ainoa oikea valinta on Manduca***. Joten kun syöttötuolia oltiin ostamassa, en jaksanut aiheeseen sen kummemmin perehtyä vaan päädyin The Syöttötuoliin, joka useimmissa perheissä tuntuu olevan. Stokken Tripp Trapp toimii sekä pikkuvauvalla että isommallakin lapsella ja mustana sopii näpsästi meidän keittiön sisustukseen. Artekin klassinen Ben af Schulténin suunnittelema syöttötuoli olisi ollut vielä kauniimpi, mutta se tuntui tästä varo-varo-varovaisesta mutsista turhan huteralta.

Tuossa se nyt tönöttää ja odottaa, että pikkuinen on tarpeeksi iso siihen istumaan. Soseita meillä on maisteltu jo pari viikkoa, ja hyvin uppoaa: bataatti ja päärynä etenkin ovat herkkua.

(*Vaunumerkeistä trendikkäin, **Polarn o Pyret eli iloisenvärisiä ja -kuosisia ruotsalaisia lastenvaatteita, ***pikkuisille ergonomisimmaksi katsottu kantoreppu.)

Monenlaisia päiviä

Päivät äitiyslomalla ovat aika vaihtelevia. Eilen ei ollut niin kivaa: mies oli työmatkalla, enkä ollut melkein kahteen vuorokauteen puhunut kenenkään muun aikuisen kuin kaupan kassan kanssa. Lähdin lenkille vain huomatakseni, että vaunut olivat menneet rikki. Menin puistoon vauvan kanssa, joka kitisi melkein koko ajan (samaan aikaan läheisellä viltillä loikova vauva tutki kiltisti varpaitaan). Hikoilin liioissa vaatteissani, yritin imettää kitisevää vauvaa ja tuntui, että kaikki tuijottivat. (Mulla ei ole mitään päällepantavaa -kriisi on muuten kaksin verroin pahempi silloin, kun vaatekaapista on karsittu pois puolet imetyskelvottomina).

Ja sitten taas tänään: vauva on ollut koko aamun aurinkoinen ja nyt nukkua tuhisee tyytyväisenä vaunuissaan. Minä istun parvekkeella leppeässä kesätuulessa neulomassa. Viikonloppu tulee, mies on kotona ja huomenna mennään korkkaamaan toriaamiaiskausi. Ei paha.

(Parvekkeen sisustus on vielä kesken – siitä lisää myöhemmin – mutta kuvassa näkyy jo yksi ostos, Hayn DLM-pöytä.)

Festivo = parasta ryhmissä

Kuva on otettu jo pari viikkoa sitten: nyt ikkunasta näkyy hurjasti vihreämpi maisema. Ihana lähiökesä!

Rumankaunis: se on sana, joka tulee ekana mieleen näistä Festivo-kynttilänjaloista. Muhkuraisia ja röpöliäisiä ja varmaan lapsena minusta ihan kamalia, mutta niin vain maku muuttuu (ja hyvä niin, koska jos lapsuuden maulla vielä mentäisiin, meillä olisi kotona kaikki vaaleansinistä).

Meillä on ollut pitkään ikkunalaudalla muutama minun mummaltani ja vanhemmiltani saatu Festivo, mutta nyt kokoelma kasvoi vielä siipan mummin jäämistöillä. Nämä ovat niitä esineitä, jotka musta näyttävät sitä paremmilta, mitä enemmän niitä on.

Ihania aurinkoisia kesäpäiviä! Mä nautin täysin siemauksin lämmöstä, mutta samalla olen ihan kujalla siitä, mitä tuolle vauvalle pitää pukea päälle? (Tai pikemminkin, mikä on liikaa. Ja tarviiko se jo vettä maidon lisäksi? Saako sille laittaa aurinkorasvaa? Mitä jos se ei suostu käyttämään aurinkolaseja? Uusi vuodenaika, uudet vauvanhoitomurheet.)

Köpiksen-tuliaiset – hampaita odotellessa

Yleensä yritän hillitä shoppailua ja tarpeettoman tavaran ostamista (kirppikset poislukien), mutta reissussa annan itselleni vapaammat kädet. Usein vaatevarastoa tuleekin täydennettyä eniten matkoilla, sillä arkisin kaupoissa notkuminen ei enää vuosiin ole ollut sellaista suosikkiajanvietettä kuin joskus parikymppisenä (silloin lauantai-aamupäivien ohjelmaan kuului Tampereen Koskikeskuksen vaatekauppojen kiertäminen). Ulkomailla ostoksilla käymisessä on vielä hohtoa – onhan se eräänlainen kulttuurielämys sekin.

Kööpenhaminasta mun täytyi tietysti tuoda tuliaisiksi rakastamaani tanskalaista designia. Minulla ja siipalla on kylppärissä hammasmukeina Arne Jacobsenin Design Letters -kirjainmukit, ja nyt Elsakin sai omansa Illums Bolighusin lastenosastolta, pienempänä ja muovisena. Niitä hampaita odotellessa! Keittiöön ostin pari Hayn keittiöpyyhettä – Hayn koko liikkeen olisin voinut tyhjentää, mutta onneksi laukkutilaa oli rajatusti.