Tiedättehän ne
tilanteet, kun joku (valitettavasti yleensä nainen ja valitettavasti joskus myös minä) valittaa
oluttuopin tai kakkupalan ääressä, kuinka ei ole ansainnut sitä? Jotenkin kummallisesti meidän päihimme on
iskostettu ajatus, että kaikki hyvä pitää ennakkoon
ansaita, mikä syömisen kohdalla yleensä tarkoittaa kevyttä keittolounasta tai hikijumppaa.
Niissä
tilanteissa voisin sanoa, että shut the fuck up ja syö se
joulutorttusi. Silloin, kun herkuttelee, herkuista pitää nauttia marisematta. Kalorilaskennat voi halutessaan suorittaa omassa päässään eikä pilata niillä muiden iloa.
Parhaiten tämän summasi eräs ystäväni, jonka elämänviisaus
kuului näin: ”Kalja on niin kuin rakkaus – sitä ei tarvitse
ansaita.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti