Vaaleanpun... ei kun vanha roosa!

Miten kumman erilaiselta näyttääkään väri, kun se saa uuden nimen. En ole koskaan tykännyt vaaleanpunaisesta oikein missään muodossa, mutta kummasti tuokin inhokkiväri alkaa miellyttää silmää, kun siitä tekee harmahtavanvaalean version, jota kutsuu nimellä vanha roosa. Ja ehkä silmän sopeutumista on auttanut sekin, että tällaisia haaleita vaaleanpunaisen sävyjä on viime aikoina näkynyt paljon niin vaatteissa kuin sisustuksessakin.

Tämä roosa tyyny ei tosin tule meille vaan lahjaksi pikkusiskon uuteen kotiin – just sopivan suloinen sisustuselementti sinkkunaiselle Ullanlinnaan. Ohjeen poimin Kerällä-kirjasta, tosin vähän eri kokoisena ja eri langalla. Tämän tyynyn mitat ovat 40x40 cm ja lankana Novitan Hanko. En ollut aikaisemmin kokeillut neuloa tällaisia vaakasilmukoita. Hauska tekniikka ja tyynyihin tosi passeli.

(Kuten kuvista näkyy, myös vanhan Klippan-sohvan tuunausprojekti on jatkunut. Kesällä ostimme siihen uudet jalat, ja muuton yhteydessä musta päällinen vaihtui harmaaseen. Olohuonekin alkaa kohta puoliin olla kuvauskunnossa – siitä lisää lähiaikoina!)

Sneak peek, osa 1: Keittiö

Siipan sukuperintö-Lokki ripustettiin ruokapöydän yläpuolelle. Pinnatuoleja voisi hankkia pöydän ympärille vielä pari lisää.

Kaksi viikkoa takana uudessa kodissa. Paljon on jo löytänyt paikkansa, paljon on vielä löytämättä. Eikä muuttaminen aina ole helppoa tällaiselle kärsimättömälle sisustajalle, joka haluaisi saada jokaisen hyllyn ja taulun seinälle HETI – vaikka tietää, että oikeastaan olisi järkevämpää tunnustella ja fiilistellä ja kokeilla, ennen kuin alkaa porailla reikiä seiniin.

Tässä joka tapauksessa joitain ensiräpsyjä asunnosta. Keittiö alkaa parhaiten löytää muotoaan, vaikka kaapistoille on vielä tehtävä pientä maalailua ja tuunailua. Keittiö yhdistettiin vanhasta keittiöstä ja sen viereisestä työhuoneesta kaatamalla seinä. Lopputulos on ihanan tilava ja valoisa. Itse olen enemmän erillisten huoneiden kuin avokeittiöiden ystävä, mutta tykkään siitä, että keittiössä mahtuu hengaamaan isompikin sakki.

Pätkä vanhaa Lundiaa saa toimittaa avohyllyn virkaa. Siihen kokosin näteimpiä astioita, alle tuli kierrätyspiste pulloille ja lehdille. Saniainen odottaa vielä ripustamista kattoon.

Utensilo löysi tällä kertaa paikkansa keittiöstä. Ikean sivupöytä saatiin siskolta, koska laskutilaa tässä mammuttikeittiössä ei ole liikaa. Oviaukosta näkyy kurkistus olkkariin.

Tykkään myös tästä näkymästä olohuoneesta keittiöön. Parketti on Upofloorin valkomattalakattua yksisauvaista tammiparkettia, ja seinille sudittiin Tikkurilan valkoista maalia sävyssä Jasmiini.

Ja voi että, kyllä mä tykkään monesta muustakin asiasta tässä uudessa kodissa. Esimerkiksi siitä...
...että ikkunoista näkyy taivasta ja mäntyjä.
...että kaikki seinät ja lattiat ovat vaaleita ja puhtaita ja korkkaamattomia.
...että parvekkeella voi lukea kirjaa syysauringon paisteessa.
...että ihan naapurissa asuu sisko perheineen.
...että pihamaalla loikkii aamukasteessa jänis ja puussa kipuaa orava.
...että meillä on oma saunavuoro.

Ja ennen kaikkea tykkään siitä, että vielä on monta sisustusratkaisua tehtävänä. Tänään tein mahtavia löytöjä Design Marketin myyjäisissä, niistä lisää myöhemmin. Kannattaa muuten piipahtaa Kaapelitehtaalla, jos olette kaupungissa. Tapahtuma jatkuu vielä huomiseen.

Hei, hei, Hämeentie!

Näkymä meidän olohuoneesta tänään noin klo 17.45. Lauantaina saapuu muuttoauto, ja siihen asti aika kuluu noita punaisia ystäviä täyttäessä.

Tämä on ollut ihana, epäkäytännöllinen, rakas ja kreisi kämppä. Tuskin enää koskaan tulen asumaan asunnossa, jonka olohuoneessa on discon verran tanssilattiaa. Silti olo on onneksi hyvin vähän haikea: nyt on juurikin sopiva aika aloittaa jotain uutta.

Hämeentie vaikenee, Herttoniemi jatkaa, jahka tästä kaaoksesta selvitään!

Kerässä ja Kerällä

Melkein nolottaa tunnustaa, että vasta viime lauantaina pääsin ensimmäistä kertaa katsastamaan Tamperetta jo yli vuoden sulostuttaneen Kerä-lankakaupan. Piipahdamme kaupungissa aina silloin tällöin siipan vanhempien luona, mutta lankakaupoille en toistaiseksi ole ehtinyt. Ja olihan se Kerä justiinsa niin nätti ja tunnelmallinen ja inspiroiva kuin olin ajatellutkin – etenkin, kun lauantain kunniaksi tupa oli täynnä neulovia naisia. Moista yhteisöä joskus itsekin kaipaan.

Pääasiallisena tarkoituksenani oli kuitenkin käydä ostamassa vanhan työtuttuni ja Kerän toisen omistajan Jonnan uusi käsityökirja Kerällä. Sen lisäksi kiltti emäntä sujautti mukaani myös muutaman kerän lankaa. Näistä syntynee ensi talveksi jotain sekä itselle että pikkutyypille. Kiitos vielä kerran!

Ja se kirja sitten: kaunis ja inspiroiva oli, tietysti. Monet ohjeet olivat sopivan helppoja vasta-alkajalle, mutta mun kaltaiselle kokeneemmallekin neulojalle löytyi ihan uusia tekniikoita ja ideoita. Jonnan neuleiden tyyli on hyvällä tavalla samaan aikaan freesi ja ajaton.

Kokeilulistalleni pääsevät ainakin kahdesta kappaleesta neulottu t-paita ja mummun tyylillä tehdyt hapsulapaset. Ihan ensimmäiseksi aion kuitenkin testata tyynyohjeen, johon neulottiin sileän neuleen lomaan vaakasuoria silmukoita, sillä pikkusisko juuri sopivasti toivoi tyynyä uuteen kotiinsa.

Niin paljon neulottavaa, niin vähän aikaa.

Remonttinäkyjä

Tiedättähän tämän sisustuslehtien ihmistyypin:

"Pimeä ja huonokuntoinen 1970-luvun kerrostaloasunto oli ollut myynnissä jo pitkään. Mikko ja Jaana kuitenkin näkivät asunnon potentiaalin ja ostivat sen pilkkahintaan. Remontti toteutettiin itse: muovimattojen alta löytynyt hyväkuntoinen kalanruotoparketti hiottiin, huonejärjestys pantiin uusiksi ja olohuoneesta puhkaistiin ovi naapuritalon katolle, jonne tehtiin upea kattoterassi. Nyt valo virtaa esteettä pariskunnan vaaleassa, funkkishenkisessä design-kodissa."

Kutsuttakoon tällaista ihmistyyppiä vaikka remonttinäkijöiksi. Kun keväällä etsimme asuntoa, kävimme katsomassa myös joitakin kohtuullisen ankeita murjuja. Minun silmissäni ne pysyivät ankeina murjuina. Remonttinäkijä luultavasti olisi ymmärtänyt niidenkin potentiaalin ja hahmottanut, millaisia ihmeitä saa aikaan valkoisella maalilla ja seiniä kaatamalla.

Siksi on ollut superhelpottavaa ja ilahduttavaa seurata oman remontin etenemistä ja tajuta, että hyvä tulee. Keittiö ja viereinen makkari yhdistettiin, ja tuloksena on just sopivankokoinen, iso ja avara keittiö – kivempi kuin uskalsin toivoakaan. Kun seinät ovat saaneet maalia pintaansa, viimeisetkin pelkoni pimeistä huoneista ovat kaikonneet. Ja kyllä ne turhat ovet kannatti kantaa vintille, ja onneksi päätimme säästää vessan pullonvihreät seinät.

Enää pelottaa lähinnä se, ehtiikö remontti valmiiksi ajoissa. Kahden viikon päästä on muuttoauto varattu ja nykyinen kämppä irtisanottu. Remonttimies kyllä lupasi, että ainakin tavarat pystymme kantamaan silloin sisään. Leikitään sitten vaikka hotellielämää muutama päivä, jos huonosti käy. Pitäkää peukkuja!

Sirkuspeitto, sekä vauvoille että aikuisille

Vauvaneulomusten linjalla jatketaan. Eilen valmistui pikkutyypille vaunupeite, johon hyödynsin muun muassa kahdesta mehiläispesäpiposta jääneitä lankoja. Ainoastaan valkoista ostin kerän verran lisää, muuten peitto syntyi lankalaatikon löydöillä, seiskaveljeksellä ja Abuelita Merino-Silkillä. (Tällainen jämien hyödyntäminen ilahduttaa mua suuresti tämänhetkisessä "karsi/kierrätä/käytä loppuun" -muuttovimmassani).

Peitto syntyi 10x10 cm:n kokoisista neliöistä, jotka neuloin kulmasta kulmaan ainaoikeaa. Ensin värillisellä langalla niin, että aina kerroksen reunassa lisättiin yksi silmukka nostamalla silmukka edelliseltä kerrokselta. Kun sivu oli kymmenen sentin mittainen, vaihdoin valkoiseen lankaan ja aloin kaventaa joka kerroksen alussa yhden silmukan neulomalla 2 s oikein yhteen. Lopuksi tilkut kiinnitettiin toisiinsa virkkaamalla. 

Helppoa kuin heinänteko, ja kulmasta kulmaan neulomisessa on sekin hyvä puoli, että tilkkujen kokoa on helppo hallita. Tilkkuja tuli pidemmälle sivulle kuusi ja lyhyemmälle viisi kerrosta, eli peiton koko on noin 50x60 cm.

Neljävuotias veljentyttöni ihmetteli mustavalkoiset tilkut nähdessään, että "tykkääkö vauva mustasta". Muahhahhaa! Alkuun hän saa luvan tykätä just siitä, mistä äitikin tykkää. 

Tällaisista kolmioista tulee mulle muuten jostain syystä mieleen sirkus. Kutsuttakoon siis peittoa vaikkapa sirkuspeitoksi. 

(Ja teille, joille vauvaneuleet eivät ole tällä hetkellä ajankohtaisia, annettakoon myös aikuissovellus: Tee tilkuista torkkupeitto tai tyyny.)

Pieniä aikaansaannoksia

"Eikös tässä blogissa pitänyt olla niitä käsitöitä?" on joku saattanut viime aikoina ihmetellä.

Pitihän siinä. Käsityöhiljaisuuteen on ollut parikin syytä: ensinnäkin yksinkertaisesti se, että kesällä tulee aina neulottua vähemmän. Mutta olen mä silti jotain tehnyt – niitä aikaansaannoksia en vain ole vielä uskaltanut esitellä. Tänä kesänä olen nimittäin neulonut lähinnä kaikenlaista pientä.

Esimerkiksi tällaista...

...ja tietysti myös tällaista:

Varmaan jo arvasittekin: jos kaikki menee hyvin, uudenvuoden tienoilla meitä on kahden sijaan kolme. (Muutto lähiöön taisi olla jo ensimmäinen vihje). Blogissa tulee siis jatkossa näkymään myös vauva-aiheita, mutta minkään sortin äitiysbloggaajaksi en aio ryhtyä.

Ja niistä neulomuksista sitten: sukat ovat tietysti vanhat kunnon junasukat. Neuletakin ohjeen taas sovelsin Sanna Vatasen jämälankakirjan ohjeesta. Aikomuksena oli aluksi tehdä neulepusero, kuten alkuperäisessä ohjeessa, mutta pari kokeneempaa äiti-ihmistä vinkkasi, että kannattaa mieluummin tehdä jotain helposti puettavaa. Siksipä muutin ohjeen lennosta neuletakiksi. Lankana käytin harmaasta tuubihuivista ylijäänyttä Rowan Pima Cotton DK:ta, ja lopputuloksen piristin pikkuihmiselle sopivammaksi keltaisilla napeilla.

Kas näin se syntyi:

Vauvan puuvillaneuletakki

(Noin 0–6 kk:n ikäiselle – tai mistä hitosta mä tiedän...) Vartalonympärys noin 46 cm, pituus 20 cm ja hihan sisäpituus 14 cm.

Lanka: puikoilla nro 3,5 neulottavaa puuvillalankaa noin 150 g. (Mulla Rowan Pima Cotton DK kahdessa harmaan sävyssä.)

Takakappale: Luo 50 s ja neulo ainaoikeaa, aina 2 krs yhdellä harmaalla. Kun kappaleen korkeus on noin noin 19 cm, päätä keskimmäiset 26 s pääntietä varten ja neulo ensin toinen puoli. Päätä vielä 2 krs:n jälkeen pääntien reunassa 1x2 s. Kun korkeus on 20 cm, päätä olan loput 10 s kerralla. Neulo toinen olka vastaavasti.

Etukappaleet: Luo 22 s ja neulo harmaalla raidoittaen, kunnes kappaleen korkeus on noin 18 cm. Päätä pääntien reunasta 1x5, 1x3, 1x2 ja 2x1 s. Päätä loput 10 s samalla korkeudella kuin takana. Neulo toinen etukappale peilikuvaksi.

Hihat: Luo 32 s ja neulo raidoittaen, kunnes korkeus on 3 cm. Lisää molemmissa reunoissa 1 s joka 8. krs, kunnes silmukoita on 44. Kun hihan korkeus on noin 14 cm, päätä molemmissa reunoissa pyöriötä varten joka toisella kerroksella 4x3 s. Päätä loput 20 s kerralla.

Kokoaminen: Ompele olkasaumat. Tee sitten nappilistat. Virkkaa ensin oikeanpuoleisen etukappaleen nappilista eli 4 krs kiinteitä silmukoita. Merkkaa tasaisin välein paikat viidelle napille: huomioi, että ylin nappi tulee pääntien reunukseen, joka virkataan lopuksi. Virkkaa sitten vasemmanpuoleinen nappilista ja tee 2 kerroksen jälkeen napinlävet nappien kohdalle: virkkaa aina kahden kiinteän silmukan sijaan kaksi ketjusilmukkaa, ja seuraavalla kerroksella teet näihin jälleen kiinteät silmukat. Virkkaa lopuksi pääntien reunaan myös 4 kerrosta kiinteitä silmukoita ja tee samalla myös viimeinen napinläpi. Kiinnitä hihat ja ompele sivusaumat. Ompele napit paikoilleen.